Sumu lepää hakkuuaukealla,

verho ihmisen työn yllä. 

Punainen taivaanranta - kuka

sen kastoi vereen?

Oi ihminen, tämä

yö täynnä koneittesi ääntä

ja kohtalosi

on hiljaisuus

usvan alla.

26.07.2018

KETUNHÄNTÄ PELLOLLA

Ehkä tämä planeetta on toisen planeetan helvetti

- Aldous Huxley(1894-1963)

Tuuli yli vihreiden peltojen

tässä hehkussa; miten yhä

niin vihreitä kesantopellot

kun tuulen kosketus kuuma

- kuin helvetin tuli, jonka

kerran kuvittelimme elämän

tuolle puolen; kuvittelimme

- oikein sanoi se, jonka

mukaan tämä planeetta

on toisen planeetan helvetti.

Mitkä katkerat ja julmat teot

toivat mennä tänne satuttamaan

toisiamme yhä uudestaan?

Ja kun olemme toisemme

ajaneet kuolemaan helvetissämme,

mikä yhä synkeämpi planeetta

ottaa sielumme hiilen vastaan?

Vihreät pellot, joihin ei ihmisen

aura koske; kettu hyppii hiirien

perässä ja kissa, laiskasti,

katsoo ketunhännän vilahtelua.

Enkelit keskellämme.

24.07.2018

IHMISEN OSA

Tulevat päivät, menevät päivät

ja Aurinko ja Kuu kilpaa

kulkevat halki taivaan.

Tulemme me, ja päivämme

ovat monet ja kiireiset.

Monet, ja pian ohi.

Menemme,

emmekä tule enää.

Aurinko ja Kuu nousevat ja laskevat,

nousevat ja laskevat,

mutta kerran hautaamme

laskettuina me emme nouse,

emmekä tule enää.

Meidän on menneisyyden

varjojen hiljaisuus.

13.07.2018

Valkoinen sydän on rakkautta vailla,

syntynyt talven kuusta

kylmien hankien yllä.

Oi valkoinen sydän rinnassa

kylmyyttä hehkuen, kaipaus

sinuun on kaipaus jäiseen

Kuoleman syliin. Et

voi rakastaa, vain avoinna

odotat jäistä ja viimeistä suudelmaa.

04.07.2018

VANHEMPANI

Annoitte minulle elämän,

minä teille

takaisin annoin

kuoleman.

04.07.2018

Olen tyhjä kuin tämä yö,

nämä autiot maat

tuulen kuiskaamat.

Olen punainen lehti

pudonnut heinäkuun metsään,

hämärässä sadepisaroiden

kylmästi koskettama.

04.07.2018

Anna minulle kuolemasi,

soralle pudonnut käpy

jota ei taimi seuraa,

eivät hampaat talven keskellä

pure. Anna minulle

kuolemasi ja annan sinulle

elämäni, sen kolean tuulen

joka toi kuolemasi

alas sinessä keinuvalta oksalta.

04.07.2018

Te menitte pois, varhain

ja teitä pysäyttänyt

en. Sana tai teko

kenties viivyttänyt olisi kulkuanne...

Te lähditte, ja minä jäin -

se minkä kylvitte kyntämäänne

ja mikä itänyt ei.

04.07.2018

TAKAISIN

istun vieraana kotipihassani

ja vuodet makaavat kuolleina haudassasi,

vajonneina vajonneeseen maahan

kaikki mikä oli 

on poissa

ja poissaolo läsnä

ja itse, itse

se vanhasta valokuvasta

irti leikattu

08.07.2018

EI

Ja vaikka olisikin halunnut elää,

ei osannut, ei

uskaltanut; hengitti vain,

halki päivien kuin unessa

ja päivät

lipuivat läpi sormien

tyhjyydestä tyhjyyteen

- huuto, jota

kukaan ei kuullut, ei

edes hän itse. Ja

kerran, ei hengitystä.

07.07.2018

KUN PÄIVÄT TAAS KÄÄNTYVÄT KOHTI HÄMÄRÄÄ

William Butler Yeatsille(1865-1939)

Kartiosi on pysähtynyt, luusi

sekoittuneet toisten luihin.

Elämä on poissa, eikä

kuolemaa ole. On maailma,

joka sinut kutoi

itsestään ja itseensä. Sen

harmaissa päivissä, lumipisaroissa,

auringonvalossa laulavan

puron äänessä se

mikä sinusta jäi, kun

sanat hakattiin kiveen

kuten olit komentanut.

06.07.2018