EZRA POUND

Vanha fasisti, seppelöity runoilijakuningas,

vihasi elää edelleen kuten säkeesi,

kietoutuneina yhteen, tappava ja kuolematon,

merikäärme kietoutuneena Laokoonin

ja hänen poikiensa ympärille.

30.03.2020

PIAN OHI ON

Tämäkin kylmässä, kirkkaassa auringonvalossa

kylpevä maaliskuun päivä, ja kaikki pelot

sairauden ja kuoleman jotka

sen täyttävät, pian

ohi ovat; ohi päivä

ja sen paljaita oksia, kuollutta ruohoa hivelevä

valo, ohi pelot jotka ihmiset tuntevat,

ja ohi ihmiset,

nukkumassa alla kylmän valon

hivelemän kuolleen ruohon.

27.03.2020

ANNA ELÄMÄSI POIS

Anna elämäsi pois.

Kaikki nämä vuotesi ovat olleet turhia.

Kaikessa yksinkertaisessa,

maailmaa pelkäävässä hyväntahtoisuudessasi

olet aiheuttanut vain tuskaa, pettymystä

ja kuolemaa. Miten

paljon he ovatkaan kärsineet,

nuo sinuun luottaneet, joiden selkiin

olet lyönyt kömpelön kauhusi

tikarit. Miten paljon kärsimystä

vain hyvää tahtova arka hölmö

on saanut aikaan, koska ihmiset

eivät karkottaneet häntä luotaan,

vaan uskoivat että hyväntahtoisuus

voisi voittaa pelon saattaman,

kompuroivan arkuuden,

ja sokeuden tulevan

kuoleman merkkien edessä.

Kaikki nämä vuotesi

ovat olleet tuhoa kylväviä vuosia.

Anna elämäsi pois.

26.03.2020

CETUS

Pikkupoikana ala-asteella

minulla oli kissa nimeltä Cetus;

muistan kuinka vielä valitsin kissanpennulle nimen

tähtikuvioiden joukosta - 

Cetus, Valaskalan tähtikuvio.

Selasin paksua tietokirjaa,

jonka vanhempamme ostivat meille

ennen kuin osasin edes lukea.

Ja siinä se osui silmiini,

istuessani vintissä sängyllä,

kirja käsissäni.

Cetus.

Jotenkin nimen sointi,

pehmeys, kuvion muoto kirjan tähtikartalla,

ei vastakohta pienen

kissanpennun ja valaan välillä,

viehätti minua.

En milloinkaan kokenut nimeä huvittavaksi.

Kuten tapana oli,

Cetus sai mennä ulos,

vaikka pelloilla oli kettuja

ja naapurustossa kissantappaja,

joka myöhemmin ampui itsensä

autoonsa kaupan pihassa Mäntässä.

Eräänä päivänä, muistissani se on kesä,

isäni tuli takaisin töistä Tampereelta

Cetus auton peräluukussa.

Hän oli löytänyt kissani maantieltä

läheltä kotiamme,

yliajettuna.

24.03.2020

VIINAN HENKI: EINO LEINOLLE

Vähän tiesit siitä, miten

vapaa mies ja hänen työnsä tuhotaan.

Vähän tiesit, vaikka

itse olit saman herran orja.

Anna vapaalle miehelle viinaa,

tarjoa auliisti kuin ystävä,

kehota aina ottamaan vielä yksi ryyppy

ja lähtemään jatkoille.

Pian ei ole vapaa mies enää vapaa,

vaan viinan orja. Pian ei ole enää

vapaan miehen työ hänen jälkeensä jäävä,

vaan raunioina kun hänet hautaansa lasketaan.

20.03.2020

JOS TOTTA PUHUTAAN

Ja niin kävi

että minä tein elämästäni

helvetin

heille, joita

eniten rakastin

sitä kertomatta.

Heille, joiden

elämän minun virheeni

niin monen osalta päättivät.

19.03.2020

KOTIMAATASI HUUDAT

Ei se kotimaa tervehtinyt

kun tuli kadulla vastaan;

ei päivää sanonut,

käänsi katseensa vain pois,

teeskenteli, ettei kuullut,

ei nähnyt. Turhaan

sen perään sai huutaa.

18.03.2020

KUN KUOLEMA ON LÄHELLÄ

Olemme taas kohdannneet kuoleman,

emme hädin kuultavana ukkosen äänenä

kaukaisuudessa, vaan

myrskynä kattomme yllä,

ennen niin vankalta tuntunutta asumustamme

tärisyttävänä, salamien välähdysten

valaistessa pimeyttä jonka keskellä

me kyyrötämme; me,

jotka olemme nähneet kuoleman

sulkevan toisten silmät,

sammuttavan tutut äänet,

olemme eristäneet sen kaukaisuuteen,

johonkin vuosikymmenten päässä

koittavaan hetkeen, joka

pakenee mielikuvitustamme ja ymmärrystämme;

ja nyt se on täällä, yllämme,

ympärillämme, ja tahtoo sisään,

ja haluaa ottaa meitä kädestä,

hiljentää puheemme

ja sulkea silmämme,

antaa sydämemme lyöntien

kohdata ikuisuuden.

18.03.2020

LAPSUUDENMUISTO

Miten vuosikymmeniä vanha muisto

niin vähämerkityksellisestä asiasta -

lasipulloon vangittu sisilisko pudotti häntänsä -

on sisältäessään portin laajempaan maailmaan,

jossa isäni seisoi vierässämme kesäauringossa

kotipihalla, ja äitimme oli keittiössä,

avoimen oven takana;

molemmat tavoitettavissa, läsnä,

eivät kuoleman suljetun oven

erottamina meistä.

13.03.2020

ARTHUR

Avalonin saarella hän nukkuu

keskellä puutarhan, luona solisevan puron

hän lepää uneksuen,

ja turhaan kädet neitojen

häntä herättävät, turhaan ovat ravistaneet

uneksijaa tuhat vuotta.

Ei vesi lumottu otsalla

häntä herätä, eivät pudonneet lehdet kullassaan

tai talven koleus häntä tuo takaisin kärsivään maailmaan.

12.03.2020

VILLON

Missä on lumi viime talven,

kysyit ennen kuin lähdit

pois Pariisista ohi hirttolavan.

Missä on runoilija, missä

ovat tappajan luut tai tomu;

millä hirttolavalla linnut sinua nokkivat?

12.03.2020

MAALISKUU

Maaliskuu, alaston maa lunta vailla,

syksy noussut haudastaan, ja

kuin ylösnousseet itsekin takana ikkunan

olemme kauan harmaassa

valossa seisoneet

nähden käpristyneet lehdet, sydämet,

jäisessä mudassa.

12.03.2020

JOS KUOLEN

1

Jos kuolen, kuolen yksin

kuten olen tullut elämään:

Puu joka varhain syöksi

lehdet oksiltaan,

kun vierellä seisoivat

toiset yhä kullanpunassa.

2

Jos kuolen, kuolen yksin

kuten olen tullut elämään:

Yön pimeys ja talven viima,

lumen paino alastomilla oksilla,

ainoa kosketus ennen kuolemaa

alla tähdettömän taivaan.

3

Jos kuolen, kuolen yksin

kuten olen tullut elämään:

Yksin, pimeydessä,

juurten irrotessa routaisesta maasta,

kaatuen ylle hautojen

heidän jotka hylkäsin.

10.03.2020

OSOITTAAKSENI RAKKAUTENI TEILLE

Shakespearen kuolemattoman sielun,

yhä säkeitä ikuisuudessa pursuavan,

vuoksenne tyhjäksi puristaisin runoudesta

ja ajatuksesta; sen tomuna autiuteen vuoksenne

levittäisin, uhriksi kuolemattomuudellenne,

ja seuraavan maineikkaan hengen

yhtä kepeästi, katumatta, heti teille uhraisin.

Menköön Goethe tai Homeros, tai

antiikin Kreikan näytelmäkirjailijat suuret,

mikään ei olisi liian paljon, kenenkään

maineikkaan tuohon asti kuolematon sielu

liian jalo ollakseen uhrini teille, vanhempani!

09.03.2020

MAALISKUUN KUOLEVA ILTA

Tämän päivän hiipuvassa valossa

kietoutuu yhteen lopputalven valo

vuosikymmenten muistoista,

ja nuo hävinneet päivät kadonneine ihmisineen

kutoutuvat tähän olemassaolon

hetkeen, jota tulevat päivät

ovat itse muistuttava valossaan.

Se on oleva himmeä säie rinnalla

kaukaisempien iltojen

kipeän onnen. Aikaan jääneet

sirpaleet itsestämme elävät

noissa hetkissä, aidommat

kuin mitä meistä on tullut

viidentoistatuhannen päivän myötä;

nopein, yhä tummemmin

sinisen vedoin, yöhön

kulkevan taivaan alla.

09.03.2020

TESTAMENTTI

Jaan sieluni kolmeen osaan,

annan Paholaiselle ensimmäisen

ja Jumalalle toisen,

mutta kolmannen annan

tyhjyydelle

välissä kuolevien tähtien.

06.03.2020

VÄKIVALLASTA

Sinä päivänä järvellä

minun olisi pitänyt ottaa sitä

perässä roikkunutta jätkää

niskasta, raahata se laiturille,

piestä ja heittää järveen.

Ei hukuttaa toki, vain piestä,

ja heittää järveen.

Antaa opetus.

Kuinka toisin asiat olisivat,

jos olisin aina tilaisuuden saadessani

lyönyt, enkä niinä harvoina kertoina

kuin niin tein, hävennyt.

Väkivallasta pidättäytyminen

ei ole koskaan auttanut minua,

on vain tehnyt meidän elämistämme

huonompia, ja moni olisi hyötynyt

nyrkistä naamaansa.

06.03.2020

EPIGRAMMI I

Elämästä luomamme kuvitelmat,

joita todellisuus ei koskaan vastannut,

mutta jotka näimme sen pilareina,

pettäessään murskaavat meidät.

06.03.2020

HÄMÄRÄSSÄ

Me elämme näissä hetkissä

välissä pimeyden ja valon,

hämärässä, ennen

auringonnousua varhaisena

toukokuun aamuna,

elokuun pitkässä

iltahämärässä. Ensimmäinen

ja viimeinen tähdistä

pimeyteen, valoon hukkuva,

tuikkii meidän

sydämemme tahtiin -

elämämme, kuolemamme,

syntymämme merkiten.

03.03.2020

TIE VALOON

Tie valoon

käy pimeyden kautta,

mutta valo,

kerran tavoitettu.

antaa pian sijan

hämärälle.

03.03.2020

OI MORSIAN, OI SULHO

Olemme kuoleman omia ensimmäisestä

sydämenlyönnistämme lähtien,

vihittyjä elämän päättävälle

hetkelle, jota kohti jokainen

teko, jokainen ajatus,

jokainen sydämemme kiivas

lyönti, meitä vääjäämättömän

varmasti ohjaa.

Meidän liittomme

kuoleman kanssa

sinetöi sydämenlyönneistämme

viimeinen, suudelma

tyhjyyden edessä.

01.03.2020