Lokakuun toinen aamu valkenee harmaana
ja valjuna, ja istun tietokoneen edessä
kirja sylissä, luen maailman vääryyksistä
ja kauan kuolleiden runoilijoiden runoja
kahvia juoden, säpsähtäen aina välillä
kun hiljaisuuden särkee linnun huuto
avoimesta ikkunasta, harvinainen
yksinäisyydessänsä syksyn hiljaisuudessa
kun äänien kesällä täyttämä maisema
on vaiennut kuin ihmisen omatunto
ihmisten hirmutekojen edessä.
02.10.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti