Kuoleman kaipuusta runoileminen

on mielekästä vain kuolemattomalle.

Kuolevainen runoilkoon elämästä

selkä kuolemaan käännettynä.

24.-31.04.2018

ROBINSONADI

Toukokuu kuolee kesäkuuksi; mitä

tyhjempiä päiviä, sitä kirkkaammin

hehkuu Aurinko. Valo täyttää sen,

mikä on poissa, ja sen kimmellyksessä

näet vilahdukselta heidät, yhdessä

menneisyydessä, ajassa ja paikassa;

sinä olet aikaan haaksirikkoutunut.

Sinun on yksinäinen luoto ajan nuolema.

31.05.2018

HANDKE 

Elämä ei ole ymmärtämisen,

saati sitten

elämisen arvoinen; mutta

paradoksaalisesti, ei

kuolemankaan.

Verhojen takana lämpimän

toukokuun alkuillan hehku;

kesä, jo korkea ruoho,

unohtuneet roskapussit.

Miksi

minä luen tätä,

ja miksi,

miksi tämä on kirjoitettu,

tämä väsymys

sanoiksi puettu?

18.05.2018

KEVÄTSADE, KEVÄTTUULI

Tulee sade, keväinen sade

kylmin pisaroin

ja kastelee lumesta

vapaan, syksyyn jääneen maiseman.

Kevät, silmuton,

nukkuva maisema

viime kesän unin.

Tulee tuuli, kirpeä

ja kolea,

raikas tuuli

kuiskien unen

lopusta, heräämisestä;

auringon lämmöstä

nupuilla ja silmuilla,

ruohosta ja heinästä tien laidalla,

pellon reunassa. Mutta

yhä vain varikset raakkuvat,

yhä syksy viipyy talven

jättämässä maisemassa,

ja tuuli on kolea,

sade hakkaa kylmänä

mutalammikoita ja harmaiden pilvien alla

hämärä tulee varhain.

03.05.2018