Heräsin yhdeksän jälkeen kirkkaaseen valoon,
pakkasaamuun, lähes kaksikymmentä astetta
kirpeää kylmyyttä tuoden kirkkauden,
sinitaivaan, ja mietin, aina unohtaen,
synnyinkö vartin yli kymmenen
vai vartin yli yksitoista? Jo silloin
kun oli vastaajia, unohdin aina,
kysyen yhä uudestaan,
käsissäni kirja tai koottava
lentokone, lentokone joita en koskaan
osannut maalata väreihinsä
joissa se pakettien kansissa lensi.
Ehkä sekin oli enne, tulevasta:
Dornierin lentovene, siedettävästi
koottu, mutta ilman viimeistelyä, värejä,
aina tummanvihreän muovin rajoittama,
Titanic aina valkoinen,
keskenjätetty
kunnes se upposi roskalavalle.
20.02.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti