Käyn keittämään
päivän ensimmäisen kahvin
juuri keskiyön
jälkeen, mieli täynnä
muistoja, myönteisiä
muistoja, pehmeänkultainen
kehys tälle öiselle autiudelle
jota ei voi sovittaa yhteen,
kuin katsoisi ulos
kahdesta ikkunasta
samanaikaisesti
ja silmien edessä
toisessa aurinkoinen kesäpäivä
loputtomassa valossa,
toisessa harmaa talvinen päivä
kahden pimeyden välissä.
Joten keitän kahvia,
monta kupillista,
teen juustovoileivän,
laitan musiikkia päälle,
otan kirjan, vedän verhot
molempien ikkunoiden eteen,
annan uusien kokemusten
tulla, tehdä mieleni toiseksi
tänä yönä, kadottaen
häikäisevän valon ja autiuden.
08.02.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti