Luin eilen linja-autossa
matkalla takaisin kotiin Tampereelta
Virginia Wolfin Jaakobin huonetta;
kääntäjä teki Jacobista Jaakobin,
mutta ei missään esipuheessaan
mainitse, että tämä olisi siksi
että näkisimme hänessä
Raamatun Jaakobeista
yhden, enkelin kanssa painineen
tai mestatuksi tulleen apostolin,
tämän Jaakobin kohtalona ollen sukunimensä:
Flanderin niityillä unikot kukkivatvälissä ristien, rivi jälkeen rivin...
Ta ehkä hän sai yksinäisen
haudan, pienen palasen
Englantia Skyroksen saarella.
Ja mitä merkitystä sillä on,
ei mitään, mutta silti
mieli takertuu tuollaisiin asioihin,
etsii yhteyksiä kun ulkona
tutut maisemat iltapäivän auringossa
käyvät ohi nostaen muistoja,
vuosikymmenet siivilöityvät
tämän hetken lävitse,
ja muistat joitakin niistä kirjoista
joita pidit sylissäsi
tämän sijasta matkoilla
joista toivoisit olevasi
palaamassa, tämän myöhäisen
matkan sijasta.
20.02.2026
#Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti