tiistaina, marraskuuta 19, 2013

Ei vain tulevat päivät
ilman meitä ole
kuolema meille,
vaan myös eilinen on kuolema,
tavoittamaton,
maisema jossa vain ajatuksemme
voivat yhä kulkea.

18.11.2013
Eivät vain tulevat päivät
ilman hengittämistämme
ole kuolema,
vaan myös eilinen on kuolema,
ikuisesti tavoittamattoman menneisyys
joka lepää muistin
kylmällä pöydällä
mitään näkemättömin silmin.

18.11.2013
Kahvinkeitto on kesken
keskellä yötä,
kello on yli yksi,
vielä on käveltävä pimeä tie
ja hengitettävä
yön koleus
joka avaa silmät
nähdä aamuyön hämärät tunnit.

18.11.2013
Elämän muutoksista vapaana
meidän kuvamme kirkastuu
muistona,
himmetääkseen
kun elämämme jakaneet
jättävät taakkansa
ja astuvat kuoleman kylmiin vesiin.

18.11.2013
Eilen valo ja tuuli,
niiden mahtiin taipuva päivä,
nyt yön pimeys,
sen kuiske,
unet pimeiden ikkunoiden takana.

18.11.2013
Nämäkin vähäisemmät päivät
kätken muistini multaan
siemeneksi

niin ovat minut opettaneet
onnellisten päivien muistot
joiden varjo suo minulle
suojan

13.11.2013
Emmekö me joskus
olleet enemmän kuin nyt -
enemmän kuin
tuulessa haviseva puu,
pimeydessä virtaava vesi,
Kuun kelmeä valo
syksyn nukkuvilla pelloilla?

13.11.2013
Totuus elämästä on kuolema,
ja niin kauan kuin tätä totuutta
kykenee pakenemaan
on elämä elämisen arvoinen.

11.11.2013