Voisin kirjoittaa loputtomasti,
tunnen
tällä hetkellä,
ammentaen
syksyisestä maisemasta,
sen himmeästä valosta,
auringon välähtävästä
peitsestä
joka häviää
yhtä nopeasti
kuin on singahtanut
verkkokalvoille,
maiseman äänistä,
tuulen ja sateen
ja yksinäisen linnun,
ja muistoista,
tällaisten päivien
kaukaisista,
hatarista
muistoista,
jotka kietoutuvat aistien
kertomaan,
tuoden kivun
menneistä vuosista
hapertuneista
kuin nyt märät
kuihtuneet lehdet
kosteassa maassa.
04.10.2026
#Lyriikka Lyriikka #Runo Runo #Runoja Runoja #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti