Talviaamu, miten outoa onkaan kirjoittaa tämä sana,
pyyhkiä kylmä nenä ja tuntea vielä pieni pakkanen ihollaan.
Vain muutama aste, mutta jotenkin se pyyhkii pois syksyn harmauden,
on osaltaan tuomassa talven raikkautta,
talven kylmää kirkkautta
ja saa hetkeksi mielen loistamaan kuin jäisen kristallin,
ankeudesta vapautuneena.

(Kirjoitettu 18.12.2000)