Federico Garcia Lorca(1898-1936)

kuolema saapuu
mutta miksi niin lauhkeana
kuin uhrikaritsa käyt kuolemaasi
Granadan kirkkaan auringon alla
aivan kuin innokkaana luovuttaisivat veresi
heidän julmuutensa alttarille?

kukaan ei koskaan saa rangaistustaan
sinun surmasi tähden
kukaan ei koskaan kadu
sitä mitä teki sinulle
sillä he ovat oikeamielisiä mielestään
tänä kirkkaana päivänä
ja tuhansina öinä
joina he nukkuvat hurskaiden rauhallista unta
sillä yksinkertaisuus ja kyky uskoa valheisiin
niin että ne muuttuvat totuudeksi
ovat heidän lahjansa

mutta sinun lahjasi oli totuus
kyky nähdä se
ja sinun taakkasi oli totuus
sillä kuka tahtoisi tietää totuudesta
jos on mahdollista elää valheessa
joka on totuutta kauniimpi

totuuden surmaaminen ei ole mahdollista
mutta ihmiset on mahdollista surmata
haudata totuus heidän mukanaan
aivan kuin se pysyisi kätkettynä
heidän luidensa mukana maan sylissä
aivan kuin totuus ei eläisi omaa elämäänsä
erillään sen ymmärtävien kohtalosta
aivan kuin totuus ei olisi ikuinen
aivan kuin totuus ei olisi kuin kirkas aurinko
Granadan taivaalla

ennen kuin tämä oli Granada
se loisti taivaalla
ennen kuin nämä vuoret syntyivät
se loisti taivaalla
ennen kuin tämä manner syntyi
se loisti taivaalla
ennen kuin tämä planeetta
oli muuta kuin hehkuva pallo
täynnä laavaa
se loisti taivaalla
ennen kuin tätä planeettaa oli olemassa
se syntyi

ja niin kuin aurinko on ikuinen
ihmisen kannalta
on totuus ikuinen
ihmisen kannalta
Granadan kannalta

tuhat vuotta se voi olla haudattuna maahan
mutta se nousee esiin
haudoista ja ihmisten mielistä
yhtä koskettavana ja yhtä kauheana
kuin sinä päivänä
jolloin luodit päättivät sinun elämäsi
Granadan kirkkaan auringon alla

(Kirjoitettu 18.12.2000)