ÄITI

Istuin terassilla ilta-auringossa

lukemassa Harry Martinsonia

ja James Joycea ja Boris Pasternakia

ja siitäkin minun oli kiittäminen

sinua, äiti,

                  synnyttäjäni lihassa ja mielessä,

tuosta hetkestä 

pitenevien varjojen

valossa,

              toisista

elämistä joita

elin

       sanoissa,

mutta mistä saatoit kiittää

minua, niinä viimeisinä kuukausina,

kaikkina vuosina

joiden on täytynyt olla pettymystä,

tai nyt,

            tällä ajan toisella rajalla?

Ehkä oli jotakin. Ehkä.

29.05.2026