Te, jotka jäitte

taakse vuosien eteenpäin matavassa virrassa;

te, jotka jäitte -

kun pysähdyn,

ja virta jatkaa matkaansa,

kun pysähdyn ja lepään,

tulkaa te silloin

luokseni

kylmin käsin ja rauhoittavin,

ikuisuuteen

haipuvin sanoin.

Helmikuu - maaliskuu 2017

Annamme pois kaiken

ja saamme väsyneisiin käsiimme

ikuisuuden

raskaan taakan,

ikuisuuden

raskaan taakan

kantaa yli

olemassaolon

tuolle puolen.

Helmikuu - maaliskuu 2017

Ensimmäinen syntymäpäivä

ilman sinua, isä,

kahdeksas ilman sinua, äiti.

Yhtäkään en olisi halunnut

elää ilman teitä,

jotka minulle olitte

ilma, jota hengitin,

ja maa jalkojeni alla.

20.02.2017

Mustat liput

Luen Strindbergin, tuon Ruotsin

kirjallisuuden sekarotuisen rakkikoiran

Mustia lippuja, vanhalta

tupakalta tuoksuvaa kirjaa

jossa oman nimeni yllä

lukee Noora. Ibsenin Nora,

mitähän hän on miettinyt

sen tullessa vastaan

kirjan sivuilla, Strindbergin

itsesäälin sekaisesta naisvihasta.

Naisen kannatti ottaa

oppia Nietzscheltä

ja Strindbergin kanssa

tekemisissä ollessaan

kantaa mukanaan ruoskaa,

mielellään piikeillä varustettua.

Eikä säästellä sen käytössä.

20.02.2017

Kaikki toiveet,

jotka teillä oli,

kaikki minä

talloin kömpelyyttäni.

Omanikin.

20.02.2017

Neljäkymmentä vuotta

- ja mitä minulla on siitä näytettävänä?

Rakkaideni haudat.

20.02.2017

Olemassaoloni antaminen

maksoi heille molemille

heidän olemassaolonsa.

Vanhemmilleni.

18.02.2017

Tekemiemme virheiden

hinnan

me kannamme

hautaan.

18.02.2017

Isä

Menneisyys elää valokuvissa,

joissa olet ensin lapsi, sitten

nuori mies

ja me ilmestymme kuviin

ja olet yhä nuori,

nuorempi kuin me nyt,

ja sitten vuodet

vierivät nopeina,

tukkasi harmaantuu,

selkäsi alkaa painua kyyryyn,

ainoa lapsenlapsesi on

sylissäsi, sitten vierelläsi

seisomassa ja yhtäkkiä,

niin vaikeaa kuin

se oli tajuta

kun kuvat otettiin,

olet vanha ja hauras,

väsyneempi ja hauraampi

kuin tiesimme, me

joille sinä olit aina

ennen kaikkea se

nuori mies lapsuuden kuvissamme.

18.02.2017

Ihmisen kohtalo on

putoavan hiekan

tömähdys

arkulle, uurnalle.

18.02.2017

Auringon kylmä valo

haudallasi, isä,

ensimmäisenä aamuna

ja miten kalpeita,

kukat, sinulle annetut.

18.02.2017

Tänä helmikuun kylmänä aamuna

minulla ei ole suuntaa mihin mennä,

ei merkkejä osoittamassa kohti tulevaisuutta.

On vain olemassaolo.

Tämä hetki, eikä mitään muuta,

ikuisesti katoava, pysähtynyt.

18.02.2017

Kylmä pakkasaamu,

aavistus auringosta taivaanrannassa

ja ensimmäinen yösi

maan povessa on ohi,

syvällä, syvällä

niin kaukana meistä,

isä.

18.02.2017

Se on ohi.

Hautasi on niin syvä.

Kauheaa ajatella maata

joka tulee makaamaan ylläsi

raskaana, ja sinä

hauraana, vain

honkalautojen

suojaamana maan painoa

ja kylmyyttä vastaan.

Kauheaa ajatella,

että maailma ilman

teitä kahta

on mahdollinen,

isä ja äiti.

17.02.2017

Eilen satanut lumi

suruvaippa.

Pelkäsit niin tätä,

pelkäsin niin

ja nyt,

ja nyt...

En ikinä unohda

viimeistä katsettasi,

mutta tämän

päivän tahdon

unohtaa.

17.02.2017

Tänään - maan kylmä syli.

Mutta jäähyväiset...

ei koskaan!

Niin kauan kuin

olen,

olet sinä!

17.02.2017

Mitä vanhempi, sitä läheisempi

yhä kaukaisempi menneisyys,

nykyisyyteen lomittuva.

Nuo vuodet, kuin aukinaisten

ovien takana olevat huoneet

ihmisineen, jotka

joskus katsovat suoraan sinuun.

25.03.2017

Sormenjäljet Maupassantin "Ihmissydämen",

tuon kahden työttömän rakkaustarinan, sivulla

ei tahroja vaan jonkun elämä, aavistamatta

aikaa halkomaan lähetetty

ja tässä hetkessä omani kanssa risteävä.

25.03.2017

Valo ja varjo

Tänä liian varhaisena keväänä pudotan

kädestäni Fuentesin Auran, tulen keittiöön,

lasken lasillisen vettä ja istun tähän,

katson ulos missä tuulet taittavat auringonvalossa

hakkuuaukean laidan nuoria kuusia,

haapoja ja katajia, ja

näen sinut, istumassa mökin kuistilla,

mietteliäänä, yhden lyhyen hetken -

et katso minuun, sinä joka

lepäät routaisessa maassa, sinä

jonka olisin voinut pelastaa.

Sinä, isäni, joka kahdesti valitit minulle

kipujasi ja kolmannella kerralla

et enää kyennyt puhumaan, 

ja nyt minä, autioissa huoneissa

seuranani kolmekymmentäviisi vuotta

joiden jäänne minä olen, ja

juon lasilliseni kraanavettä, pilvet

lipuvat auringon eteen, minä

hytisen ja katson tyhjää terassia,

kun vuodet lipuvat toistensa ohi.

29.03.2017

Jollemme voi olla Jeesus,

olkaamme edes Barabbas

- ja vältymme myös ristiltä.

24.03.2017

Varhainen kevät

Vesipuroina solisee sulava lumi

yltä routaisen maan,

hivelee auringon kulta 

tammen ruskeita, käpristyneitä lehtiä.

Roudassa on yhä mieleni,

kuiva ja käpristynyt on sydämeni,

jäistä on keväisten purojen vesi

ja kylmä on auringon tuli.

Maan jäisessä sylissä

se, mitä kaipaan,

syvällä, syvällä

kaukana auringonsäteistä.

15.03.2017

Tohtori Faustus

En olisi myynyt sieluani paholaiselle,

jos jumala olisi esittänyt siitä kunnon tarjouksen;

mutta jumala odotti saavansa ilmaiseksi

sen, mistä paholainen tarjosi vastinetta -

miksi olisin antanut heistä toiselle

ilman korvausta sen, mistä

toinen maksoi käyvän hinnan?

13.03.2017

Tilinteko

Mitä vanhemmaksi tulee -

ja minun partani on jo enemmän valkoinen kuin musta

- sitä enemmän menneisyys kolkuttelee ovelle,

sitä vaativammin. Se

on vieras, jota ei käännytetä pois;

tulee ikkunan läpi, jos on tarve.

Sen minkä haluaa unohtaa, sen

minkä tahtoo muistaa, paljon

siitä minkä unohti ja oli omasta mielestä merkityksetöntä,

ja kaikkea näiden väliltä

se tuo ja lykkää naaman eteen:

Siinä se on, sinun elämäsi.

Mitäs sanot?

Ja mitä siihen on sanomista -

"Voi vittu saatana perkeleen perkele!",

ja sitten alat itkemään pää käsiä vasten,

ja siinä se hymyilee, pirulainen, menneisyys.

05.03.2017