Sadepisaroiden
ääni
lokakuisen iltapäivän
hämärässä,
muistan
kuinka jokin näissä
päivissä
sykähdytti minua,
sai kaipaamaan ulos,
astumaan vesilätäköiden
keskelle,
katsomaan puiden tummia
runkoja kohoamassa
pilvien tummuutta
vasten
niiden ruskeudessa,
kolmekymmentäviisi
vuotta sitten
kun
olin toinen.
04.10.2026
#Lyriikka Lyriikka #Runo Runo #Runoja Runoja #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti