SYVENEVÄÄN HÄMÄRÄÄN

Yöt pitenevät, taas pitkällä matkalla

talveen. Hämärä syvenee,

miten tämänkin vuoden kestää?

Elämä, joka on vain kulutettavana...
Elämä, joka on tuhlattu
ennen kuin hengitys päättyy.
Hämärä syvenee, on
syvennyt niin kauan, niin
monta vuotta yhä
syvemmälle elämän talveen
joka on kestettävä,
kuten olet kestänyt
heidän kuolemansa
jotka olisivat,
joiden olisi pitänyt
elää, yhä ja aina.

29.-30.06.2019

LIIAN MYÖHÄÄN

Maailma on yhä nuori

ja kesän tuulissa on lupaus

onnesta tulevien vuosien,

mutta sydän on väsynyt

ihmisen, ja

mieli on murtunut -

ja lupaus onnesta

tulevien vuosien

ihmisessä

hukkuu muistoihin

onnesta menneiden vuosien,

hukkuu ja kuolee suruun

suurempaan kuin maailma itse,

sillä sydän on väsynyt

ja mieli on murtunut ihmisen.

29.06.2019

VALITSE TOISIN

Yhdestä päivästä on kiinni koko elämä,

yhdestä hetkestä on kiinni koko elämä;

vain kerran on käsissäsi päätös

joka määrää kohtalon;

kuka elää, kuka kuolee -

sinä, hän tai he.

Äkisti, kesken elämän normaalin juoksun

on kaikki tulevat päivät ratkaistava,

kaikkien läheistesi kohtalo

yhden kautta sinun käsissäsi lepää.

Millaisia ovat oleva kaikki tulevat päivät,

millainen elämä on oleva, jos on -

sen sinä päätät kun on käsissäsi

yhtenä päivänä, yhtenä hetkenä

koko ihmisen elämä:

Hänen, heidän ja sinun.

Ja jos teollasi kaivat hänen hautansa,

teidät kaikki siihen lasketaan

29.06.2019

IHMISEN OSA

1

Elämän kaari nousi

ja elämän kaari laski,

ilosta tuli kipu

ja päivistä tuli lyhyitä

ja harmaita,

kuten on ihmisen osa.

2

Ihmisen haaveet

murtuvat ihmisen maailman

muureihin,

ihmisen mieli

murtuu ihmisen maailman

pettymyksiin.

3

Ihminen murtaa ihmisen

murtamalla tämän toiveet,

murtaa toisen

ja murtaa itsensä,

ja tulee toisten murtamaksi

kuten on ihmisen osa.

29.06.2019

VANHEMMILLENI

Päivä joka on

ja päivät jotka ovat tuleva

eivät koskaan ole oleva

yhtä hyviä meille

kuin päivät jotka ovat menneet

ja elävät vain muistoissa.

Päivä joka on

ja päivät jotka ovat tuleva

ovat köyhempiä hetkissään

joista te puututte

kuin päivät jotka ovat menneet

ja elävät vain muistoissa,

sillä noissa kadotetuissa päivissä,

noissa kipeissä ja rakkaissa muistoissa

olitte, olette te -

ilman teitä,

päivä joka on

ja päivät jotka ovat tuleva

ovat vain kalpea heijastus

päivien jotka ovat menneet

ja elävät vain muistoissa.

29.06.2019

DIONYSOS

Jumala perheessä

tietää hautajaisia

joissa äidit hautaavat

hajalle raastamansa

lastensa vartalot.

28.06.2019

Ymmärtäkäämme tämä:

Lopultakin kaikki

mitä me teemme,

kaikki mikä on,

on vailla merkitystä

- ja kerran, vailla

olemassaoloa.

28,06.2019

TE OLETTE POISSA...

1

Tummansininen taivas

avaran vihreyden yllä -

mutta te olette poissa.

Lämmin tuuli havisuttaa

puiden lehvistöjä, ruusupuuskia -

mutta te olette poissa.

On keskikesä,

maailma on kaunis ja lämmin -

mutta te olette poissa

ja teidän myötänne

on kaikki lämmin ja kaunis

poissa, isä ja äiti.

2

Taivas, valtameren lailla

nielee ihmisen surut ja murheet

ja jättää tuulessa taipuvan ruohon

jonka alla lepää unetta

se mikä oli parasta maailmassa,

mikä oli tärkeintä elämässä.

28.06.2019

VASTAUS SÖREN KIERKEGAARDILLE(1813-1855)

Ihminen ei ole lintu eikä kukka,

eivätkä sadut riitä hänelle,
sadut jumalista. Eivät

sadut tuo hänelle toivoa,

eivät iloa. Ihminen

ei ole kukka eikä lintu,

eikä jumalia ole. On

vain ihmisen kohtalo,

ja alistuit siihen tai et,

sinä toinen tanskalainen satusetä,

alistuit siihen tai et,

se on sinun -

ja merkityksetön.

28.06.2019

NOKTURNO

Usva yllä peltojen,

on suviyö jälkeen juhannuksen,

ja usvan lailla

kaiken kietoo hiljaisuus.

Hämärässä havise

eivät raskaat lehvistöt,

ei käy tuuli, askel

kuulu tieltä.

Yön kudos kanna

ei ääntä eläimen tai ihmisen,

on vain tyyni rauha,

äänetön ja mielen täyttävä.

28.06.2019

VILPPULA

Autioituvat, hiljaiset kadut,

tyhjät näyteikkunat,

yhä uudelleen paikatun asfaltin jälkeen

hiekkateiden varsilla

vanhojen puutalojen hitaassa rappiossa

mennyt vuosisata 

kesän vihreyden kehystämänä.

26.06.2019

ELÄ

Jälleen jätän yhden teistä

suudelmalla otsalle

sairasvuoteelle

kesäkuisenä päivänä

auringon paistaessa;

kävelen ulos terveyskeskuksesta

valoon ja elämään,

ja sinä, tärkeä,

kuten hän, rakkaampi,

vuoteissanne kera tuskan ja pelon.

24.06.2019

Jumala ja Paholainen

vain sanoja sille

mitä ihminen toivoisi 

ja mitä hän pelkää olevansa.

24.06.2019

KESÄINEN ILTAPÄIVÄ

Ruusut kukkivat

ja päivä on raskas

hehkussa auringon,

lapset leikkikentällä

laskevat liukumäkeä

ja keinuvat hehkussa auringon;

ruusujen tuoksu

ja lasten nauru

kesäpäivän kirkkaudessa

ja silti, ja silti

olen niin väsynyt

hehkussa auringon.

22.06.2019

Kaupan kassalla nuorehko isä

opettaa tyttäriään maksamaan ostoksensa,

kaupan pihalla keski-ikäinen mies

opettaa tupakka suussaan

poikaansa polttamaan.

22.06.2019

VAARISTA, ÄITE

Hän oli kävellyt juuri miinaan

sen räjähtämättä, ja koskaan

ei kerrottu kuinka hän ja miehet

hänen takanaan selvisivät;

aina siirryttiin siihen, kuinka

hänen hermonsa kestivät

ja kuinka monta muuta miestä

olisi kuollut hänen kanssaan ellei olisi.

Näin se sinulle kerrottiin

toisten toimesta, ei koskaan hänen;

minä en sitä koskaan kuullut,

vain tarinan itseltään kuinka hän

juoksi aukean halki

maataistelukoneen tulituksessa,

kaatui ja heitti kuperkeikan

ja vasta poterossa tunsi sirpaleen jalassaan.

Silloinkin hän korosti

olleensa tulossa tekemästä

tarpeitaan, jottemme olisi erehtyneet uskomaan

että kyseessä olisi ollut jotakin sankarillista.

21.06.2019

ÄITE

Kymmenen vuotta

ja tunti siitä,

kun jätin sinut huoneeseesi,

tajuttomana kuten olit ollut

jo pitkien päivien ajan,

ja ehkä uskoin

että olisi vielä päivä,

tai kaksi, tai kolme

ja että heräisivät vielä

vaikket voisi puhua,

mutta kotona,

lähes heti -

puhelinsoitto.

Siitä on kymmenen vuotta

ja vajaa tunti,

ja mielessäni

noita kymmentä vuotta

ei ole, on

vain vajaa tunti

ja loppumaton suru.

21.06.2019

GRÖNLANNISSA VETOKOIRAT JUOKSEVAT SINISESSÄ VEDESSÄ MERIJÄÄLLÄ

Keskiyöllä alkaa rankkasade, 

yllättäen, päivällä

yllä kiertäneen ukkosen jo hiljennyttyä.

Vesi takoo maata

kuin sen takana olisi

raivoava luonnon henki,

takoo ja iskee ikkunaan,

ja sitten, nopeasti,

on poissa, kuin

ukkonen. Mutta

ihminen jatkaa luonnon takomista,

itsemurhaa hakien.

20.06.2019

PONTIUS PILATUS JÄLLEENSYNTYNEENÄ VALTIOKSI

Saksan valtion käsitys

juutalaisten kansanmurhan katumisesta

on pestä käsistään

juutalaisten veri ja tuhka

palestiinalaisten ja muiden arabien verellä.

Saksan valtio on oppinut,

että juutalaisten tappaminen on väärin

- vielä pitäisi Saksan oppia,

että ihmisten sortaminen ja tappaminen

on itsessään väärin, riippumatta siitä

kuka on uhri

ja kuka on rikoksen tekijä.

19.06.2019

USKON RITAREISTA

Hänet nähdessään häntä voisi luulla
kirjuriksi, joka on menettänyt sielunsa
italialaiselle kirjanpidolle...

Sören Kierkegaard(1813-1855): Pelko ja vavistus(2001; Frygt of Baeven, 1843), sivu 52.

Sören Kierkegaardin mukaan

jotka kantavat uskon aarretta

tunnistaa siitä, että he

ulkoiselta olemukseltaan

muistuttavat pikkuporvaria

ja syövät paistettua lampaanpäätä vihannesten kera.

Erotessaan heistä

toinen mies ajattelee, että siinä oli varmasti kapitalisti

ja illan tullen hän tuo mieleen

vastapäisen talon lihakauppiaan.

Nero hän ei ole, toteaa Kierkegaard.

19.06.2019

Kaikki runon lainaukset ovat yllämainitun teoksen sivuilta 50-54.

OPETA VAIN MITÄ TIEDÄT

Sinun on tultava hiljaiseksi kuin kukka ja lintu,

toistaa Sören Kierkegaard yhä uudestaan.

Kirja on toki lyhyt, mutta silti

tässä opettaja ei ole oppinut opettamaansa.

19.06.2019

OI JUMALANI

Oi jumalani, jotka haudoissanne

lepäätte -

teidät joiden käsiin

naulasin viimeiset elämän

ruostuneet naulat

kuoleman tulla;

oi jumalani, oi vanhempani,

te joiden on hiljaisuus -

te joiden on yksinäinen lepo

ja unohdus, teidän

joiden on jokaisen päivämme

tuska ja kipu.

Oi kuolleet jumalani,

elämää rakkaammat ja

arvokkaammat -

teidän on jokainen

elämäni hetki

kunnes on yö ja pimeys

nousee syleillen

kylmin ja

hellin käsin

kuin te kerran

otitte vastaan

vastasyntyneen.

17.06.2019

HUOMINEN

Huominen

on jäätynyt aalto,

kevättä odottava

ja silti

murenee rannan

kivi

tuon jäätyneen

aallon kosketuksen

odotuksesta.

17.06.2019

MAAILMANKAIKKEUS

Anna minulle anteeksianto

heidän

jotka eivät enää

sitä voi antaa.

Anna minulle rauha

heiltä

jotka eivät enää

sitä voi suoda.

17.06.2019

TÄHTENI

1

Olet tähti, aamunkoittoon

hiipuva; kierto

planeetan vie sinut

pois luotani.

2

Olet tähti, mutta

tähdetkin hiipuvat ja kuolevat

ja ovat poissa

loistamatta enää koskaan.

3

Ja silmät jotka

tähteä katsoivat,

seurasivat sen nousua,

sen laskua halki öiden,

vuosituhansien kosmisen

kuilun erottamat,

nuo kuolevat silmät

eivät sitä enää löydä.

Vain kaukaisemmille

kiertotähdille, vain

kaukaisemmille silmille

yhä loistaa ja elää tähti.

4

Oi kuolevainen,

oi katoavainen tähteni,

kaukaisten taivaiden loiste,

sinä matkaat valossasi yhä.

17.06.2019

LUPIINIT

Ihastelet tienvarren lupiineja,

ne kukoistavat siellä

missä itse tahdoit

juuresi laskea uudestaan,

mutta löysit vain

kipua ja tuskaa,

pettymyksen katkerat

kukat. Ne kukoistavat

kun sinä kuihdut,

yksin ja niin kaukana.

16.06.2019

ISTUN KISSAN KANSSA VANHAINKODIN LUONA LUKEMASSA MANNIN TOHTORI FAUSTUSTA AURINKOISENA KESÄKUUN ILTANA

Ilman toivoa päättyvät elämät,

tiiliseinien sisään kesäillan valossa suljetut elämät,

valju hämärä huoneissa

joita valaisee jo sähkövalo,

heidän lapsuutensa ihme;

sammalta kasvavalla penkillä istuen

(kuinka harvoin, kuinka harvoin

heidät tuodaankaan tänne),

muistan kuinka äitini kertoi

sukulaismiehestä joka kuukausi ennen

kuolemaansa täällä

kertoi hänelle, itsekin jo tietämättään

kuolemaa vartalossaan kantaneelle,

kuinka oli leikkinyt vaarini kanssa pikkupoikina

1920-luvulla. Kuukausi

oli vielä noilla muistoilla aikaa,

sitten ei enää hämärää, ei sähkövaloa

karkottamaan pimeyttä, vaan

pimeys ja kaikkien muistojen häviö.

Enää eivät he leikkineet muistoissa,

ja kun muistot ja muistaja olivat poissa,

kun kuulija oli yhtä isänsä kanssa,

olivatko he koskaan leikkineet

noina päivinä Hirsilässä?

Menneisyys on olemassa vain

nykyisyyden kautta. Tämäkin

hyttysten riivaama hetki

jolloin kissa makaa nurmella kuin sfinksi

ja luen Mannin Tohtori Faustusta

muistoissani televisiosarja jossa Mann

kirjoitti Tohtori Faustusta, ja

kauempana - kun vaarini yhä eli

omine muistoineen, muistoineen

lapsuudesta ja nuoruudesta jolloin

lylyläiset olivat seipäiden kanssa tulleet

työväentalolle riehumaan - muutama

muistikuva Buddenbrookien lukemisesta,

Kuninkaallisesta korkeudesta (sainko

sitä koskaan loppuun?) kun

olin pelkkä kirjatoukkakakara, kaikki

tämä tuomittu pimeyteen varmemmin

kuin ihmisen veri hyttyseen

hämäläisessä kesäillassa. Kirjoita

muistiin, ja kun olet lähes valmis,

on kirjoittamisesta tulossa

tapahtuman sijaan muisto, osa

menneisyyttä, ja sinä, kirjoittaja,

sammalaisesta penkistä sähkövalossa

kirjoittava (sillä liian hämärä

on tämä huone, joka on kesäillassa

jo kauan ollut varjossa) olet

lähempänä taas sitä viimeistä,

loputonta ja ainoaa pimeyttä

jota elämän hämärät hetket

niin taipumatta kutovat kohtalostamme.

15.06.2019

ELÄMÄN TUSKA

Tämä elämä, joka koskaan

ei vuorten huipuille kohonnut,

vaan varhain tasangoilta

tiensä alas löysi rotkoihin,

kuinka kauan voi se vajota

yhä syvemmälle kuiluihin?

Niin kauan elontie yhä

alemmas se käy, kunnes

sammuu valo silmien

myötä ajatuksen viimeisen

rapistuneesta salista mielen.

Silloin päättyy tuska

pohjaan hautakuopan.

13.06.2019

KAHVILASSA KUULTUA

- Tutkintoni tein kriminologiasta, mutta

urani olen tehnyt pääasiassa taloushallinnossa,

sanoo nainen viereisessä pöydässä.

Siinä on yhdessä lauseessa

paljon liike-elämästä.

13.06.2019

LUETTUAMME KISSAN KANSSA ULKONA

Kun sateen alta kissan sisään tuon,

se heti alkaa maukua

päästäkseen taas alle tummien pilvien.

Siellä tahtoi maata asfaltilla, tiellä

- ei se tiedä miten sade

pian piiskaa maata,

miten ojassa makaa kahtena

rullalauta jonka yli kulki auton pyörä.

Itkuun päättyi sen lapsen matka,

vaan ei kissa tiedä kyynelistä,

renkaan kovuudesta,

miten lyhyt on matka ilosta

ja auringosta pisaroihin.

13.06.2019

TŠEHOVIN NÄYTELMIEN HENKILÖISTÄ

Ei ihmistä muserra toivoton tilanne

näissä kohtauksissa, vaan

tietoisuus siitä että asiat voisivat olla paremmin;

huonostihan ne eivät ole,

näillä ihmisillä joiden ei tarvitse pelätä

nälkää ja puutetta, joiden yllä on katto

nyt ja aina kuolemaan asti;

on virat, on työt, on perhe

- mutta mielessä kaihertaa

tuo tietoisuuden mato:

Asiat voisivat olla paremmin.

Voisi olla naimisissa,

voisi olla naimisissa ihmisen kanssa jota rakastaa;

voisi saada arvostusta perheeltään,

voisi saada arvostusta yhteiskunnalta;

voisi olla Moskovassa,

voisi saada kunniaa ja mainetta

isommilla näyttämöillä,

taiteen ja yhteiskunnan ja tieteen.

Tämä myrkyttää paksusti voivan porvarin,

alemman aatelin mielen, saa

läpimurron tehneen taiteilijan

ja pehtorina toimivan sukulaismiehen

tarttumaan aseeseen. Ei muuta

pelkoa kuin muuttumaton tulevaisuus,

tulevaisuus jossa kaikki on varmaa:

Ruoka, sänky ja työpaikka -

ja se, ettei mikään koskaan tule

vielä paremmaksi. Kaiken ihminen

kestää, paitsi sitä, että tietää

elämän voineen olla vielä parempi,

jossakin muualla, joidenkin toisten kanssa.

Tietää - tai luulee; mutta tragedia

ei ole se, mitä tapahtuu ja miten,

tragedia on se, missä tämä tapahtuu:

Teidän on nähtävä kaiken ympärillä

vallankumouksia ja maailmansotaa kohti

syöksyvä tuhopolttojen ja pogromien

keisarillinen Venäjä salaisine poliiseineen

ja vankileireineen. Ne, jotka

tässä elivät keskinkertaisuudessa

syöksyvät epätoivoon ja tuhoon

yksilöinä, yksilön osaan tyytymättöminä,

kun koko yhteiskunta oli rapautumassa,

valmiina sortumaan heidän ympäriltään.

Tässä valossa teidän on nähtävä

nämä ihmiset, heidän sokeutensa:

Jos he olisivat haluamansa saaneet,

olisi siltikin edessä ollut vain

tuho ja kärsimys.

12.06.2019

TÄNÄ KYLMÄNÄ KESÄKUUN ILTANA

Tulevaisuus ei ole meidän, ei

enää meidän jos se koskaan oli, rakkaani,

istuessamme tässä puisen pöydän ympärillä

hyttysiä kantavassa kesäkuun

kylmässä illassa; auringonsäteet osuvat puiden

latvoihin, mutta me olemme varjossa,

emmekä siitä enää poistu. Niin

monta valintaa, niin monta käännöstä elämässä

jotta tähän tultiin, ja lähes kaikki vääriä, 

ja nyt se alkaa olla ohi, elämä, ja vieläkin

tahtoisi uskoa meidän olevan kuin

nuo nuoret keinussa, hiljaa jutellen istuvat;

heidän on lupaus vuosikymmenistä toivoa

ja elämää, ennen kuin meitä vanhempina

on heille oleva ilta kuin tämä,

kylmä ilta ja sen varjot, elämän

mittaiset pettymykset ympärillä

verta imevänä hyttysparvena. Siinä he

keinuvat, tässä istumme me, ja elämä

on jossakin muualla, heille edessä

ja meille, meille jotka vielä yritimme

ja tahdoimme toivoa, meille sen on

haudoissa jo umpeenluoduissa ja

niissä, jotka on vielä kaivettava. Oi

rakkaani tänä kylmänä iltana, niin

väärin, niin väärin olen elänyt

ja sinut verkkooni kietonut kuin

illan hämärässä, pensaihin

verkkonsa kutonut hämähäkki

perhosen, joka odotti lentävänsä

korkealla, lämpimässä ilmassa

ja löysi kuolemansa varjoista

illan viileydessä. Ja sinä, sinä

jonka ansaitsi elämän ja toivon

ja todeksi tulleet unelmat, sinä

olet vain viimeisin heistä

joita olen rakastanut ja

murtanut itseni lailla.

11.06.2019

VANJA-ENO JA SIILI

Luen Tšehovin Vanja-enoa 

hyttysiä huitoen kesäillan hämärässä,

laukaukset on ammuttu ja ollaan anteeksipyynnöissä,

kun ojanreunan lupiinien keskeltä tulee

tuttu iso siili, komea uros,

ja kulkee minun ja kissan välistä meitä huomioimatta.

Kissa vastaa välinpitämättömyydellä;

ovat kuin Voltaire ja Jumala -

paitsi etteivät edes tervehdi.

Ja minä haparoin itsekseen sammunutta kännykkää

auki valokuvan ottaakseni,

ja kun kännykkä on auki,

on siili katoamassa korkeaan ruohoon,

illan henki pitkien varjojen,

ihmisten farssin, keskellä.

10.06.2019

JACK KEROUAC TANGIERISSÄ 1957 WILLIAM BURROUGHSIN VALOKUVAAMANA

Liike on tehnyt Kerouacin kädestä tyngän

Burroughsin ottamassa valokuvassa, amputoinut

kuvalle virheen joka nostaa sen esiin. Epätäydellisyys,

kuin postimerkki väärin painettu. Liike,

62 vuotta kuvassa jatkunut liike, ei

kuollut kirjailija kuolleen kirjailijan kuvaamana,

antaa merkityksen valokuvalle.

10.06.2019

KUOLLEIDEN EDESSÄ

Kadutko, että annoit minun kuolla?

Kadutko, että annoit meidän kuolla?

Laske, laske kuinka monta

lepää haudoissaan

jotka olisivat voinut pelastaa!

Pelastaa elämälle,

pelastaa itsellesi -

pelastaa itsellesi elämä

heidän kauttaan!

Sinä, sinä yksinäinen

jotka annoit meidän kuolla -

sinä, joiden vuoksi

moni mieli on surusta raskas;
meidän vuoksemme

raskas; sinä

joka sanot katuvasi...

Kuinka myöhäistä on katumuksesi!

Liian myöhäistä on katua

hautojen äärellä,

liian myöhäistä on pyytää anteeksi

varjoilta hämärässä.

Liian myöhäistä, liian myöhäistä

on sinulle, yksinäinen

joiden ympäriltä kuolimme pois...

10.06.2019

VANHAINKODIN LUONA

Kuoleman talossa vanhukset asuvat,

katseilta kätketyt,

he jotka ovat jo maailmalle kuolleita,

he joiden päivät kuin pilvet taivaalla

lipuvat hitaasti kaukaisuuteen.

Elämä on tie joka johtaa

vain menneisyyteen,

himmeisiin päiviin ja kirkkaisiin

muistoihin niiden keskellä;

tänne se päättyi, vuosikymmenten

kulku. Täällä

he kuolevat, täällä

pestään ruumis ja arkku

kannetaan pois. Siten he lähtevät

kuoleman talosta, kuolemaansa

tuomitut. Syntymässä

ihmisen otsaan lyödään kuoleman

merkki, täällä se paljastetaan,

täällä se loistaisi peilistä

jota ei katsota, kuoleman talossa.

Täällä on tuomio julistettu,

syntymässä annettu,

täällä sen täytäänpanoa odotat

vuoteen vankina, pyörätuolissa,

istuen ikkunan äärellä

katsoen ulos missä on elämä,

kadotettu, missä

on päättynyt tie ja vuodet

jotka tekivät sinusta vankinsa.

Täällä kuoleman talossa

asut ja odotat hautasi aukenevan.

09.06.2019