OLEMASSAOLON YKSINKERTAISUUDESTA

Elämän tarkoitus?

Elämä.

Ihmisen tarkoitus?

Ihminen.

Älä etsi merkitystä

liian kaukaa.

Älä etsi merkitystä

joka on suurempi olevaa.

28.04.2018

LOPULTA

...ja lopulta, mitä

jää jäljelle? Valutat

hiekkaa sormiesi välitse,

kuin virtaava

vesi, aika

se juoksee pois

eikä kämmenesi

täyty, eikä

kerran mennyt

palaa, ei

aika, ei vesi, ei

hiekka, ei

ihminen.

28.04.2018

FOSSIILIT

Merenpohjassa yhä ne parveilevat, lepäävät

eläimet ja kasvit

kivessä satojen miljoonia vuosien takaa

tuhkan hautaama hetki

ja niiden yllä

ihminen

muinaisuudesta kohoava

kivestä nouseva

katso ja näe

tulevaisuutesi

kiveen vajoava

18.04.2018

HE JOTKA OVAT POISSA

Me puhumme pöydässä ikkunan luona,

syömme ja puhumme,

juomme ja puhumme,

ja kuinka helppoa on puhua

kun on ollut kahdeksan päivää puhumatta,

istua ja katsoa ohitsesi

ja nähdä vuosien taakse,

miten maisema oli,

miten me olimme -

miten maailma oli.

Kuinka vaikeaa on olla

näinä myöhäisten vuosien

myöhäisinä päivinä,

olla ja puhua,

ja he,

he

joiden pitäisi elää ja puhua,

juoda ja syödä pöydissä ikkunoiden äärellä,

katsella kuten minä katson

ohi sen mikä on

siihen mikä oli,

he,

he ovat poissa.

26.04.2018

luulevat, pirulaiset

että elämä on leikin asia

ei se ole

se on kuoleman asia

25.04.2018

meidän omatuntomme

perua auschwitzin jälkeisestä maailmankuvan murroksesta

päivi kosonen

eikö se mitä me teimme uudessa maailmassa

riittänyt murtamaan maailmankuvaamme

eikö se mitä me teimme armenialaisille

riittänyt murtamaan maailmankuvaamme

eikö se mitä me teimme kongossa

riittänyt murtamaan maailmankuvaamme

eikö se mitä me teimme itsellemme

suuressa sodassa riittänyt murtamaan maailmankuvaamme

eikö se kaikki teurastus joka jäi näiden

rivien väliin riittänyt murtamaan maailmankuvaamme

tarvittiin vaadittiin

uskotaan että vaadittiin tarvittiin

auschwitz ja hiroshima (ja nagasaki, sinä unohdettu)

vaadittiin tarvittiin

uskotaan että tarvittiin vaaditiin

ei vain teurastusta ei vain tuhoa

vaan symbolit tuholle ja teurastukselle

muistomerkki teurastukselle ja tuholle

muistomerkki sille mitä meistä oli tullut

muistomerkki sille mitä me olimme olleet

muistomerkki sille mitä me olimme tehneet

muistomerkki sille mitä me yhä olimme

sillä

sillä murtunut maailmankuva

ei lopettanut teurastusta

sillä murtunut maailmankuva

ei saanut meitä lopettamaan tappamista

mutta

mutta onhan hyvä

omata jokin muistutus

jokin muistutus

tai illuusio siitä

että meillä oli

että me menetimme

omantunnon

25.04.2018

tänään tunnen

että minun on

kirjoitettava sinusta runo

ja siihen en surultani

kykene en

antamaan sinulle

pientä sirpaletta olemassaoloa

en takomaan suruani

sinulle en

repimään sitä ulos

ja istuttamaan

syksyllä

kaivamaasi kuoppaan

25.04.2018

olet saippuakupla

odottamassa

puhkaisijaansa

ihminen

25.04.2018

kaikki sanat

tänä iltana

herättävät muistoja

nostavat kuolleet

ja

tappavat heidät uudestaan

25.04.2018

KOULUPÄIVÄN JÄLKEEN

Pojat polttavat tupakkaa vähän sivussa,

eivät oikein viitsi mennä edes mennä kunnolla piiloon.

Mitäpä kukaan heille voisi, neljä-

viisitoistavuotiaille?

Tytöt kulkevat parvena kirosanoja heitellen,

hyväntuulisina. Aurinko paistaa.

Joku varovaisempi poika ehdottaa,

että mentäisiin vähän syrjemmälle.

Tälle nauretaan.

Kukapa heille mitään voisi,

nikotiini huulillaan ja keuhkot savussa oleville

pojille, kuolemattomille

tänä varhaiskevään lämpimänä päivänä?

He eivät tule koskaan kuolemaan,

he tulevat elämään onnellisen elämän

tulematta koskaan vanhoiksi.

Tytöillä on aavistus

elämän varjoista, nopeammin

varttuvilla. Pojat, lapset,

elävät ja meluavat ilman seuraamuksia

valossa, tytöt kävelevät

puiden varjossa, nuoret naiset.

Sora narskuu jalkojen alla.

18.04.2018

ehkäpä aamu ei koita

ja yö on armollinen

loppua vailla

pimeät tunnit

ja niiden rauha

virheillä maksettu

ei valolla lopu

18.04.2018

kevät

sataa vettä, joten on kevät

muta pihassa sulaa puoleenpäivään mennessä

joten on kevät

mutta tämä ei ole se piha

joka oli minun pihani

tämä on jaettu piha

vieraiden äänten piha

oudon naurun ja oudon itkun piha

täällä minä olen vieras

vieras kuin pilvet

taivaalla, vieras

kuin vesipisarat putoamassa

halki ilman

tuohon mutaan

matkalla, maahan

18.04.2018

JEREMIADI

Jonakin päivänä päätät

kirjoittavasi sen helvetin romaanin,

ja vituttaakos sinua vähän

kun huomaat lojuvasi

puolilahonneena kolme metriä

multaa matoja kuhisevan pääsi yllä,

senkin saatanan saamaton kusipää?

Jonakin päivänä, mutta

varmasti liian myöhään, mäntti.

17.04.2018

TURSKIA ÖLJYSSÄ

Istun vessassa lukemassa Knut Faldbakkenin kirjaa, joka

minulla on ollut varmaan neljännesvuosisadan lukematta.

Ei ole koskaan tullut luetuksi Hamsunin Pania,

johon tämä oli jatko, joten ajattelin,

että en voi lukea tätäkään. No,

vitut siitä, ajattelin tänään

ja luin kaksikymmentä sivua. Ei hassumpaa

norjalaisen vuonna 1985 julkaisemaksi.

Muistan vielä nurin kääntyvät öljynporauslautat.

Harmaan meren keskeltä kohoavat elefantinjalat

harmaata taivasta vasten. Helikopterit säksättämässä.

Aallot, kylmät ja kovat kuin nyrkinisku.

Rannat jotka näyttivät käyvän jotain muinaista sotaa

merta vasten, tuomittua, tuomittuina murenemaan.

Jokin geologinen Ragnarök. Rajaton taivas ja ulappa,

ja jotenkin niin matala maa. Tuntui kuin

olisi pitänyt kulkea ryömien pitkin kiviä,

ihmisenmuotoinen sammal matamassa nopeutetussa elokuvassa.

Menneisyys elää jokaisen hemmetin kirjan sivuilla,

tai ainakin avain omiin muistoihin,

ajan ja mielikuvituksen vääristämiin.

Sen, mitä emme muista, me

keksimme, ja sen minkä me muistamme,

me muistamme väärin. Pakosta.

16.04.2018

JA AASINSILLOISTA RUNO

Koko helvetin kasa kirjoja kaatuu kaapista suoraan päälle.

Vituttaa, mutta vain hetken - mitäpä tämä,

kun on niin paljon muuta. Eikä

käynyt kuin sille Bagdadin miehelle 869

kun jäi kirjahyllynsä alle ja kuoli. Sen

jutun juju on siinä, että kirjahylly oli uusi

ja ihmeellinen asia; ennen oli vain

laatikoita kirjoille. Mutta nyt oli jo kirjahylly

ja kirjoja tarpeeksi sen täyttämiseen.

Kulttuurihistoriaa ja rikkautta kirjojen muodossa,

paperi. Vaikka vanha tarina Talasin taistelussa 751

vangiksi jääneistä kiinalaisista paperin kalifaattiin tuojina

ei kuulemma pidäkään paikkaansa; todellinen

tarina on hukkunut jonnekin sivujen väliin.

Jäädä hyllyllisen kirjoja alle,

tulla niiden tappamaksi

oli uusinta uutta Bagdadissa 800-luvun lopulla;

moderneistä moderneinta,

avantgarden terävin kärki

paperikirjojen hautaamana

kun turkkilaiset orjasotilaat vaihtoivat kalifia

kuin pretoriaanikaarti aikanaan keisaria.

Joten hymyä huuleen, kirjat kaappiin

ja aasinsilloista runo.

16.04.2018

SUKUKAISIA KYLÄSSÄ

Istutaan keittiön pöydän ääressä,

ikkunan luona, ja juodaan kahvia;

ei keittiön kattolamppua päällä, vaikka

päivä on mikä on, alkukevään harmaa

sadepäivä. Istutaan ja juodaan kahvia

ja puhutaan. Kuolleet tulevat

vuorollaan puheeseen, yksi kerrallaan,

jokaiselle vuoro, suuri

tai pieni, kuten heillä kerran oli paikkansa

pöydän ääressä. He puhuvat meidän

suillamme, kokevat meidän sanoillamme

ja poistuvat sinne, missä me kerran

heihin liitymme. Istutaan

ja juodaan kahvia, tiedetään tuleva,

että kerran mekin tulemme

vuorollamme toisten puheeseen

eikä meillä ole silloin kahvikuppia

pöydän äärellä, vain

sija muistoissa iän haalistamissa.

16.04.2018

KÄÄNTÄJÄN KUOLEMA

Me elämme täysin määrin, ikään kuin olisi yltäkyllin tätä omituista ainetta nimeltä elämä, ikään kuin se ei voisi koskaan loppua.

Christa Wolf(1929-2011): Jaettu taivas(1965; Der Geteilte Himmel, 1963). Suomentanut Maija Tikka. Sivu 8..

Kirjailija eli pitkän elämän, menestyksekkään elämän,

häntä eivät upottaneet Saksojen yhdistyminen,

eivät vuodet Stasin ilmiantajana. Hänen

teoksensa tunnetaan, niitä luetaan, niistä

kiistellään, niistä väitellään. Hän

selviytyi kuolemattomuuteensa

elämän kokeesta.

Kääntäjä tappoi itsensä. Koska?

Kukapa tietäisi. Ei ainakaan verkko.

Löytyy vielä käännettynä kirja vuodelta 1966

ja lainauksena

erään kulttuurijulkkiksen kehu surustaan

itsensä tappaneen kääntäjän vuoksi.

Kukaan ei surrut häntä enempää

kuin tuo kulttuurijulkkis,

oli kulttuurijulkkis sanonut.

Miten surullinen elämä,

miten surullinen kuolema

ja miten surullinen, hauras haamu

jättää jälkeensä,

toisten kutoma.

15.04.2018

KATHERINE MANSFIELD(1888-1923)

Juosta ylös

portaat

ja kuolla.

Äkillinen

ilo on

tappavaa.

15.04.2018

YKSILÖN KOSMOLOGIA

Olet maailmankaikkeus, et voi

uskoa loppuusi sen enempää

kuin alkuusi;

olet ikuinen, kuolematon.

Niin uskot. Toiset

ovat vain tähtiä sinun

rajattomuudessasi,

heidän on supernovien kuolema,

mustat aukot, pulsarit ja valkoiset kääpiöt

kohtalonaan. Heidän on alku

ja loppu, sinun on iättömyys.

Niin uskot. Olet

kahlitsematon ajatus, itsellesi;

lihasta ja aineesta noussut,

yksi vähäisemmistä saarimaailmankaikkeuksista:

Vähäinen on tähtiesi luku,

hiivut pimeään,

kuolleet tähtesi

kiertävät tyhjyyttä ytimessäsi.

15.04.2018

Yllä huhtikuisen illan

poissaolon syvä hiljaisuus.

Varjojen tieltä väistyy

illan hiipuva hehku.

Tulevat toiset tähdet,

yhä sama suuri hiljaisuus.

14.04.2018

Huhtikuisen illan hiljaisuus

poissaolo maisemassa;

matalien hankien yltä,

varjojen tieltä väistyvä

punahehkuinen auringon tuli

muistot, yöhön hiipuvat.

14.04.2018

ENSI TÄHDET

Einari Vuorelan(1889-1972) mukaan

1

Valo illan huhtikuun

valju, hiipuva.

Maan yli hiipivät

varjot yhtyen.

Taas kutoo aika

yön ylle lumen,

jäisen mudan

päivän jättämän.

2

Tähdet kaukaa loistavat,

halki vuosien ne kutsuvat

ja tuovat muistot jotka kätkit

syvään mielen sopukkaan.

Yö kirkas, kylmä

ja tähdet mustuudessa avaruuden

kertovat mitä

tavoitit ja kadotit, sirpaleesi onnen.

14.04.2018

SYYRIA

Aikovat aloittaa taas uuden sodan.

Se tekee hyvää kannatusluvuille.

Aseteollisuus myhäilee.

Voivat heiluttaa nyrkkiä ja jyristä

lippujen liehuessa

kun kuva leikkaa risteilyohjuksiin

laivoista karkaaviin,

vedestä nouseviin:

Miljoona euroa kappale

kuolemaa matkalla ihmislihaan.

12.04.2018

ILTAKÄVELYLLÄ

Kuulas, kirkas

huhtikuun ilta;

hupenevia lumikinoksia

kevään valossa.

Edessä risteyksessä

kaksi teinipoikaa

paitahihasillaan; heittäneet
takkinsa maahan.

Toinen pojista, tanakampi,

kyykkii ja kauhoo ruskeaa lunta,

hokee "Vittu, vittu."
Laihempi katsoo poispäin.

Kaukaa kuuluu hälytyssireenien ääni,

lähenee, lähenee ja etääntyy.

Pojat ottavat takkinsa, lähtevät oikealle.

Minä kuljen suoraan, eteenpäin, vielä hetken.

11.04.-12.04.2018

ERÄS RUNOILIJA

On laulusi ohi,

vaikka vasta se alkoi.

On itkusi ohi,

on surusi poissa.

On tuskasi ammennettu

pohjia myöden.

On leposi rauhaisa,

elämäsi ei koskaan.

Vasta täällä

se löysi sataman,

sylissä kylmän

maan.

11.04.2018

MIKSI KÄRSIÄ SAAT?

Jos jumala armahtaisi,

et joutuisi koskaan kysymään

mistä tulee tuntemasi tuska,

miksi kärsiä saat?

On tuskasi sen merkki,

että turhaan arvuuttelet.

On ylläsi vain tyhjyys

- tai järki tunteeton.

11.04.2018

KEVÄT

Kevät, ja lumi sulaa

haudoilta, ja ruoho kasvaa

ja kukoistaa ja kuolee

kun kesän korkea Aurinko

laskee syksyn ruskaan;

tulee talvi, ja lumi

hautojen ylle, valkoinen

uni kesän kirkkaiden,

hehkuvien unien jälkeen

jolloin elämä väreili

kumpujen yllä.

10.04.2018

JAN NERUDA(1834-1891)

Häiritsevää on se, että

joutuu lukemaan koko ajan Kafkan läpi;

vaikka kuinka yrittää työntää Kafkan sivuun,

niin milläs haamun työnnät? Et millään!

Siinä se roikkuu edessä, hyväkäs;

ja leppoisampi Neruda,

jutusteleva Neruda,

Neruda jonka tekstiin sisältyy katkeruus,

pikkumaisuus, jonninjoutavuus

mutta ei absurdius julmuutena

vaan absurdius arkipäivän komiikkana,

Neruda joutuu tätä tulevaisuuden mahtimiestä

sietämään omassa Prahassaan,

tsekkiläisessä Prahassaan Kafkan saksalainen.

Mitä siitäkin tulee kun tulevaisuuden varjo

on vielä kaukaisemman lukijan välissä,

kun tsekkiläistä Prahaa lukee suomeksi saksalaisen Prahan läpi!

Se siitä tulee, että tekisi mieli mennä

lumihankeen pitkäkseen ja syödä lunta

ja toivoa, että ne pirun pilvet menisivät edestä pois

kun tähdet alkavat yksi kerrallaan syttyä taivaalle

kuin Vltavan laineisiin talojen valot

niiden lipuessa siltojen kivisten kaarien ali.

05.04.2018

SARKIAN KAARLO

Kauan kun laulaa kuolemasta,

kerran tulee se ovesta

pyytämättä.

Sanoo: "Eiköhän lähdetä,

on tässä jo kiire. Kauan jo kutsuit,

nousehan jo."

05.04.2018