TÄMÄKIN PÄIVÄ

Tämäkin päivä,

sadetta ja koleaa tuulta,

ei ole jättävä

mitään olemassaolostaan

- kuten eivät

sen kokeneet ihmiset,

he jotka tulevat päivät

ovat pyyhkivä pois.

29.09.2019

MERKITYKSETÖN ASIA

Niin tuskallisena kipuna,

vuosikymmenet lävistävänä,

kokee ihminen pienen

ja merkityksettömän

asian kuten elämän,

joka kerran päätyttyään

on vievä hänet

mukanaan tyhjyyteen.

29.09.2019

LIIAN MYÖHÄÄN

Liian myöhää

iskee lehdet oksilta

kylmä sade

harmaan taivaan alla,

liian myöhään

kuolee kesä,

liian myöhään

koittaa syksy.

On suurempi,

pysyvämpi syksy

koittanut maailmalle

ihmisen kädestä.

29.09.2019

KHIMAIRAT

Miten hyvin ovat nämä syksyisillä kujilla astuvat ihmiset

pitäneet huolta kalliista vaatteistaan,

ja miten rapistuneita on heidän niistä pilkottava

runsaana riippuva, harmaa lihansa!

Kalpeanharmaat kasvot, liian varhain valkoiset hiukset,

sänkiset kaksoisleuat, maksatäpläiset kädet ja kirkkaat,

huolellisesti valitut, puhtaat merkkivaatteet -

khimairat ruskan keskellä...

28.09.2019

SINÄ MARTO

Pois anna elämäsi, vähän käytetty;

kenellekään elävälle se ei kelpaa,

kukaan syntymätön ei ole sitä kantava;

hukkaan se on kuluva sinun ylläsi,

- mutta kevyesti on maailma

sen asettava lepoon

ja nostava tuhat tiedostamatonta

olentoa siitä olemassaoloon.

28.09.2019

TÄMÄ MAA II

Armottomien loputon itsesääli,

myötuntoon kykenemättömien vaatimus sympatiasta,

ylimielisten ja itserakkaiden väite kaiken arvostelun kateudesta,

rikkaiden valitus köyhempien ahneudesta,

maineessa paistattelevien valitus julkisuuden kiroista,

totisesti tämän maat ihmeet ovat loputtomat!

28.09.2019

TÄMÄ MAA

Pakolaisen itsemurhasta iloitaan

sosiaalisessa mediassa,

tiedotusvälineiden rummut

välittävät äärioikeiston vihaa,

fasisteille ja rasisteille varataan tuoli

jokaiseen television asia- ja hupiohjelmaan

jotta pahuuden markkinointi

varmasti onnistuu;

on vaikea olla ajattelematta;

että ehkä tämä koko maa

pitäisi viedä saunan taakse

armolaukausta varten.

28.09.2019

JUNASTA ASTUESSA

Miten hämmentävää kohdata

yksitoista ihmistä

yleensä aina niin aution kylän

keskustassa, tässä

menneiden vuosikymmenten valossa

ehkä hekin

ovat ajastaan irrallaan,

kävelleet tänne

olemassaolon syksyyn

päivistä jolloin autioiden

ikkunoiden takana paloivat valot,

jolloin parkkipaikan

paikalla kohosivat talot,

jolloin elämän illuusio

vielä lepatti täällä koleassa tuulessa.

28.09.2019

ILTA

Mitä kerran olit, sitä et enää

koskaan ole oleva;

elämäsi kasvoi ja saavutti lakensa,

ja nyt se kuihtuu ja putoaa

tuhansina kellastuneina lehtinä,

mutta miten kirkkaat

niiden värit syksysi harmaudessakin!

28.09.2019

USVA

Päivämme puiden lehtien lailla käyvät vähiin,

katkeriksi kuin viimeiset marjat pensaissa;

kuihtuvalla ruoholla lepäävien

pudonneiden omenien lailla

sydämemme vuosien hampaiden kalvamat.

Elämä kuin kolean aamun usva hälvenee.

28.09.2019

HIIRI

Hiiri riehuu eteisessä

kevätyön pitkinä tunteina

kuin suurempikin peto,

juoksee mielikuvituksen kasvattamana;

vanhan talon seinien

koloissa seitsemän vuosikymmenen

sahajauhossa muumioituvat

sen myrkkyyn kuolleet esivanhemmat.

16.05.2016-27.06.2019

SYYS

Syyspäivän kekäleet hiipuvat

auringon viimeisissä säteissä

lehtien punaisessa ja keltaisessa,

ihmismielen antaessa merkityksen

jota ei ole olemassa sen

luisen vankilan ulkopuolella.

Tämän illan valot ja varjot,

väri ovat ihmiselle heijastus

hänen hiipuvasta olemassaolostaan,

ja luonnolle hän on kasvavaan hämärään

sammuva kipinä, merkityksettömämpi

kuin putoavat lehdet.

27.09.2019

SYKSY

Syksy ripottelee

oranssit koivunlehdet

kosteaan hiekkaan,

sammaleiselle nurmelle,

pilvisen taivaan

heijastaviin mutaisiin vesilätäköihin,

ja ihminen,

maailman peiliksi pelkistävä,

näkee tässä itsensä kuvan.

15.09.2017-26.09.2019

MIKÄ

Mikä sinut, joka kolein katsein

ja välinpitämättömin sanoin

kohtaat toisten kärsimyksen,

saa katsomaan odottaen ihmisiin

jotta saisit kuulla heiltä,

miten vastoinkäymisesi heitä vaivaavat?

16.09.-26.09.2019

SINÄ JA KUOLEMASI

1

Älä turhaan pohdiskele kuolemaa,

ei kuolemakaan pohdiskele sinua

- se vain tulee, yhtenä päivänä,

ja sen jälkeen sinä

et enää pohdi mitään.

2

Et sinä lykkää kuolemaasi

mietiskelemällä - mene ja juokse,

tai edes kävele.

Mutta älä juokse auton alle,

katso kuin pikkulapsena

kun ylität teitä, ja

toivo ettei joku humalainen

tai soivaa kännykkäänsä haparoiva

tule peltihirmullaan vastaan

ja vie itseään, ja sinua

(vaikket sinä siitä lukemaan tulisi),

pikku-uutiseksi sopulien kätösten kautta.

Sitä se on eläminen,

vaarallista puuhaa,

mutta ranskalaisten syöminen sohvalla

olut-tölkki kaljamahan päällä

se elämässä vasta

vaarallista puuhaa on!

23.09.2019

KAPITALISMI 21. VUOSISADALLA

Miljardööri aikoo rikastua,

kertoo hakukoneen mainos:

Siinä aikamme eetos kiteytettynä

ristiriitaa myöten.

23.09.2019

OLET PETTÄNYT IHMISEN

Kun petät toisen ihmisen,

petät inhimillisen itsessäsi.

Kun jätät apua tarvitsevan

ihmisen ilman tukeasi,

jätät inhimillisen itsessäsi jälkeesi,

ja mitä sinä olet silloin, ihminen?

Mitä on ihminen,

kun inhimillinen

on hänestä poistettu?

Olet pettänyt ihmisen,

olet pettänyt itsesi.

22.09.2019

ORIVEDELLÄ

Keski-ikäinen mies tulee vastaan pienen, mustan koiran kanssa

kun kävelen kohti rautatien seisaketta keskustassa;

keski-ikäinen, tukevahko mies täydessä maastopuvussa,

lippalakkia myöten;

olihan täällä ennen varikoita, metsiä myöten, ja teitä

joissa ei saanut kävellä tai autolla pysähtyä,

mutta eihän noita enää, joten

mikään kanta-aliupseeri tämä

hissittömän kerrostalon pihaan kääntyvä mies ei ole,

eihän sillä ole mitään natsojakaan,

eikä se mikään metsämies ole

- jollei ole tuota koiraa syötiksi varastanut;

sitäkin tapahtuu. Ei,

kyllä minä arvaan mikä se on,

niistähän tämä nyt on kuuluisa koko maassa,

kun väkivaltarikokset ovat vähentyneet,

eivätkä huumejengit teloita ihmisiä,

eikä Mämmilääkään enää julkaista:

"Perussuomalainen", epäsuomalainen,

suljettu mieli, maastopukuun tukahdutettu.

22.09.2019

TÄMÄ SYKSYN VIHREYS

Haapojen, katajien, koivujen ja leppien lehtiä

runsaina kantavat oksat havisevat soratien varrella kävellessäni;

harva keltaiseen, punaiseen tai vaaleanruskeaan

pukeutunut puu erottuu muiden keskeltä,

vihreyden keskeltä, ja kuinka tämä vihreys,

iltapäivän haaleassa auringonvalossa

kylpevä puiden vihreys, ahdistaakaan

minua, kuin mato etsisi tietään sydämeni halki.

On syyskuun loppu ja on tuskin syksy,

kesän lämpö viipyy päivisin ja pitää vihreät lehdet

puiden oksilla, saa minut kävelemään t-paidassa

tämän vihreydessään tuhoa enteilevän tien.

Tämä tie jonka ihmiskunta on

itselleen raastanut halki luonnon,

tämä tie jota me kuljemme liian kepein askelin,

se, sen vihreys, on mato sydämessämme.

22.09.2019

MAAILMA ITSESSÄÄN

Kuolleilla olivat muistonsa kuten meillä,

päivät jotka yhä elivät heissä.

He olivat maailma itsessään,

kantaen vuosikymmeniä;

kuulivat unissaan

vaenneiden äänten puhuvan,

näkivät valon hävinneen päivän.

He olivat maailma itsessään,

rajallinen lihassa ja ajassa.

Niin paljon enemmän kuin hän

itse kuolee ihmisen myötä.

15.09.2019

Valju, harmaankolea päivä, sadetta

ja silti yhä syyskuun lopulla

lehtipuiden oksilla runsaina

vihreät lehdet

tuhoa ennustaen,

ja oma lisääntyvä huimaukseni

- onko se nopeamman,

henkilökohtaisen maailmanlopun enne,

matkalippu pois maailmasta

josta olen jo erilläni?

Ehkä kuolema vihreydessään

viekoittelee kuvittelemaan,

näkemään ihmisen sairastuttaman

luonnon kohtalon omana,

ihmisen naurettavaa suuruudenhulluutta

suuren katastrofin keskelläkin...

21.09.2019

JONON SEURAAVA

Ray Bradburylle(1920-2012)

Muumioita meksikolaisessa katakombissa,

sataviisitoista muumiota huutamassa kuolemaansa

suu ikuisuuteen avautuneena

ja yksi niistä elävältä haudattu;

Guanajuaton vierailusi 1945

tallennettuna novelliksi,

ja nyt olet seitsemän vuotta tiennyt

minkä muumiot tiesivät,

jos jotakin on tiedettävissä

kuolleille kuolemasta,

jos jokin teistä säilyy kuivuneen lihan lailla

kun ajan neste on poissa.

Seitsemän vuotta olet ollut yhtä kuoleman kanssa,

jos kuolema on olotila

eikä vain tapahtuma joka tuhoaa tietoisuuden;

olet yhtä kuoleman kanssa, omassa haudassasi.

Raskas on maa ylläsi,

raskas kuin kysymykset

joita kerran esitit kuolleille

ja joihin kenties löysit vastauksen.

21.09.2019

ELÄMÄ JA KUOLEMA

Elämä on aina elämisen arvoinen,

mutta kuolema

ei ole koskaan kuolemisen arvoinen.

Kuolema on väistämätön,

kaiken hävittävä tapahtuma

jokaisen ihmisen tulevaisuudessa

- sitä kohdi ei tarvitse kiirehtiä,

sitä ei tarvitse syleillä;

se on tuhoava sinut varmasti.

Elämä, kaikkein kurjinkin,

antaa ihmiselle olemassaolon.

Ilman sitä ei ole mitään.

Ajatus maailmasta ilman sinua,

sen ja rakkaittesi jatkuvuudesta,

kuolee mukanasi.

Sinun kuolemasi on maailmanloppu

kaikelle mitä olit,

kaikelle mitä teit

- jopa kaikelle, minkä kadotit,

kaikelle mitä kaipaat,

katkerille muistoille menettämistäsi

:

Heidän muistonsa kuolee mukanasi.

Niin kauan kuin sinä elät,

muistosi heistä elävät.

Niillä ei ole olemassaoloa

mielesi ulkopuolella.

Kun kuolet, ne tuhoutuvat mukanasi.

Elämä on aina elämisen arvoinen,

mutta kuolema

ei ole koskaan kuolemisen arvoinen.

21.09.2019

ELLEI TÄMÄ AAMU OLISI KOITTANUT MEILLE

Herätessä levottomat ajatukset ja huoli täyttävät mielen,

ja silti, aamun hämärässä jossa puut ilmaantuvat mustina

varjoista, se mieleen muodostuva tuttu ajatus,

ettei olisi herännyt tähän päivään, että unen pimeys

olisi syventynyt kuolemaksi, ja tietoisuus

olisi hälvennyt olemattomuuteen kuten yön pimeys

hälventyy nyt aamunkoiton harmaudeksi,

kauhistuttaa. Siteet maailmaan olisivat

katkenneet ja kylmä ruumis olisi suljetuin silmin

maannut sängyllä kirjojen keskellä,

päälle jääneessä sähkövalossa, tietokoneen

soittaessa loputtomasti ihmisääniä

jotka vain kissojen korvat tavoittaisivat,

välinpitämättömät kuten ruumis, tietoisuudesta

riisuttu, revitty. Ajatus maailman olemassaolosta

ilman omaa tietoisuutta kauhistuttaa,

tämä väistämätön tila jota emme

väitteistämme huolimatta pysty käsittämään,

koska oma ja maailmamme olemassaolo ovat

meille yhtä, ja me näemme itsemme

maailmankaikkeuden siamilaisena kaksosena,

jonka erottaminen siitä on meille mahdotonta,

vaikka tuo leikkaus tehdään yhdelle,

tuhannelle meistä, jokainen hetki

tietoisuuden pudotessa olemattomuuteen

tästä loputtomalta tuntuvasta tilasta

jota me kutsumme elämäksi,

ja joka on hauras, niin hauras,

ja surullisille mielille kahle, ja meille

kuin kristallia, jonka kömpelöinä pelkäämme

pudottavamme pudotettuamme

jo toisten kantamat heidän käsistään

heihin törmättyämme.

21.09.2019

JEESUKSEN SANOJA SEURATEN

Anna jumalalle mikä Jumalan on,

hänen Nietzschen kuuluttama kuolemansa,

ja anna keisarille mikä keisarin on,

teloituskomppania Jekaterinburgissa.

20.09.2019

oi kuolema

joka meidät mitätöit

elämän liitutaululta

pyyhit pois sienellä

emmekö muuta olleet

kuin liidulla tehtyjä raaputuksia

välinpitämättömälle ja uneen vaipuvalle yleisölle

yhden tunnin verran?

20.09.2019

JUMALA ON TAIPUISAA SAVEA IHMISEN KÄSISSÄ

Jumala ei ansaitse ihmistä,

hänen rakkauttaan, hänen palvontaansa,

hänen uskoaan -

ei ansaitsisi, vaikka Jumala olisi olemassa,

mutta Jumalaa ei ole olemassa;

Jumala on ihmisen luomus,

jotta hänellä olisi jotakin itseään suurempaa,

lyhyitä vuosiaan kestävämpää

rakastaa, palvoa ja uskoa:

Jumala on ihmisen maailmaan ja aikaan

lyömä obeliski, ne lävistävä

kuvitelma ihmisen kiinnittämiseksi niihin.

Ja kun ihminen haluaa toivoa elämän ylittävää,

kun ihminen tahtoo anteeksiantoa, pelastuksen,

hän lyö tämän Jumalan ilmentymän kiinni kahteen hirteen.

Niin uhraa ihminen Jumalansa, kuvitellun,

oman itsensä puolesta ja sanoo tämän kuolleen ihmisen

syntien vuoksi, hänen ikuisen elämänsä vuoksi.

20.09.2019

VANHEMMILLENI

Kunpa te eläisitte.

Jos te eläisitte...

Mutta te ette elä.

Ja siksi maailma on merkitystä vailla,

ja elämä on pelkkää aikaa ilman sisältöä,

kurainen virta valumassa pitkin maailmanlopun maisemaa;

turhaa kaikki - elleivät muistot mielen täyttävät

antaisi teille heikkoa kaikua elämän,

jolla oikeuttaa tämä olemassaolo.

20.09.2019

EI ILMAN JUMALAN SUOSTUMUSTA

Kun tohtori Faust kauppakirjan allekirjoittaa,

ja Paholainen sielun saa, tämä muistakaa:

On Jumala paikalla todistamassa -

notaarina, joka asiakirjan vahvistaa

ja sinettinsä siihen painaa;

ja suurempikin on Hänen osansa:

Hän kaiken kaikkivaltiaana tuomarina

kaupankäynnin siunaa

ja tohtorin Helvettiin osoittaa.

20.09.2019

ONNI TÄSSÄ MAAILMASSA HETKEN KESTÄÄ VAIN

Kaikkeen hyvään elämässä tarraudu

kuin rakastava mustasukkaisuudessaan,

sillä kaiken mitä omistat sinä kerran kadotat.

Onni tässä maailmassa hetken kestää vain,

kaikki ilo aamukasteen lailla hetken auringossa kimmeltää,

ja pian suru pitkän varjon heittää syksy-illan lailla;

kaikki mikä elämämme sulostuttaa kuolee pois,

ja kipu täyttää pitkät valjut talvipäivät edessämme

kun yksinäinen matkamme yöhön vie.

Kerran kadonnut ei koskaan palaa takaisin,

kaikkeen hyvään elämässä tarraudu,

sillä sylistäsi kaikki riistetään ja maahan kätketään.

20.09.2019

IHMISIÄ ELÄMÄN VANKEINA

Kissa katsoo ikkunasta aamun hämärässä

ohi ajavien autojen valoja,

ihmisiä matkallaan töihin

kello seitsemän aamulla;

ihmisiä matkallaan yhdestä betonilaatikosta toiseen,

vaihtamassa elämänsä tunteja

numeroihin pankkitileillä;

ihmisiä joiden autojen valot

pyyhkivät kellastuvia lehtiä puiden

yhä liian runsaissa lehvistöissä

tänä ilmastonmuutoksen syksynä;

ihmisiä metalliin suljettuja

jotka kylvävät muovia maahan ja veteen

ja hiilidioksidía ja metaania ilmaan,

nämä oman tuhonsa väsyneet insinöörit

jotka vain tahtovat numeroita pankkitileilleen,

hetkiä jolloin heidän autojensa nokat

osoittavat toiseen suuntaan

ja vievät heidät rakkaampaan laatikkoon

istumaan kuvaruudun ääreen ennen unta,

ja silloinkin kissa katsoo iltapäivän hämärässä

tätä jokapäiväistä metallisen parven muuttoa

välinpitämättömin silmin jumalan lailla.

20.09.2019

Olet valoa valossa,

varjo varjossa,

olet tomua, tuhkaa

maailman pölyssä

- ihminen ajassa,

lapsi ja vanhus.

18.09.-19.09.2019

IHMINEN JA HÄNEN JUMALANSA

Ihminen tarrautuu jumaliin, koska heikkoudessaankin

hän tietää paremmin kuin luottaa itseensä,

ajassa lihana ja tahtona murenevaan;

nostaa itsensä yläpuolelle näkemättömiin

oman kuvansa kuolemattomana, heikkouksia vailla,

apua tuomaan tuhoon tuomittuun kamppailuunsa.

Ihminen huutaa ajatusten savesta muokkaamaansa

apuun, rukoilee polttamatta jättämäänsä savijumalaa,

mennessään kuoleman portista tyhjyyteen uskoo

pelastuksen tulevan ennen tai jälkeen pimeyden,

niin herkkäuskoisen hänestä tekee epätoivo,

tuhostaan aina sisimmässään tietoisen.

19.09.2019

MAASEUDUN VANHOJAPOIKIA SALESSA

Miten lihavat keski-ikäiset miehet

harmaine hiuksineen ja riippuvine poskineen

näyttävätkään täällä kuolevassa maalaiskunnassa

naismaisilta, Tarmo Mannin rumilta serkuilta,

tuulipuvuissaan kaupan käytäviä vaeltaessaan!

Mitä kätkettyjä tunteita noiden

vaaleanpunaisten, pehmeiden huulien,

ja aina pahanilkisten,

liian pienten, silmien takana?

Mitä halua, katkeruutta ja väsymystä,

tuntevat nämä syrjäkylien ikääntyneet tyttöpojat

kun heidän kätensä poimivat piimää,

lenkkimakkaraa ja reikäleipää hyllyiltä?

