Jerusalemin tiellä

Aasisi pysähtyy, se haluaa lähteelle juomaan.

Anna sen johdattaa sinua,

tyydyttää janonsa.

Juo itse kirkasta vettä,

eikö sinun ollutkin jano?

Lähteen vierellä oliivipuut suovat

suojan päivän hehkulta;

istahda niiden varjoon ja lepää, matkalainen

- Jerusalem väkijoukkoineen ja

palmunlehvineen, aavistamasi

kohtalo, kyllä odottavat sinua.

Anna kumppaniesi viettää

rinnallasi vielä tämä yö.

30.-31.12.2016

Eme Saikoo(1787-1861)

Niin hieno runoilija,

ettei edes pudonneita lehtiä

voinut haravoida itse,

kirjoitti sen sijaan runon

siitä, kuinka käski

toisen haravoida.

30.12.2016

Matteus, Markus, Luukas ja Johannes

Evankeliumeita lukiessasi pitkästyt,

koska ensimmäisen luettuasi

tiedät, miten tarina päättyy -

olisi edes yksi heistä

voinut päästää Jeesuksen

pakenemaan ristiä;

jättänyt hänet ylösnousematta,

kuoleman arvoituksen syliin,

tai ylösnousemuksen jälkeen

kääntämään selkänsä kohtalolleen

ja opetuslapsilleen,

suuntamaan pois Jerusalemista

kohti vapautta

jättää kohtalonsa täyttämättä.

30.12.2016

Ennen kuin meidät lohkaistaan irti todellisuudesta

Jokainen uskoo omaan kuolemattomuuteensa,

näkee maailman itsensä osana.

Sukupolvesta toiseen.

Emme kykene ymmärtämään,

miten maailma voisi olla olemassa ilman meitä.

Kuolemankin edessä.

Miten vaikeaa on meidän ymmärtää

se lopullinen pimeys

joka syö olemassaolomme.

Olemme vain multaa tulevaisuuden käsissä,

kellastunut luu,

valokuva josta kukaan ei enää tunnista meitä.

28.12.2016

Jemeniläinen hymy

Hän hymyilee, 

tuo jemeniläinen lapsi,

jonka hiiltyneet huulet

ovat väistyneet valkoisten,

täydellisten hampaiden tieltä

palaneilla kasvoilla.

Hän hymyilee

kärsimyksen ja kuoleman hymyä

maailmalle joka ei välitä.

27.12.2016

Oi elämä, joka

hedelmäsi laitat

aina ylimmille oksille,

pettävien ja lahojen yläpuolelle.

27.12.2016

Luen Izumi Shikibun runoja

yönä, jonka halki yksikään rakastaja

ei saapuisi runon tuomana,

tuulen ja sateen riepottelemana

yli jään.

27.12.2016

Elämän varrella,

lopussa

hautoja.

26.12.2016

Vesipisaroiden ripinää jouluaattona,

lätäköistä kimmeltävät tienvarren natriumtähdet

ja haudalla kynttilän valo

ei valaise nimeä,

pimeään hukkuvaa,

sisimpään kaiverrettua

avainta olemassaoloon.

25.12.2016

Sanojen terävät naulat, itse taotut,

lihan läpi puuhun lyödyt,

se tavallinen ristiinnaulitseminen

kun rakkaudesta on itänyt viha.

11.12.2016

Fidel Castro ei ole kuollut

Ihminen nimeltä

Fidel Castro

on kuollut.

Hän ei hengitä,

hänen sydämensä ei lyö.

Hänen ruumiinsa kylmenee.

Vallankumouksen johtaja

Fidel Castro elää

ja voi hyvin.

Hänen ei tarvitse hengittää,

hänen teräksisen sydämensä

ei tarvitse lyödä.

Hän on läsnä enemmän

kuin koskaan.

Hän on sinussa ja minussa.

Hän on läsnä kaikkialla

missä oikeudenmukaisuus

nousee vääryyttä vastaan.

27.11.2016

Kuolleita sanat, kuolleita kuvia herättävät,

kuollut kirjoittaja, irvistävä pääkallo

multaa suussaan ja sammalta kasvaa kivi.

Kuolleita runoja kuolleesta maailmasta,

kuolleille joiden luita omien kiviensä alla

syleilee musta multa ja puiden juuret.

25.11.2016

Mortui vivos docent

Lehteilen Pessoan Levottomuuden kirjaa,

miettien kuinka keskinkertaisuus kohoaa sivuilta

lävistäen lukijansa totuudella,

miten kirjailijan tärkein tehtävä ei ole kirjoittaa,

vaan julkaista,

luottamatta ystäviin, tuttaviin ja kadunmiehiin

jotka toisivat raapustetut sanat ajasta irrallaan

kuin kuihtuneet kukat haudalle

toisen ajan eteen tarjolle. Ei

kirjoittajansa vaan aikansa postuumi teos,

muistomerkki tomuksi muuttuneille unelmille

joiden siiventynkiä ei tarvinnut leikata,

unelmille joiden vaha ei sulanut

Ikaroksen jäädessä kauas auringosta,

Minoksen vangiksi nähden unia valonhehkusta,

meren sinisestä syleilystä,

kauan sitten lahonneista laivoista

purjehtimessa ohi Belémin tornin

ja kuninkaista, joiden ruumiita kukaan

ei tuonut kotiin Afrikan taistelukentiltä.

24.11.2016

Kuolleet:

Sanoja, muistoja, kuvia.

Hiipuvia.

Kuten mekin.

19.11.2016

Fides

Turhaan julistatte uskoanne,

ihmisparat,

sillä jumalat eivät enää

usko meihin.

17.11,2016

Yön musta, kylmä kangas

jonka alla on vaikea hengittää

nämä marraskuun seitsemäntoista

pimeyden ja hämärän tuntia,

hukkuneena valottomaan mereen

odottamassa kalpeaa jälleensyntymää

yön kohdusta.

17.11.2016

Elämä,

kuolema,

unta.

17.11.2016

Se mikä toteutumatta jää

Minä eilisen sinulle annoin,

sinä huomista toivoit niin

ja nykyhetkeä emme

päätyneet jakamaan.

Sinä huomisen tahdoit jakaa,

minä eilisen sinulle annoin

ja tästä hetkestä

eroten me

kahteen suuntaan kuljimme.

Sinä huomista tavoitat,

minä eiliseen tyydyn

ja sinne jään.

Yhä leveämpi

päivien virta meitä

nyt erottaa.

15.10.2016

Puiden oksilla viimeiset kellastuneet lehdet.

Harmaan kadun varrella harmaat talot,

yllä harmaiden pilvien matala taivas.

Poissaolo on läsnäoloa tärkeämpää.

Se valo taivaanrannassa jota ei näe,

äänet joita ei kuule

hiljaisuudelta.

13.10.2016

Kuollut kirjoittaa kuolleille.

Kaikki runous.

13.10.2016

Pastissi Yrjö Jylhää mukaillen

Aamu, päivä tai yö -

mitä merkitystä sillä nyt lie?

On silmien kohdalla

veristä hyhmää,

ne pimeyttä näyttää vain.

Vain äänet kertovat

kuoleman yhä

jylisten saapuvan,

repivän hajalle miehet ja maan,

kun silmätön makaa

ja odottaa

että sydämettömät lopettais

ja tappaminen päättyä vois.

08.10.2016

Veden pinnassa,

tumman syvyyden yllä

syksy, sen värit.

02.10.2016

Ruskeina lehdet

hakkuuaukean tuolla

puolen putoavat.

02.10.2016

Kultaiset lehdet,

sininen taivas - syksyn

taivas ja lehdet.

02.10.2016

Niin moni mies ei

julkisessa vessassa pese

käsiään

ja

astuessaan ulos

laittaa kätensä

vaimon tai tyttöystävän

käteen hellästi ja

häpeilemättä

osoittaa

tunteensa julkisuudessa

heitä kohtaan

17.09.2016

Niin kuin nykyhetki eiliseltä,

niin huominen

taittaa tältä päivältä

niskan.

17.09.2016

Kuun kimmeltävä

silta ylitse salmen

hitaan virtauksen.

15.09.2016

Syyskuun koleiden

vesien salmen ylitse

kuun silta.

15.08.2016

Ovidius Tomissa

Ei aukene edessäni auringossa kylpevä Italiaa syleilevä meri,

vaan tämän 'vieraanvaraisen' meren myrskyinen ranta,

talven kylmien tuulten rantaan ajamat aaltojen vaahtopäiset ratsut

eivät ole tulleet minua kantamaan takaisin kotimaani rannoille,

eivät lupaa merenkulkijan vapautta, vanginvartijani ne ovat;

ikuisesti olen minä tämän harmaiden aaltojen, synkkien metsien

rannan asukki ja tämä meri minun mereni, rantaa

ja mieltä nakertava. Ja minä, barbaari barbaarien joukossa.

11.09.2016

Hänen sielunsa maisemassa

Siellä, missä kirposi kädestä miekka,

puhkesi kuoleman punainen ruusu haavoista

ja kuiva maa joi sen,

minkä sammuva sydän antoi

kun silmiin hiipi ikuisuus.

31.08.2016

Purppuraa tummansinisellä:

kuolevan yön, syntyvän päivän

hämärän yllä lepäävät

nousemattoman auringon säteissä pilvet.

21.08.2016

August Strindberg(1849-1912)

Ei annettu anteeksi

kansakunnan housunlahkeille kuseskelua,

ei Nobelia omalle huutolaispojalle.

Vihasi ja vihattiin.

Julistettiin alkuihmiseksi

irrallaan ajastaan.

Sitä innokkaammin on patsasta

kansankodin kaapin päällä hinkattu.

21.08.2016

Ihmisuhrit länsimaiden omantunnon alttarilla

Julmasti miehitetyssä Palestiinassa juutalaisuudesta ja

juutalaisten kansanmurhasta on tullut kaiken sorron oikeuttava

kilpi, jonka suojissa murhat ja etninen puhdistus

voivat jatkua vuosikymmenestä toiseen,

kidutus on sallittua ja päivittäinen nöyryytys normaalia.

Maailma pystyttää yhä uusia muistomerkkejä

natsien juutalaisuhreille, julistaa tukeaan Israelille

ja esittää pyyntöjä, että se toimisi toisin,

valittaa sen tekoja mutta ei tuomitse,

ja kuvittelee saavansa anteeksi juutalaisten kärsimykset

palestiinalaisten verellä ja palestiinalaisten maalla,

kokonaisen kansan orjuuttamisella ja

jättämisellä pakolaisleireille hyvittävänsä keskitysleirit.

19.08.2016

Eräs diktaattorin kätyri

Goethe kelpaa yhä esimerkilliseksi humanistiksi,

länsimaisen kulttuurin avarakatseiseksi,

valistuneeksi edustajaksi

vaikka toimi vuosikymmeniä diktaattorin oikeana

kätenä edustaen taantumusta.

Emme ole koskaan unohtaneet hänen uhrejaan,

koska emme koskaan huomioineet heitä,

salaneuvoksen ja Weimarin ministerin

jalkoihinsa musertamia,

verta jonka muste on peittänyt.

19.08.2016

Sana'an lapset

Kuolema ja kuolema,

auki revittyinä ruumiit ja elämät,

auki revittyinä kaikki mikä oli tuleva

lasten vartaloista aikuisiksi kasvaneina,

mikä oli heidän käsistään lähtevä,

heidän suunsa puhuva...

Oi Sana'an lapset, tomuun ja vereen

kiedotut rikottuine, murrettuine

pienine ruumiininne,

oi Sana'an lapset, maailma on ohi.

On vain kuollut liha, petojen repimä.

On vain päättyneiden leikkien

hiljainen, hiipuva kaiku.

19.08.2016

Vesisateessa

mustin siivin perhonen

ohi pisaroiden.

18.08.2016

Toinen runo Miklós Radnótille(1909-44)

Sanat ovat niin voimakkaita, runot

ovat niin voimakkaita, novellit

ovat niin voimakkaita, romaanit

ovat niin voimakkaita, esseet

ovat niin voimakkaita, historiankirjoitus

on niiin voimakasta, että

tarvitaan luoteja ja keskitysleirejä,

hirttonaruja ja vankileirien saaristoja,

kidutusta ja teilirattaita,

sammioittain verta, joukkohaudoittain

luita kukistamaan ne,

tuhoamaan ne.

Eikä siltikään voitto ole varma.

Haudasta voi avattaessa löytyä

maatumaton muistikirja

täynnä uhmaa, sanoja

jotka ylösnousevat.

19.08.2016

Naula naulalta

En minä ihmisiä vihaa,

vaan heidän tekojaan.

Heidän tekonsa minä lyön

naula naulalta

heidän lihaansa.

Heidän tekonsa heidät

saavat huutamaan

ei minun vihani.

16.08.2016

Elokuu II

Sadetta ja sumua illalla,

tihkusadetta ja usvaa aamulla.

Tuuli tulee ja nukuttaa uneen puut,

herättää ja ravistelee oksilta

kellastuneet lehdet.

16.08.2016

IN MEMORIAM MATTI MÄKELÄ

- eli elävä kuollut muistoissamme

Halusi maata 19-vuotiaan neitsyeen kanssa,

julisti tietävänsä, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa,

ei erottanut Catoa Cicerosta.

Joku oli tietävinään, että olisi

joskus kirjoittanut, julkaissutkin jotain -

mutta kukaan ei enää muistanut mitä.

16.08.2016

Elämän uhri itselleen

Kuolema saa aina saaliin

Helvi Juvonen(1919-59): Kello, Kootut runot(1977), sivu 69.

Kuolemaa ei ole ilman elämää,

elämä kaitsee itseään kitkien,

jotta uusi voi syntyä, sopeutua.

Kuolema saa aina saaliin,

mutta vain kun elämä sallii sen,

antaa pois uhrin itselleen.

14.08.2016

Rakkaus on veitsi,

rakastunut sipuli

joka veitsellä kuoritaan

kyynelten valuessa.

13.08.2016

Elokuu

Kellastuvat lehdet,

kuihtuvat kukat.

Nousee tuuli,

kolea tuuli,

putoaa kylmä sade.

Vesilätäköissä kuvastuvat

valkoiset

harmaat pilvet,

kelluvat

keltaiset lehdet.

Lintujen laulu

on vaimennut,

ihmisen ääni

ei koskaan lauluun yhtynyt.

13.08.2016

Kesän loppu

Se elokuun päivä, jolloin

ensimmäistä kertaa huomaa

kellastuneet lehdet puiden oksilla.

Se päivä, jolloin kesä alkaa kuihtua,

syksy kahista jaloissa,

tuoksua tuulessa.

Se hetki, jolloin kaiken katoavaisuuden

tunne muistuttaa meitä,

että kerran lehdet putoavat haudallemme.

09.08.2016

D. H. Lawrence(1885-1930) III

Täytyy vetäytyä laumasta & sitten heittää palopommeja siihen.

D. H. Lawrence 19.02.1916 kirjeessä Bertrand Russellille

Kiivettyään kapeita tikapuita

pitkin pois työväenluokasta

hän halusi estää toisia seuraamasta 

ja valitti, että reitti jota hän oli kulkenut,

oli edes mahdollinen.

Häntä kauhistutti se,

että yhteiskunta,

jossa hän saattoi nousta kaivosmiehen pojasta,

räätälin pojanpojasta

menestyväksi kirjailijaksi oli mahdollinen.

Sen mahdollistavia muutoksia

ei olisi koskaan pitänyt sallia,

hän julisti. Hänen itsensä kaltaiset ihmiset

olivat hänelle esimerkki

kateudesta 'parempia' ihmisiä kohtaan.

Kirjassa toisensa jälkeen, kirjeessä

kirjeen perään hän

toi julki tuomionsa sille,

että ne olivat mahdollisia,

ettei hän hengittänyt kivihiilipölyä maan alla.

07.08.2016

Raukka rikkaan rakkikoirana ketjun päässä haukkuu

köyhiä ja vähäosaisia, pakolaisia puree

ja sitä moittiville hampaitaan näyttää ja ärhentelee.

Sitä lyövälle isännälle häntäänsä koipien välissä heiluttaa.

Raukka toimittaja, poliitikko, mitä näitä on -

"vaikuttajia" hopeisten, kultaisten kettinkien päässä

räksyttämässä rikkaiden pöydiltä heitettyjen luiden vuoksi.

07.08.2016

Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitusten vuosipäivien

aikaankin yhdysvaltalaiset takovat rintaansa ja huutavat

olevansa maailman paras kansakunta,

maailman paras valtio

ja olleensa sitä aina,

olevansa sitä aina.

Ja Jumalan siunausta karjutaan lopuksi.

07.08.2016

Ihminen toistaa samaa asetelmaa:

Raunioiden tomusta harmaina

lasten ruumiit

ja vain pieni ero asennoissa

Syyrian ja Jemenin välillä.

07.08.2016

Vierekkäin pöydällä Juice ja Yrjö Jylhä.

Tuskaa on elämä ihmisen kaikki,

onnen hetkinä ruusun piikkeihin revimme sormet,

tuskaa on se jättää taakse

ja viimeistä kertaa

Tammerkosken varrella seistä,

jättää kaikki jonka vuoksi

kerran elämään tarrautui;

hylätä murheet ja kadonnut onni,

ladata ase ja jättää lääkkeet,

ojentaa käsi ja antaa kuoleman kätellä,

kylmin ja luisin kourin johtaa

sinne missä mustan taivaan alla

ikuisesti hangille lumi putoaa.

Vielä hetken kaikuvat sanat

kun on haudalle luotu multa,

hiipuen, sekoittuen sanoihin toisten

kun aika kuluttaa

ihmisen jälkeen tämän muiston

ja sanat kuten kosken vesi

jäytää kiveä ja rantaa.

08.06.2016

Tuskaa on elämä

kunnes haudassa lepäät

ja maadut.

Ylläsi toiset silloin

omia murheitaan suree.

Haudassa päättyvät nekin.

06.08.2016

Vanha, lyhyehkö mies seisoo auton vierellä

Prisman parkkipaikalla Ilveksen takki päällään

ja polttaa tupakkaa, hengittää kuolemaa keuhkoihinsa.

Aurinko paistaa, nostokurjet kohottavat kerrostaloja

taivasta vasten ja vuodet

huojuvat toisiaan vasten tuulessa,

menneisyys ja nykyisyys soljuvat toistensa lävitse.

Toiset päivät ovat läsnä, 

toiset silhuetit

ja me, vähemmän

maailman kuluttamina,

niin monet virheet edessämme.

Aika on solmu, jota turhaan yritämme avata.

Menneisyytemme kävelee huomaamattaan ohi,

muistimme arpiin.

04.08.2016

kaikki sanomatta jäänyt

sanotaan yhä uudestaan ja uudestaan

aina omaan kuolemaan asti

01.08.2016

sinisen taivaan

vihreiden lehvien

alla syksyn ensimmäiset

kellastuneet, pudonneet lehdet

toinen toistensa sylissä

01.08.2016

verellä sivellyt

omalla verellään sivellyt

murskattujen rakennusten pölyyn

peitetyt

kaupunkinsa tuhoon kiedotut

aleppon asukkaat

te kuolette joka päivä

elävät ja kuolleet

yhä uudestaan

te kuolette

vereen ja pölyyn ja

ihmisten sokeuteen

31.07.2016

ukkosen ääni

kaukana

vesisade

katoava kesä

muistot

taivaanrannassa välähtävä

salama

pisarat ikkunassa

silta pilviin

31.07.2016

Kun usko 

horjuu

hirttoköyden tuki

vakauttaa

31.07.2016

Venetsian kurtisaani

En voinut lukea Ian McEwanin romaania,

edetä ensimmäisiä rivejä pidemmälle sen maailmaan

ennen kuin tämän lainakirjan loppuun olin kirjoittanut viestin

sen seuraavalle lukijalle:

Sorron Jerusalem -palkinnon saaja McEwan

on siionistien huora.

