Vanhojen, lähes unohdettujen
kirjojen tuoksu muistikuvissa,
niiden kellastuneet sivut,
ja valo joka siivilöityy
kautta muistikuvien,
valo jollaista et enää näe;
äänet jotka heikosti kuuluvat
muistin tallentaman
näkökentän ulkopuolelta;
ihmiset joiden tiedät olevan
juuri näkökentän ulkopuolella,
elossa tuossa hetkessä,
heidän lähes kuuluva puheensa;
tietoisuus, että jos voisit
mennä sisään muistikuviisi,
pudottaa kirjan, jota luet,
sen, jonka sanoiksi nyt
taipumattomat rivit yhä näet,
jos voisit sen tehdä, nousta
ja mennä halki auringon
ja hämärän jakamien huoneiden,
he olisivat siellä, odottamassa.
yhtä elossa kuin sinä nyt,
joka muistat, joka elit.
04.01.2023
#Runo #Runoja #Runojani #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti