YLÖSNOUSEMUS KUOLEMAN HALLITSEMAAN ELÄMÄÄN

Vaikeimpia ovat aamut, tai milloin sitä herääkään,

kun palaa tietoisuuteen ja tietoisuuden

myötä tuskaan, kun mieli

täyttää sen palapelin, maailman

jossa elän ja puuttuvat palat,

ammottavat aukot -

ja selittää,

miksi ne ovat siinä.

Te olette kuolleet

ja joka aamu

minun on rakennettava olemassaoloni

teidän poissaolonne ympärille,

menetykseni ympärille,

syyllisyyteni ympärille.

Tietoisuuden ylösnousemus

kuoleman hallitsemaan elämään.

18.07.2019

REPOSAAREN HAUTAUSMAAN PORTAAT

Niin tasa-arvoinen maa että

vuorineuvoksetar sai omat portaat,

ettei tarvinnut kävellä vuorineuvoksen haudalle

ohi liian monen vähempiarvoisemman

ihmisen leposijan.

Pienemmästäkin sitä

vuorineuvoksen leski loukkaantuu.

18.07.2019

PORI

- Jama, missä sä oot! Jama, missä sä oot!

huutavat juovuksissa olevat teinipojat

kadulla kello neljän aikaan aamuyöstä.

- Pitää olla kohtelias, sanoo yksi pojista,

ja he huutavat yhteen ääneen,

entistä kovemmin:

- Jama, missä sä oot! Jama, missä sä oot!

Herättävät pikkupojan, joka alkaa itkemään.

18.07.2019

KAKSI RUNOA SIANPÄÄSTÄ

HELSINKI

Sellainen kaupunki,

että sian päällekin on

siellä pystytetty patsas.

SUOMI

Niin kovasti rakastivat

joulukinkkua valitsijamiehet,

että tekivät sian

päästä presidentin.

18.07.2019

ERÄS KOTIMAINEN KIRJAILIJAKOHTALO

Heti lyseon jälkeen porvarisperheen lapsi

saa suojatyöpaikan perheen firmasta,

alkaa kirjoittamaan kun ei tarvitse

tehdä töitä ja on aikaa. Tulee

kansallisen kirjallisuuden suurmieheksi,

valittaa suomalaisten kirjoittavan

pöytälaatikkoon huonon itsetunnon vuoksi.

Kuolee. Pölyttyy kansakunnan kirjahyllyn päällä.

18.07.2019

IHMISEN LOGIIKKA

Anna minulle syy elää,

niin kuolen sen puolesta.

Ihmisen logiikka.

18.07.2019

IHMISEN ELÄMÄ

Jokaisen ihmisen elämä on

yritys takertua ajatukseen kestävästä

tämän murtuvan, murenevan

elämän tuolla puolen.

18.07.2019

TOIVON TUOLLA PUOLEN

Jokainen sanamme sanotaan kuoleville.

Jokaisen sanan lausuu ajassa tuhkaksi,

mullaksi muuttuva suu.

Kuoleva puhuu kuoleville

ja kallon, aivojen vankilassa mieli

yrittää tavoittaa ikuisen harhaa

olemassaolon tuolla puolen.

18.07.2019

MARSALKKA

1

Niin monta marsalkalla ratsastajaa,

että katkeaa vielä sen selkä

vaikka on pronssista valettu.

2

Sellainen on patsas

kuin oli mies ja myytti,

sisältä ontto,

kevyempi kuin olisi luullut.

3

Suitset se tarvitsee suuhun

kuollutkin marsalkka, että menee

siihen suuntaan mihin on

ratsastajan matka.

18.07.2019

ISÄT JA LAPSET

Itkevät taistolaisista ja suomettumisesta,

porvarit monet silloin vielä syntymättömät,

itkevät ja itkevät, nämä ideologiassaan

taipumattomat ja naiviudessaan itsevarmat,

katsovat peiliin eivätkä näe omia kuviaan.

Siinä on valta, voima ja kunnia: Sokeudessa.

18.07.2019

KUOLLEESI OVAT AINA MUKANASI

Elleivät he sinua seuraa, kannat

heitä mukanasi, sillä

kuolleesi ovat aina mukanasi

- koskaan he eivät sinulle

jää niihin hetkiin,

jolloin sammui katse

ja luotiin umpeen maa.

Vain sydämenlyöntiesi sammumisen

myötä lasket heidät pois.

18.07.2019

RUOVESI 1983(?)

Nuo Ruoveden rantapolut,

koivun ja männyn juurten yli

veneeltä toiselle kulkevat,

edessään tummat vedet

harmaan taivaan alla,

sadetta enteilevien pilvien

alla laiskasti aaltoilevat

- ja vierelläni?

Kuka, ketkä?

Liian monta vuotta,

jotta voisin

erottaa muuta kuin

tutun läsnäolon;

läsnäolon kuin ne,

jotka yhä

seuraavat vailla askelia.

Silloin jalat astuivat

pitemmät askeleet

kuin omani, ja

rannan kivistä näki

veden olevan korkealla.

Kuinka paljon

korkeammalla se on nyt,

kun ovat kadotetut

rannat ja ihmiset

niiden poluilla,

saaria ja niemiä

kiertävillä...

18.07.2019

KUOLEVA LUO KUOLEMATONTA

Hän joka on lukenut kirjoja,

on elänyt monta elämää,

sanotaan.

Mutta kuinka lyhyitä

monen niistä elämä

jotka olivat ne

kirjat kirjoittaneet!

18.07.2019

KUN PERÄÄNNYIN JA TUHOSIN UNELMANI

Kun peräännyin ja tuhosin

unelmani, en ymmärtänyt

että pelkuruuteni myötä

tuhosin myös teidän

unelmanne, että

tapoin teidät.

Laitoin meidät kaikki

teille, jotka veivät

umpikujiin ja kuolemiin,

koska yhä uudestaan

kurkottaessani

vedin käteni pois

pienten haavojen vuoksi.

Ja kun katuen, kerrankin,

kestin ja tartuin -

niin mitä tapahtui?

Taas yksi elämä

tuhottu, toisen.

Kuin Herodotoksen murhaajaprinssi

Lyydian kuninkaan Kroisoksen hovissa,

joka pelastajansa pojan surmasi

yhdellä harhaan menneellä keihäällä;

hänen toinen mahdollisuutensa,

oma kolmanteni -

ja taasko jää vain hauta

ja syyllinen sen luo

valittamaan omaa kohtaloaan

äänettömän maan kertoessa

suuremmasta vääryydestä?

18.07.2019

OI KOHTALO

Anna meille
meidän jokapäiväinen armomme,
toivon hitunen
jota emme ansaitse,
oi kohtalo.

17.07.2019

KAIPAUKSEN HAAVOISTA

Elämän illassa haavoittavat

kipeimmin nuoruuden

ja lapsuuden muistot,

niiden olemassaolon

varmuudessa turvallisten

päivien kaipaus,

päivien joissa

elävät yhä

ihmisistä rakkaimmat,

he joista meidät

lohkaistiin

epätäydellisiin elämiimme.

30.07.2019

KATKERAT PÄIVÄT

Miten katkeria,

miten katkeria nämä

myöhäiset päivät

ilman teitä;

mieleeni tulevat

vanhan kiinalaisen runon

sanat:

Sisuksissani pyörii rattaanpyörä

- ja jokaisella pyörähdyksellä

se viiltää mieltä ja lihaa.

17.07.2019

TAISTELUA TUULIMYLLYJÄ VASTAAN

Ihmiskunnan suurten pessimistien

kirjalliset työt ovat,

ironisesti, täydellisen

merkityksettömiä

pessimistisen maailmankuvan näkökulmasta:

Taistelua tuulimyllyjä vastaan

illan heittäessä pitkät

varjot näiden filosofian

mielevien hidalgojen ylle.

17.07.2019

ITÄMERI

Rantaan meren

murtuu aalto

toisensa jälkeen,

kuin ihmispolvet

elämään.

17.07.2019

JOS ELÄMÄ

Jos elämä

masentaa,

niin älä

huoli:

Kyllä se

loppuu.

Elämä.

17.07.2019

KESÄN KUUMIN PÄIVÄ

Kesän kuumin päivä,

luen Goldingin Paperimiehiä laiturilla

ja mietin, uidako vaiko ei,

kuten mietin elääkö

vaiko vain olla,

kuten usva lepää kesäöinä

kesantopellolla kietoen

kukat, jotka

eivät tiedä niittokoneen

saapuvan jonkin auringonnousin

myötä jossa usva haipuu

ja niiden yritys

tavoittaa taivas

katkeaa terään.

Jokainen, joka ui

hukkuu tähän elämään,

multa lyö aaltoina

hänen ylitseen.

Hän ei nouse

uuden kevään myötä

kuten nousevat niityn kukat

kuollakseen ennen kuin

niiden on aika.

Hänen ovat vuosikymmenet

ja vuosikymmenten pettymykset

joiden halki hän vajoaa

lämmöstä kohti

pohjan kylmyyttä.

Laitan kirjan sivuun,

on aika antaa veden

syleillä keski-ikääni kuten

se usvana syleilee kukkia

peurojen kulkemilla niityillä.

06.06.2019

KIPINÄ

Kipinä tuhkan keskellä

on ei vain sammuvan tulen muisto,

mutta myös tuli itse,

sen uudelleensyntymän

mahdollisuus, ja

niin ovat nämä myöhäiset,

varjoihin vajonneet päivät.

Hämärässä kipinöi.

06.06.2019

TULEVA JA MENNYT

Tuulen ja

puiden humina

avoimen ikkunan

takana, hämärässä

mustat puut

tummimmansinisessä yössä.

Syksyn tuoksu

ja viileys,

menneiden vuosien

muisto.

30.07.2019

On lottovoitto syntyä Suomeen:

Kolme oikein ja lisänumero.

29.07.2019

KUOLEVA HEINÄKUU

Halki tämän

illan hämärän

olen kulkenut

tummanvihreisiin

varjoihin kietoutuvia

polkuja

puiden humina korvissani.

Tuuli syksystä saapunut

taivuttaa yhä

lehdistä raskaita oksia,

taivaan violetit pilvet

kantavat syksyn pitkiä,

kylmiä sateita

ylitseni.

Kuoleva kesä,

sinä olet

kokeva ylösnousemuksen

jonka maailmankaikkeus

kieltää ihmiseltä,

joka on syliisi maatuva

heräämättä kevääseen.

29.07.2019

LUEN NUORUUTENI KIRJOJA UUDESTAAN

Nämä vähäiset, myöhäiset

vuodet -

kuinka ne kaartuvatkaan

kohti nuoruuttani

kuin kalpea heijastus,

kauhuelokuvan peili

josta puuttuvat kuvajaiset

jotka tekivät olemassaolosta elämän.

Nämä vähäiset, myöhäiset

vuodet ja

käsissäni samat kirjat

kuin silloin

kun elämäni kohosi

vuosien halki,

heikkosiipinen linnunpoika

jota tuulet auttoivat.

Ja nyt,

nyt minä laskeudun,

rikkonaisin siivin

räpytellen

kohti maata

josta en oleva nouseva

lentoon, en

lähtevä juoksuun.

Vähäiset, myöhäiset

vuodet ovat

täällä,

kuihtuneet päivät

ja umpeenluodut haudat,

kivettömät ja kivien

painon tuntevat.

Vähäiset, myöhäiset vuodet.

29.07.2019

PABLO NERUDAN RUNOJA(1971)

Miten taivaallinen

vanhan paperin,

vuosien

ja runouden

tuoksu.

Sanat

eivät vain merkitse,

kudo lauseita

ja kuvia

mieleemme.

Sanat ja lauseet,

kuvat jotka

ne kokoavat,

tuoksuvat

vuosilta ja runoudelta.

29.07.2019

EROS JA THANATOS

Eros ja Thanatos kamppailevat sielussasi, sanot;

et tiedä mitä tehdä.

Anna Eroksen voittaa ja hallita

kunnes vuodet ovat kuluneet

ja Rakkaus on haalistunut,

sillä Thanatos on kärsivällinen ja odottaa.

Kuoleman luokse saapuvat lopulta kaikki,

rakastavaiset ja epätoivoiset,

väsyneet ja intohimon riivaamat

kohtaavat hänet yhtä varmasti.

Mutta kerran hänet kohdattuasi

Rakkaus on sinulta ikuisesti suljettu

kuten silmäsi ovat maailmalta.

28.07.2019

"YRITTÄJISTÄ" JA TEKIJÖISTÄ

Jospa nämä maamme

suurilukuiset "yrittäjät"

loputtoman "yrittämisen" sijaan

tekisivät?

Sillä heitä me tarvitsemme,

tekijöitä,

emme ihmisiä

joille pelkkä "yrittäminen"

on tarpeeksi

ja syy heidän vaatia

selkääntaputuksia ja aplodeja.

Näitä ihmisiä, joiden

mukaan on yhteiskunnan

ja sen sääntöjen,

toisten kateuden syy

että niin harvoin

heidän "yrittämisensä"

johtaa johonkin enempään kuin

Keskustan ja Kokoomuksen

kunnallisvaaliehdokkuuteen.

28.07.2019

HARHOJEN MAAILMA

Maailma on harha,

mikään täällä ei kestä

ylitse tietoisuuden

syttymisen, sammumisen.

Ja silti, silti

nämä lyhyet vuosikymmenet

pimeydestä pimeyteen

täynnä tuskaa.

28.07.2019

IHMINEN ON MASOKISTI LUONNOLTAAN

Sen vähän mikä

meille on maailmassa annettu,

nämä lyhyet elämät

myöhäisestä aamusta varhaiseen iltaan

me täytämme tuskalla ja epätoivolla,

käännämme veitsiä haavoissamme

antamatta niiden arpeutua.

28.07.2019

MIELI JA RUUMIS

Menneisyys elää mielessämme

aivan kuten se elää soluissamme;

mutta miljardien vuosien

sijasta mielessämme

kimmeltävät, kuihtuvat ja katoavat

vuosikymmenet. Se,

mikä tekee meistä meidät,

tekee meidät katoavaisiksi

tavalla josta lihamme on vapaa

lajin lähes kuolemattomuudessa.

Mutta siinä missä lajimme

on vangittuna tähän hetkeen,

miljoonien vuosien äänettömästi

todistaessa ajasta luissa ja lihassa,

siinä mielessämme elävät

rinnan monet kadonneet päivät,

tämä hetki ja tulevaisuuden varjo.

Mieli on vapaa lyhyessä olemassaolossaan,

ruumiin lieka on lyhyt. Se

kulkee hitaasti eteenpäin

osana ihmisen suurta,

yhä kohoavaa aaltoa

ja mieli kulkee nopeasti

ja kauas, kuolevainen.

Se elää uudestaan

menneisyyden

ja lohduttaa itseään

päivien lyhetessä.

varjojen syvetessä.

24.07.2019

YÖN KUTSU

Yö humisee avoimen

säleikköikkunan takana,

hämärä heinäkuun lopun yö.

Yö, jonka halki johtavista teistä,

pimeistä ja autioista teistä,

yksikään ei vie minne haluan mennä:

Kotiin, rakkaideni luo.

Vieras on sänkyni, vieraita

yön havisuttamat puut,

vieras on kulkijoista tyhjä tie.

Tuttu on vain tämä heinäkuun

hämärä yö, tuttu

sen humina, kutsu kotiin

johon en voi vastata.

24.07.2019

LIBERAALI SANANVAPAUDESTA

Vastustajani sananvapaus on minulle

tärkeämpi

kuin niiden ihmisten elämä,

joita hän vihaa.

23.07.2019

MALTILLISET SANANVAPAUDEN VIHOLLISINA

On hullua, jos sananvapauden

nimissä puolustamme heitä

jotka kieltäisivät sananvapauden

ja ihmisen vapauden;

hullua kuin

kukittaisimme heidät laakerinlehdillä,

johdattaen heidät kädestä pitäen

valtaistuimelle ja kruunaisimme heidät

- vain koska uskoimme sananvapauden

nyt olevan tärkeämpää

kuin sananvapauden ja vapauden

tulevaisuudessa.

23.07.2019

TIEDÄTTE MITÄ TARKOITAN

Ei omaa pesää voi liata

jos se on sikolätti

sen jakavien toimesta.

Niiden, jotka

tuomitsevat tahratessaan

paskaan koko

helvetin kylän

ja saatanan kunnan,

kappaleen kirottua maata.

21.07.2019

20.07.2019 KORKEAKOSKI, JUUPAJOKI

Alaikäiset teinimuksut käärivät savukkeita,

polttavat marihuanaa

uimarannalla

puolitusinaa aikuista ympärillään,

puolentusinan pikkulapsen

leikkiessä rantavedessä

eikä tästä tulla puhumaan,

ei juoruta,

ei kerrota viranomaisille

sillä tämä on normaalia,

kuolevan kylän ja kunnan arkea,

hyväksyttyä kunhan sitä ei mainita

vaan suljetaan silmät,

annetaan olla,

ovathan muksut omaa väkeä.

Puheet ja juorut

ja aukinaiset silmät

säästetään heille jotka suljetaan ulkopuolelle.

21.07.2019

NORJA

Jäämeren harmaat rannat,

aallot harmaansinisinä saapuen

ulapan avaruudesta,

kohdaten kalliot,

ja muistoissani,

yksinäisen kalastajan sadetakissa

rannan kivillä,

nousten häntä kohti

vetääkseen hänet syleilyynsä.

En ymmärtänyt

miten se kuvasti ihmisen elämää,

ennen kuin oli myöhäistä

oppia.

21.07.2019

INDIVIDUALISTISTA

Mitä vähemmän ihminen välittää muista,

sitä heikommin hän hahmottaa oman kohtalonsa

- aina muiden ihmisten muokkaaman.

Vasta myöhään, jos koskaan,

hän havahtuu näkemään

itsensä ja elämänsä

toisten ohjaamana samalla

välinpitämättömyydellä

jonka hän kohdisti heihin.