Tämän kirjoittamisen, sinisellä musteella, jälkeen

taika murtui ja sivut seurasivat toistaan;

olin astunut kaunokirjallisuuden fiktiiviseen Venetsiaan,

jolla on tiettyjä yhtymäkohtia todelliseen kaupunkiin,

mutta jonka kaduilla törmää samoihin hahmoihin

yhä uudestaan, kuten Iosif Brodskiin tämän

itse muokkaamana hahmona, todellisuudesta

irti leikattuna paperinukkena,

joka McEwanin hahmojen lailla astuu palatseihin,

joista kaunokirjallisuuden rinnakkais-Venetsia pääosin koostuu,

palatseista ja kirkoista ja ravintoloista ja hotelleista.

Niin rinnakkaisesta kuin aidosta Bysantin vesasta

ovat arkipäiväiset alkuasukkaat paenneet mannermaalle

näitä nykypäivän langobardien laumoja,

turisteja ja kirjailijoita ja kirjailijoiden kuvitteellisia turisteja.

05.07.2016

ELÄMÄ, KUOLEMA

Geoffrey Hillin(1932-2016) ja Yves Bonnefoy'n(1923-2016) muistolle

Tuuli keinuttaa pihakoivujen oksia,

lehdistä runsaita.

Käännän hautaamattomien miesten runoja,

kuolemassaan uusien. Heidän

solunsa elävät yhä, heidän kyntensä

ja hiuksensa kasvavat.

Taivaalla pilvet kätkevät ja vapauttavat

Auringon.

02.07.2016

Huomisen minä

kuolen pois,

tai kenties ylihuomisen;

kerran on tuleva päivä

jonka suljemme

silmiemme myötä.

11.06.2016

Antti Hyry(1931-2016)

Liian köyhä, sinäkin, lestadiolaisten taivaaseen

vaikka diplomi-insinööri ja kirjailija, oikein palkittukin;

mutta monta on rikasta puritaania kantanut Maa päällään,

paljon enemmän kuin te seuroissanne luulette,

ja niin suljetaan teiltä taivaanne portit

ja osoitetaan tie manalaan, Tuonelan virran rannalle

missä musta vesi äänettä lipuu.

04.06.2016

Sigmund Freud 1939

Lopussa sikari

oli kuoleman

symboli.

15.05.2016

Eräs ikä

Siinä iässä, että

menneisyys on nykyisyyttä läheisempi.

Siinä iässä, että

muistojen kirjan kansia

on yhä vaikeampi

saada auki.

Siinä iässä, että

kävely hautausmaalla

on ajan viettämistä

läheisten ja ystävien kanssa.

Siinä iässä, että

nykyisyyden himmentyessä

menneisyys kirkastuu yhä enemmän,

hetket joita voi lähes koskettaa,

nykyisyyden edessä

sanojen kadotessa yhä useammin.

Siinä iässä, että

lyhenevä polku kuljetaan

hitain askelin, yhä enemmän

taaksepäin katsoen.

15.05.2016

anna meille meidän ansaitsematon kuolemamme

kuten meille annettiin elämä jota me emme ansainneet

15.05.2016

Luen kuinka nyt jo kuollut kirjailija Kirstinä

hyppää runossaan junasta yöllä Saaksjärven asemalla

kun luuli junan jo lähtevän Tampereelta

kolmekymmentäkolme vuotta sitten suunnilleen

muistan ne junat sen kesän

huonommin talven

katselin Helsingin MM-kisoja televisiosta

ja muistoissa se kesä on pelkkää valoa

kun leikin lapsuuteni pihoilla

Enää ei Saaksjärven rautatieasemalla hyppää junasta kukaan

kun ei ole enää kiskojakaan

ja lapsuuteni pihoista on jäljellä vain yksi

silloin uusi ja outo jonka vesilätäköihin sadepisarat ropisevat

halki kolmenkymmenenkolmen vuoden

15.05.2016

koko yön satoi vettä

koko aamun sataa vettä

vihreille lehdille

vastapuhjenneille

15.05.2016

1494

Liljoja kukkii Toskanan maa,

ne tuulessa lepattavat

kun rujo ruhtinas tuo sodan

ja hengittää viimeisen kerran Pico,

maailma odottaa uutta syntymää

ja verestä nousevat kaukaiset maat,

tulevat tiedon ajan.

13.05.2016