SYNTISTEN RUKOUS

Anna meille elämä,

jota emme ansaitse;

anna meille kuolema,

jota emme ansaitse.

Sillä me olemme

syntisiä, kuten kaikki kuolevaiset;

elämä on vaikea

ja kuolema on vaikea,

mutta kaikesta vaikeinta

on olla oikeamielinen ja hyvä;

sääli meitä, jotka olemme

heikkoja niin hyvässä kuin pahassa.

Anna meille armosi,

älä oikeutta; anna meille

elämä jota emme ansaitse,

me syntiset;

anna meille kuolema jota emme ansaitse,

me väärintekijät.

Anna meille armosi,

ja päivät vähät kyynelissä,

ja niiden jälkeen syvä uni

ja rauha, jota emme koskaan tunteneet.

27.03.2018

RUKOUS YHTEISKUNTARAUHAN PUOLESTA

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme,

ettei meidän tarvitse viedä

toisten jokapäiväistä leipää.

Ja anna leivän päälle voita,

ja makkaraa, ja viereen

pöydälle piimää tai maitoa;

niin pysyvät naapuriemme

pöydät koskemattomina.

Katso, me syömme omamme

ja naapurimme syövät omansa,

ja nälkämme toisen omaa kohtaan

on poissa, kun vatsamme

on täysi ja heidän

pöytänsä on tyhjä.

27.03.2018

Hetkeksi unohdat vuodet,

menneet ja lihaksi tulleet,

muistoina elävät, vanhat

kuten sinä, joka hetken

unohdit, unohdit sen

taakan, joka on elämä,

eletty ja kadotettu.

25.03.2018

SUOMEN LAULU

Päivä päivältä vähenemme

ja päivä päivältä uho lisääntyy;

ei suuria aatteita, saavutuksia

joiden puolesta kuolla

vain urheilijoiden retkuja piikittäviä,

tositeeveetähtiä ja pop-laulajia piipittäviä,

surkeita poliitikkoja tahmaisin käsin

liikemiehiä kertomassa miten ahneus on hyvää

ja miksi on kauheaa kun köyhä on kateellinen,

ja heidän helmoissaan roikkuvia lurjuksia

kansakunnan kaapin päällä

toinen toistaan nuolemassa.

Siinä on maamme toivo ja kunnia,

siinä jaloimmat versomme lahoavat

mädät ytimiään myöten.

25.03.2018

PALUU

Ilta ja kotona, jos

se on koti - ainakin paikka

asua, jos ei muuta; ilta,

ja kotona, ja mukillinen kahvia

ja Döblin; yrität taas lukea,

kuinka mones kerta? Istut

ja juot kahvia ja luet, ja

olet vasta Zannowichissa ja

muistat mistä tulit, mitä

on lumen alla puiden katveessa

ja miksi; muistat kuka

ei ole tuttujen seinien sisällä,

kolmekymmentäneljä vuotta hän oli

ja ei ole enää. Muistat

ja tiedät miksi, mutta juot

kahviasi ja kompuroit Döblinissä

ja on jo yö, yö

ja et halua kohdata aamua, et

ihmisiä jotka olet sanonut tapaavasi.

Et haluaisi enää tavata ketään,

et koskaan, käpertyä vain valkoiselle matollesi

ja muistaa ja toivoa että kuin Borgesin vanhus

tekisit menneisyydestä toisen

ja kukaan ei muistaisi, mikä sinusta tuli

ja mitä heille tapahtui; toiset

kohtalot, ei hautaa puiden katveessa,

ei kivetöntä hautaa vailla puiden katvetta,

jotakin muuta, ilman

sinua, ilman sinua jos mahdollista.

24.03.2018

Vasta kuolemasi tekee sinut,

jälkimaailman silmissä. Itse

et koskaan näe valmista tuotetta,

ihmistä jonka maailma

sinusta teki ja muisti.

24.03.2018

JENNY

Eräänä kuulaana lopputalven iltana,

kun taivas kajastaa yhä sinessä,

istut lukemassa Sigrid Undsetin Jennyä

ja huomaat nauttivasi siitä

lähes yhtä paljon kuin mukillisesta kahvia

joka tyhjenee kädessäsi ja

tiedät että monta vuotta on kulunut,

kuin huomaamatta, ja silti kasvaneina

elämäksi; tiedät, ja tiedät

olevasi keski-ikäinen, vanha, kuin

ruusupuska lumen keskellä ulkona,

piikkejä, mutta ei ruusuja, kohmeessa

ja värit taivaanrannassa tummuvat kohti avaruutta;

sinä juot kahvin loppuun, haet lisää

ja otat Undsetin Jennyn uudestaan käteesi,

ja luet, ja vielä hieman kauhistuneena, nautit

siitä mitä luet, ja tiedät,

tiedät että vuodet ovat vähenemässä

ja lumen mentyä ruusupensas

tuottaa vähemmän kukkia kuin viime kesänä,

vuosi vuodelta enemmän piikkejä kuin ruusuja.

23.03.2018

Kärsimys jalostaa, sanot;

mutta kärsimys jonka

toisille aiheutit

ei sinua ole koskaan jalostanut.

20.03.2018

Zeppeliini valokeiloissa

sadan vuoden takaa

hitaasti lipuen

kylväen kuolemaa

taivaan valasjumala

21.02.2018

SAVUA

Tulet unessa luokseni, olemme

takaisin kotona ja valo joka tulee

ikkunoista on lämmin. Kesä?

Tiedämme molemmat, että

olet kuollut. Sanot sen,

vain hieman moitetta äänessäsi

ja vastaan, että onhan elämää

kuoleman jälkeen, tämä

todistaa sen. Ja sinä

sanot, alakuloisesti,

ettei se ole elämää -

on kuin olisi savua...

13.03.2018

Miten vaikeaksi teemmekään

niin yksinkertaisen asian

kuten ihmiselämän?

Niin vaikeaksi ymmärtää

ja niin vaikeaksi kestää

niin yksinkertaisen asian.

Niin vaikeaksi, että

yksi ihmiselämä on monesti

liikaa ymmärrettäväksi

yhden ihmiselämän aikana

ja tuo yksi ihmiselämä

liian pitkä kestettäväksi.

14.03.2018

Ne sirpaleet

jotka haavoittavat jalkapohjiasi

ovat käsistäsi päästämäsi

toivon sirpaleita.

14.03.2018

Lumi putoaa sakeana

halki pimeyden leikkaavien valokiilojen;

lumi putoamassa

pimeydestä

jonka valo lävistää sinertävänä

kuin terä kuunvalossa

jonakin toisena yönä

jolloin varjomme lumella kohtasivat,

tämä lumi

jonkin keikautettua lasipallon ympäri.

14.03.2018

THOMAS HARDY(1840-1928)

He valittavat onnettomista lopuista -

mutta mikä loppu ei olisi onneton?

Jo niin moni alku on onneton,

ja niin moni keskikohta,

niin moni elämä on onneton

kunnes tulee tuo loppu

johon voimme pysähtyä

kuten pysähtyy ajatus

ja pysähtyy sydän,

että miten voisi tuo loppu

olla muuta kuin onneton

paitsi harvoille,

niin harvoille,

ettemme heitä tunne...

14.03.2018

AATTEEN RUUMIINAVAUS

Ei sielun ruumiinavauksessa

löydy kokoomuslaiselta sydäntä,

vain tuhkaa on rinnassaan hällä.

Oli ihminen kerran, ei

ei enää hän ollut

kun kerran jäsenkirjansa sai.

Kylmä on rinta

ja heitä hän vihaa

joilla sydän tunteesta palaa.

14.03.2018

HETALLENI

Nyt kun et kävele vierelläni,

nuuskuttaen ja häntä heiluen,

on jokainen tie pitkä,

on jokainen tie autio

ja vaikea on matkaan lähteä

ja vaikea on matka päättää

nyt kun et kävele vierelläni,

nuuskuttaen ja häntä heiluen.

08.03.2018

SUKUPOLVET

Te jotka hautojen äärellä seisotte

muistoissani, nyt haudoissa lepäätte

jos niissä levon saa. Unohdus,

kenties, on ainoa minkä maa tuo.

Unohdus ja silti... Heidän

kasvoillaan näen teidät, heidän

joiden kanssa seison haudoillanne.

Heissä osa teistä, jokin

säie olemassaolonne ydintä, kasvaa.

08.03.2018

ROBERT BROWNINGIN(1812-1889) MUKAAN

Lahti, yöllä

veneen keula halkoo tummia aaltoja,

sitten tummaa rannan santaa.

Ylös, mustalle maalle

ja koputus ovelle,

tulitikku leimahtaa

ja ovi avautuu;

häntä on odotettu,

jopa kaivattu. Miksi?

08.03.2018

Sinä aamu ja minä,

ilta, ja välissä valo

joka meitä yhdisti.

08.03.2018

LEONID ANREJEVIN(1871-1919) LUKEMISESTA

Silloin, katkeruus ja pessimismi

olivat minulle vastenmielisiä; en

voinut hyväksyä niitä, en

asenteena enkä totuutena; oli

oltava toivoa, oli

oltava, koska muuten

maailma olisi mahdoton hyväksyä

- elämän piti olla hyväksyttävissä,

ymmärrettävissä ja kestettävissä

jotta se olisi hyväksyttävissä. Nyt,

nyt minä ymmärrän, nyt

katkeruus ja pessimismi ovat

hyväksyttäviä, hyväksyttäviä

ja totuus. Toivo

on kestetty päivä,

pöydälle sytytetty kynttilä

kun valonkajo häviää

taivaanrannasta. On eletty

päivä, on eletty

elämä, jonakin päivänä.

08.03.2018

AIKA JA REVONTULET

Päivät putoavat taivaan vihreästä helmasta,

tähdet lumelle, kipinät

sammuvat jäisiksi kiteiksi.

On yö, on saapuva aamu

ja tähdistä kalpein

on tuleva valonsäteissä

yli maan ja itkevä

ajan nopeaa kulkua.

Ja sinä ja minä, sanattomat

olemme kuin

lumelle sammuvat tähdet.

07.03.2018

KERRAN

Kivettömät haudat,

kumpu mäntyjen ja koivujen vieressä,

lumi joka sulkee

routaisen maan,

päivät etenevät

teidät menneisyyteen sulkevat

- mitä eroa on niillä,

lumella ja routaisella maalla,

päivillä jotka tuovat

lumen ja roudan sylin lähemmäs.

Kerran, kerran

kuiskimme yhdessä maassa.

06.03.2018

RUNOUDEN AIHEISTA TOINEN

Älä kirjoita kuolemastasi,

jätä se toisille

jos se on tehtävä

he sen tekevät. Kirjoita

heidän kuolemastaan

joiden poissaolo on

olemassaolosi osa,

kirjoita heistä

jotka eivät voi.

06.03.2018

SINULLE

Unen ja kirkkaan valkoisen lumen,

talvisen auringon kalpean, kylmän hehkun,

sinisen taivaan tähtien eteen ripustetun,

nämä minä sinulle annan, annan

minkä maailma minulle soi, hetken

hiipuvan aikaan ja uneen.

06.03.2018

TÄMÄN HALUSIN SANOA

Yössä sinä olet

yksin, ja

yö on yksin sinussa.

Sinä musta

ja kylmä ja autio,

pimeä hetki

valosta valoon.

06.03.2018