Aavistavatko he koskaan itse

miten he maatalouskonefirmojen ilmaislippalakeissaan

näyttävät miehiltä jotka joskus,

vuosikymmeniä sitten, toisiaan tanssilavan takana varjoissa

salaa humalassa kourivat?

16.09.2019

TEE ITSELLESI NIIN KUTEN TEIT TOISILLE

Ellet sääliä toisia kohtaan tunne,

ellet heitä hädässä auta,

niin silloin ihminen

muista mitä uskonnot opettavat,

ja sitä seuraten säälimättä

tee itsellesi kuten teit heille,

anna epäonnen sinut viedä

vastaan kamppailematta.

16.09.2019

KUN HAUDAT ON LUOTU

I

Ihminen ei tiedä tarpeeksi

ennen kuin tuo tieto

on käynyt turhaksi,

syyttäväksi muistutukseksi

että kaikki mikä meni väärin

olisi ollut vältettävissä,

elämä ohjattavissa

johonkin parempaan

kuin minkä ihminen

tietämättömyydellään viilsi

elävästä lihasta elämiksi,

kuolemiksi.

II

"Ei aina",

ehkä sanotte.

Ehkä,

mutta "Ei aina"

ei ole tarpeeksi

silloin

kun haudat

on luotu,

ihmisille ja toiveille,

kun elämä on ohi

toisille

ja yhä kituvat

kohtaavat virheensä

hautoina

ja poissaolona.

15.09.2019

TYHJÄT TALOT, AUTIOT SEUDUT

Luoteis-Pirkanmaan maaseudulla

toteutuu tasa-arvo

kuolemassa, ihmisen ja talon:

Niin aution tien varteen lahoaa

iso ja kerran komea maatalo

kuin myös köyhän aina vähäinen mökki.

Kummankin ikkunoissa laudat

ja pihassa heinän keskellä ruostuu auto.

Joku on molempien seinään

mustalla maalilla käyntinsä kirjoittanut.

Menneiden elämien muistot,

puiset hautakivet

ihmisille, seudulle.

15.09.2019

RUNOUS JA ELÄMÄ

Mikä on runouden tehtävä?

Mikä on ihmisen tehtävä

tässä maailmassa?

Kysy jälkimmäinen,

ja jos tiedät

tai saat vastauksen,

se kertoo

ensimmäisenkin.

15.09.2019

ELLEI NISUNJYVÄ KUOLE

Ellei nisunjyvä kuole

luonnon armoilla,

se on

murskattava kantapään alle.

05.-15.09.2019

TÄNÄ YÖNÄ

Tänä kuuttomana yönä olet elossa,

yhä elossa, sinä väsynyt;

et kaipaa kuolemaa,

mutta sen silti toivottaisit

tänä kuuttomana yönä,

jolloin toivo on kaukana ja heikko

kuin tulevan aamun valju valo,

kun vuodet takanasi

ovat pitkiä ja raskaita,

ja vuodet edessäsi

lupaavat vain epätoivoa

ja pettymystä.

Tänä kuuttomana yönä,

kun tuuli on vaiennut,

ja pimeydessä havise

ei kuihtuvia lehtiä kantavat oksat,

tänä yönä olet yhä elossa,

tänä yönä sinä elät

ja niin moni joka

on jo elänyt viimeisen yönsä,

herännyt viimeiseen aamuunsa,

on poissa; he

eivät nouse edes valjuun aamuun

suru sydämessään, he,

jotka olisivat tahtoneet edes yhden epätoivon yön

ja myöhäisen aamun syksyisen valon.

Elä, koska sinun

on yhä elämä

ja sen surulliset päivät,

muistot jotka mieltäsi raastavat.

Sinun ovat elämän vähäinen lohtu,

tunnit jolloin unohdat ja toivot.

Elä, koska kuolema tulee

ja vie kaiken; elämä sammuu

kuin tuuli mustaan yöhön,

nousematta enää.

Kuolemalla on aikansa,

mutta ihminen,

se aika ei ole tänään: Elä.

14.09.2019

AUTIOITUVA KYLÄ

Lehdet kellastuvat puissa sillan yllä,

joki kuihtuu uomassaan.

Pitempi syksy, vuosikymmenten,

vallitsee täällä -

ei yhtään ihmistä -

vain muistot poissaolon kansoittaen.

Kuin kuolee kesä

kuolee asuinsija ihmisen.

14.09.2019