VAIN TÄMÄ

 eräänä päivänä vain

tuulenväre

joka keinuttaa silmuja kantavia koivunoksia

ja silmut

pehmeä ruoho sammal vihreitä

koivun juurella

ihmisen kohtalo

sulautua

maailmaan maailmankaikkeuteen

vain tämä

ja

kaikki

22.04.2015 

SUOMEN KEVÄT

- Nyt otetaan kaikki irti keväästä,

julistaa mainos kuvaruudulla

kun ikkunan takana,

hämärtyvässä loppuillassa,

lumipisarat putoavat

sankkoina valkaisten maan.

28.04.2021

KEVÄTILTA II

 Pilvien väistyessä

ilta-auringon edestä

alkaa laulamaan

yksinäinen lintu,

laulaa lyhyen laulun,

laulaa pilvet kiinni,

laulaa huhtikuun

illan hämäräksi.

28.04.2021

KEVÄTILTA I

Ohuiden pilvien takana

ilta-auringon himmeä kiekko

puunoksien nuppujen

kehystämänä; tämäkin

näky on hukkuva

ennen kuin hämärä laskeutuu.

28.04.2021

JOS ALBERT EINSTEIN OLI OIKEASSA

 Kuolleita te olette, ihmiset

jotka uskotte yhä elävänne,

kuolleita ja hautausta odottavia.

Syntymättömiä te olette, ihmiset,

kuolleet ja hautausta odottavat,

ensiparkaisuanne odottavat.

Ensimmäinen huutonne

ja viimeinen tuskanparahduksenne

ovat yhtä, ja multa putoaa

arkuillenne ja uurnillenne

teidän heittäessänne sen

rakkaimpienne hautoihin.

Me kasvamme kohdussa

ja maadumme maassa,

eikä jälkimmäinen seuraa

edellistä, vaan kaikki, kaikki

on yhtäaikaista, te syntymättömät

ja jo kuolleet ihmiset.

27.04.2021

MAAILMAN ONNETTOMIN KANSA

 "Olemme maailman onnellisin kansa"

julistaa mainosmies, joten miksi

kaikki tuntemani suomalaiset

ovat onnettomia?

Katsokaa ympärillenne,

te väitetysti syntymässä lottovoiton saaneet,

kuinka monta onnellista

suomalaista te tunnette?

26.04.2021

HUHTIKUUN KEVÄINEN AAMUPÄIVÄ

Eilisiltana satanut

lumi on sulanut;

on taas syksyistä,

kuollut ruoho

ja pudonneet lehdet

valjun aamupäivän koleudessa

- mutta lehmuksen oksat

kantavat nuppuja.

26.04.2021

KEVÄINEN HUHTIKUUN ILTAPÄIVÄ

1

Vesisadetta,

räntäsadetta,

lumisadetta -

keväinen

huhtikuun

iltapäivä.

2

Mutta katso -

pellonrinteet

viheriöivät

laakson

tuolla puolen,

keväässä,

kun tällä puolen

yhä kuollut ruoho

ja heinä syksyltä.

25.04.2021

ILTARUSKO

Iltaruskossa palaa taivaanranta,

lämmin hehku

huhtikuun pitkän illan koleudessa;

lämmitä kylmiä käsiäsi

laskeneen Auringon tuhkassa.

05.04.2021

KULTTUURIKOLONIALISTIT ELI JOSEPH BRODSKY(1940-96) VENETSIASSA

Vaeltaen kielimuurin erottamana alkuperäisasukkaiden

enemmistöstä, kielimuurissa olevien porttien luona

asuvien saadessa hänet voimaan pahoin,

jo kuoleman historian sameaan veteen

hukuttama runoilijamme-esseistimme,

jolle kadut, kanaalit ja torit ovat näyttämöitä

elokuvalle jossa hän esittäisi pääosaa,

on näiden kuolevaan kaupunkiin

tarrautuvien vierailijoiden arkkityyppi:

Rakastaa kaupunkia ja sen myyttiä,

omalla tavallaan, ja pysytellessään

ulkopuolisena tahtoo tehdä sen omakseen,

sulauttaa sen itseensä, saada

sen kiven ja veden heijastamaan itseään;

enää ei kanaaleista kuvastuisi vuosisatojen rappio,

vaan itsensä kuolemattomuuteen tarraava vierailija,

kolonialisti, joka tekee Venetsialle sen

mitä se teki Kreetalle ja Kyprokselle.

05.04.2021

KEVÄTPÄIVÄ

 Aamulla satoi vettä,

iltapäivällä tuli lunta,

ja illalla paistaa Aurinko:

Kaikki kevään merkit.

05.04.2021

ISÄ 4

 Kello yksi yöllä, ja ylläni

taivaalla kimmeltävät

tähdet, kuten menneinä

öinä, vuosien aikaan kätkeminä,

ja minut valtaa tunne,

että kuten ennen,

nytkin istut sisällä valossa,

täyttäen talon läsnäolollasi,

ja haluamatta häiritä

öistä kotiinpaluutasi,

minä viivyn kirkkaiden

tähtien alla, pimeydessä.

05.04.2021

TULI ILTA

 Ihminen oppii hitaasti, ja vielä

hitaammin hänen oppimansa

muuttaa häntä; hän on hidas

kuvanveistäjä, itseään

kivestä halki vuosikymmenten

työstävä, ja vasta lopussa,

elämän, voimien alkaessa

pettää, on työ valmis,

eikä enää mitään, mihin

sitä käyttää - sillä katso,

on ilta ja varjot ovat pitkät,

ja kädet ovat kovasta työstä,

uurastuksesta, raskaat

ja mieli on väsynyt,

harhaillen illan varjoista

keskipäivän hehkuun

ja kuulaaseen aamunkoittoon,

jolloin tämä pitkä työ

alkoi haparoivilla,

kömpelöillä iskuilla,

joiden lohkaisemat sirpaleet

kiveä ihminen, illassaan,

olisi tahtonut säilyttää.

Työ saattaa tekijänsä

loppuun, ja hänen

kanssaan se haudataan.

04.04.2021

VARJOPAIKAT

 Puolipilvinen iltapäivä, lämmin,

kotipiha on lähes lumesta vapaa

vain muutamaa varjopaikkaa

lukuunottamatta. Lämmin on

kuollut syksyn ruoho,

maatumista kaipaavat ruskeat,

jalan alla hajoavat lehdet.

Maan pinta tuntee ilman lämmön,

alastomalla oksalla laulava lintu

tuntee sen, mutta laulupuun

juuret tuntevat roudan, maan missä

lepäätte. Kylmää on olla

routaisen maan sylissä,

yksin maan painon alla,

kun kevät tuo lämmössään

ylösnousemuksensa.

Mutta myös olette yhä

mielemme varjopaikoissa,

poissa routaisen maan taakan alta,

varjopaikoissa valon ja pimeyden leikkaamissa,

joissa kohtaatte itsenne

kuolleina ja elävinä,

hämmästymättä,

kuin vanhat tuttavat,

kunnes itse tunnemme

routaisen maan painon

yllämme.

04.04.2021

LEONARD MIKONPOIKA SORVOJA(1867-1936)

Kahdeksankymmentäviisi vuotta sitten, tasan,

kuoli Pohjanmaalla Sorvojan Leonard,

kaksivuotiaana nälkävuosien aikoihin orvoksi jäänyt.

Kun oli ollut kylvön tai niiton aika,

oli Leonard uurastanut pelloilla pysähtymättä

kertaakaan, kunnes oli työ loppuun tehty -

ja sitten joenvarressa käynyt pesemässä itsensä,

ja virtsasta ja ulosteista tahraiset vaatteensa,

kuivatellut ja kävellyt kotiin syömään.

Kova tekemään työtä oli ollut Sorvojan Leonard.

Vuodesta kahdeksantoista lähtien aina

kun tapasi vanhimman poikansa, Jaakon -

lahtareiden käsistä kahdesti täpärästi pelastuneen -

joka kerta riiteli tämän kanssa,

kun oli ollut itse lahtareita kannattamassa.

'Tappeluksi se aina meni',

sanoivat lapsenlapset vanhuudessaan.

Kova politikoimaan oli ollut Sorvojan Leonard.

04.04.2021 

HUHTIKUUN ONNEA

 Lojua sängyllä koirien kanssa

lukien Turgenevin Isiä ja poikia

keskiyöllä, kun jalat palavat

kylminä, ja huhtikuinen

pakkasyö on tähdetön

ikkunoiden takana; tämä,

ihmiset hyvät, on onnea!

04.04.2021

KEVÄT

Aurinko on sulattanut

lumet pelloilta ja pihoista

kolmen kirkkaan päivän hehkullaan,

talven pitkän pimeyden murruttua

keskellä päivää laulavat linnut,

solisevat niityillä purot

rikkoen kuukausien hiljaisuuden,

mutta mikä murtaisi, sulattaisi

mielestä siellä vuosia

kylmänä hehkuneen jään?

02.04.2021