Venetsian kurtisaani
En voinut lukea Ian McEwanin romaania,
edetä ensimmäisiä rivejä pidemmälle sen maailmaan
ennen kuin tämän lainakirjan loppuun olin kirjoittanut viestin
sen seuraavalle lukijalle:
Sorron Jerusalem -palkinnon saaja McEwan
on siionistien huora.
Tämän kirjoittamisen, sinisellä musteella, jälkeen
taika murtui ja sivut seurasivat toistaan;
olin astunut kaunokirjallisuuden fiktiiviseen Venetsiaan,
jolla on tiettyjä yhtymäkohtia todelliseen kaupunkiin,
mutta jonka kaduilla törmää samoihin hahmoihin
yhä uudestaan, kuten Iosif Brodskiin tämän
itse muokkaamana hahmona, todellisuudesta
irti leikattuna paperinukkena,
joka McEwanin hahmojen lailla astuu palatseihin,
joista kaunokirjallisuuden rinnakkais-Venetsia pääosin koostuu,
palatseista ja kirkoista ja ravintoloista ja hotelleista.
Niin rinnakkaisesta kuin aidosta Bysantin vesasta
ovat arkipäiväiset alkuasukkaat paenneet mannermaalle
näitä nykypäivän langobardien laumoja,
turisteja ja kirjailijoita ja kirjailijoiden kuvitteellisia turisteja.
05.07.2016