20.07.2019

Kävelyllä ilta-auringon valossa huomaan,

että kosken luona kävelyteiden risteyksessä

on puunkyljestä poistettu

kuva kadonneesta kissasta;

kohtalo ratkennut -

tai vain ilkivaltaa

toivolle.

19.07.2019

EI TIETÄ TAKAISIN

Tärkeimmät tiet meille

ovat usein ne,

joita emme voi

enää kulkea.

15.07.2019

SUURIN ILLUUSIO

Ovelasti petti Saatana

ihmiskuntaa, kun

keksi ja möi tälle

ajatuksen Jumalasta.

15.07.2019

HEINÄKUUN ILTANA, VÄHÄN ENNEN KELLO KYMMENTÄ

Kahden sammalta kasvavalla

penkillä vietetyn tunnin jälkeen

lähdimme kissan kanssa pois

täältä missä pesit kuolleen vain kuukausia

ennen kuin oma sairautesi puhkesi,

täällä missä vaari eli

viimeiset onnettomat kuukautensa;

olimme kissan kanssa lukeneet kirjaa,

josta olin löytänyt lauseen

"Olemme eniten läsnä siinä,

minkä me olemme menettäneet".

Kävelin kissa (et ehtinyt tuntemaan häntä)

käsissäni paikatulta asfaltilta

nurmelle, tarkkaan leikatulle, 

ja siellä A4-paperi, muoviin käärittynä,

ruoholla. Vain yksi sana

koleaa iltataivasta vasten: 

KOTIHOITO.

Se näytti vaatimattomalta hautakiveltä,

kaikille täällä, 

nyt ja ennen ja tulevaisuudessa.

13.07.2019

ELÄMÄN OIKEUTUS

Käännetty ja kirjoitettu runo

ovat yhden päivän oikeutus,

oikeutus auringonvalolle

ja sen tuomille muistoille,

oikeutus sateenraikkaan

ilman hengittämiselle,

oikeutus veden kohinalle korvissa

kosken rannalla,

oikeutus väsyneelle levolle

sohvalla juoden kahvia

tummien juustoleipien kera

katsellen Simpsoneita,

oikeutus jääkylmien jalkojen

levolle saunan lämmössä,

oikeutus sille että

elää, että antoi

tämän päivän tulla

ja että kohtaa

sen menemisen.

Kolmekymmentä kultarahaa

jotka maksetaan

olemassaololle

ja menneisyydelle.

12.07.2019

TEHTAANJÄRVELLÄ

Uimarannalla rantahiekkaan vedetyn soutuveneen

kyljessä lukee PELASTUS

mutta joku on vienyt airot mukanaan

ja niiden mukana, ehkä,

ratkaissut yhden ihmisen kohtalon

tämän kylmän tekojärven vedessä -

mutta varkaalle nyt kenties

kimmeltää auringon sivelemä vesi

kun nuo airot

nousevat ja laskevat

toisen järven vedessä.

11.07.2019

HETALLE 512 PÄIVÄN JÄLKEEN

Takapihalla kasvavat horsmat valtoimenaan

missä viimeiset kuoppasi kaivoit kuonosi multaan peittäen;

vain hetki on siitä, niin kauan on siitä -

noista päivistä maanpaon joiden koskaan ei olisi

pitänyt tulla; jos yksi hauta

olisi kaivamatta jäänyt,

yhä kotipihallasi harmaammin kuonoin

kuoppasi kaivaisit, niissä röhnöttäen

tänäkin iltana isäntäsi terassiltaan sinua

katsellen, kutsuen; niin paljon

on kiinni lyhyissä hetkissä

joissa määräämme toisten kohtalon.

Voi jospa joku

olisi meille määrännyt kohtalon

joka olisi sen yön estänyt

ja voisin astua ulos

luoksenne, tuntea lämpimän

turkkisi kättäni vasten.

11.07.2019

YLÖSNOUSEMUS

Illan myötä pilvet väistyvät

ja maisemaan kaukaisten

päivien valo lankeaa,

uudelleensyntynyt

muistoista; heinäkuun ilta,

sama valo joka tapasi

elävinä he, jotka nyt hengittävät

vain tämän valon herättäminä

muinaista kuulasta ilmaa;

muistot jälleenlöydetty maa

jossa kohtaamme taas,

aikaan kadotettujen hetkien valossa

ja kuka meistä on elossa

ja kuka kuollut,

se hetkeksi unohtuu.

Ja kenties mieli

joka kaiken herättää haudastaan

ei ole meidän,

ja me elämme hetken

kuolleina rinnalla kuolleiden.

11.07.2019