Pirkkalan pelloilla puimuri
niitti jo viljaa heinäkuun
toiseksi viimeisen päivän
hehkussa,
olimme matkalla
sinne missä kuoleman korjaama
ihmisvilja maatuu maaksi.
Puiden katveessa vihreä nurmi
ja vanhan naapurin
uusi hauta,
"Täytyi olla lähes
yhdeksissäkymmenissä,
kylän pahimpia juoruakkoja",
sanoi isäni. Mies kuollut jo
60-luvulla syöpään.
"Äitiä kaihoisasti
kaivaten lapset", luki
isä seppeleestä.