Olen kääntänyt kaksi runoa Derek Walcottilta,
yhden James Berryltä ja yhden haikun Busonilta
ja kirjoittanut runoja enemmän
kuin viitsin laskea tänä aamuyönä
ja aamupäivänä, ja nyt, pitkän innostuksen jälkeen
tunnen olevani lopussa, aivan uuvuksissa
sanoista, ja kolmas Walcott
jäänee odottamaan myöhempää,
ja ehkä puristan kahvikupillisten voimalla
vielä yhden tai kaksi pientä omaa runoa
ja annan sitten olla, runojen,
mutta miten hyvä on oloni väsyneenä
runoudesta, maailmassa jossa
ihmisiä teurastettiin Burmasta Sudaniin
ja Kinshahan Kongosta Palestiinaan
kun minä näpertelin runojen parissa,
ja jossa tulevaisuudesta on luovuttu
jotta rikkailla ja pahoilla
menisi hetken entistäkin paremmin.
Mitä tekemistä runoudella
loppujen lopuksi
on tällaisessa maailmassa
jossa ihmiskunta on antanut periksi,
sallii kansanmurhat ja kasvihuoneilmiön
koska rikkaat ja julmat tahtovat?
14.11.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti