Ecce Homo

Illalla satanut lumi

ja kaiken kietova pimeys,

tammikuun yö,

musta ja valkoinen,

musta ja kylmä ilma ja taivas,

valkoinen ja kylmä maa,

niiden kosketuskohdassa

ihminen, ihminen

kolea ja kylmä,

ihminen pimeä ja yksin,

ihminen välissä maan ja taivaan,

tammikuun yönä.

12.01.2016

Maailman tomu, maailman tuhka

Tomua ja tuhkaa, maailma

ja ihminen poismenonsa jälkeen

tomua ja tuhkaa,

kun raskain askelin kivuliaana yönä

tai kepeästi kuin siivilleen kohoava lintu kesäaamuna

on poistunut

ja maailma hänen takanaan on sulkeutunut,

jättäen vain hänen lihansa ja luunsa,

atominsa maailmankaikkeuden kiertoon.

Tähtien tomu, kuolleiden sukupolvien tuhka,

tulevien siemen,

hän, joka ei enää koskaan palaa.

12.01.2016

Sorrettu,

kun sortajiesi ystävät

vaativat sinua

"antamaan rauhalle mahdollisuuden"

ja alistumaan rauhan nimissä,

anna vihalle ei vain mahdollisuus,

vaan valta.

09.01.2015

Ylitse lumiharson peittämien autioiden peltojen

auringon kipinät maiseman sytyttävät

kirkkaaseen, kylmään valoon,

palavaan pakkaseen tammikuun aamuna

herää maisema jäinen.

02.01.2016

Jäätä, valoa

tammikuun pakkaspäivä

kirkas, hämärä.

02.01.2016

Kuolleista neroista ja elävistä filosofeista

Hulluko se, joka hullun todesta ottaa,

kirjoittaa kymmenet, sadat sivut

selittäen viisauden juontuvan mielestä sairaasta,

sen tuskasta, ahdistuksesta, kuvitelmista

ja öisistä harhoista, päivän ja elämän pelosta?

Ei, vaan filosofi oppinut, joka murenevista tiilistä

rakentaa tietonsa linnan, laastilla peittää

seiniä halkovat raot,

antaa mahtavat sanat kantamaan kuolleen töitä,

valtaansa kietomiaan.

Harhoista uuttaa tietonsa nektarin

filosofi, kuolleiden hiipuvien mielten kuvien

hauraasta pronssista hän takoo itselleen työkalut

maailmaa ja mieltä mittaamaan, nostaa

rintakuvan linnansa vallille ja julistaa:

Tämän nimissä minä hallitsen!

Kuolleiden hulluus käsissäni

viisaudeksi taipuu, shamaanina selitän

hämärien maiden hiljaiset viestit,

elävien edessä kruunaan itseni tällä tiedolla.

01.01.2016