Pitäisi olla kävelemässä pimeitä,
tähdettömiä loppusyksyn teitä,
hengittää keuhkojen täydeltä
yötä ja koirien ulvontaa,
tai raivota juuri riistettyjä elämiä,
heittää ne ihmisten eteen
sosiaalisilla toreillamme
ja julistaa "Katsokaa!"
jokaisen rikkirevityn ruumiin myötä,
mutta istun sisällä kääntämässä
kauan kuolleen Yeatsin sanoja,
odotan kahvin tippuvan,
juon sadelätäkön värisen maitokahvini
ja keitän uutta, ja välillä
omantunnon ajamana kuuntelen
ja jaan videon vääryyksistä,
mutta koko ajan istun kääntämässä
kuolleen miehen sanoja,
kun ulkona tähdettömät tiet
pimeyteen hukkuvat,
ja maailman epätoivo
takoo loputtomina pisaroina
kattoa. Jos astuisin ulos
kuulisin sen valittavan puissa,
loputtoman, turhan murheen
jota ihmiskunta pusertaa
kahdeksasta miljardista elämästä,
mutta täällä se on kietoutuneena
kuolleen miehen sanoihin
kahdella kielellä. Et voi paeta
tätä turmeltua maailmaa, kuuta
joka makaa pilvien joukkohaudassa
kätkettynä kuin elävältä
haudatut lapset, et saa sitä
heittämään varjoasi kuolleelle ruoholle,
epäkuollut kuolleine sanoinesi.
04.11.2025
Lyriikka Runo Runoja Runot Runous Runoutta
#Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti