TUULEN KATKAISEMA

Äsken niin täynnä elämää

ja osa maailmaa

niin että sitä oli mahdoton

ajatella ilman häntä,

ja nyt, nyt

puusta tuulen irti repimä oksa,

vanha ja hauras levätessään

maassa, liikkumatta.

Enää ei taivu oksa tuulen

tahdissa, ei kevät tuo silmujaan

ja kesä vihreää runsauttaan

sen kautta; eivät enää

linnut istu sillä laulaen

kevään kesäksi ja pesän

täyteen poikasia ja niille

siivet ja ilman siipien alle.

Ei enää koskaan tule

kevättä, ei kesää.

Tulee lumi joka hautaa,

hautaa ja unohtaa.

28.11.2018