KOHTI SYKSYÄ

Päivät pimenevät yhä pidemmin varjoin;

hämärä sadepäivä,

auringonhehkuinen ja kirkas,

kummatkin langettavat yhä syvemmän varjon

ylle sen, mitä elämä

on kuolemalta ja pettymykseltä pelastanut

syksyään varten.

25.07.2020

OLEMASSAOLOSTA

Mielemme perustuksiin on

juntattu vankka uskomus

oman elämämme,

olemassaolomme,

jatkoon vailla loppua.

Se auttaa meitä kestämään.

Ajatelkaa miten paljon,

kokonainen ihmiselämä,

voidaan rakentaa

juoksuhiekan varaan.

24.07.2020

2009

Kevät, epäilemättä - puhjennut

vaaleanvihreyteen joka järkyttää

näiden sisällä vietettyjen

päivien jälkeen: Aika

kulkee liian nopeasti,

aika, jonka olisi pitänyt pysähtyä

yksitoista vuotta sitten.

13.05.2020

Ehkäpä tämä maa

pitäisi viedä saunan taakse,

ehkä olisi pitänyt viedä

jo vuosikymmeniä sitten,

kun se olisi voinut

kunnialla kuolla.

23.07.2020

KATUMUKSESTA

I

Ellei katumus muuta menneisyytä

(ja todellisuus ei ole Borgesin tarina),

tai muokkaa tulevaisuutta,

on se vain itsekkyyttä

joka tuhoaa nykyisyyden

siinä rypevän läheisille.

II

Katumus ei

muuta menneisyyttä;

tulevaisuuden muovaaminen

on sen oikeutus.

22.07.2020

AAMU KORKEAKOSKELLA

Istun penkille torilla,

missä oli kerran kaupan piha,

avaan Jaffa-pullon

ja alan syömään voileipää,

kun yksinäinen kauppias

availee pakuaan

ja odottava vanhusjoukko

istuu vastapäisellä penkillä

kolmenkymmenen metrin päässä,

ja yksi heistä kertoo

kuinka ihmiset vertaavat häntä

Pohjan Topiin, on

samanlainen luonne,

ja tuon nimen valossa

näen taas tämän kuolevan

kylän keskustan

kuten se oli ennen,

puretut talot

ja lähes autiot kadut

kansoitettuina.

Kylä kuolee kera niiden

jotka eivät ole

pois päässeet,

itsestään melua

pitämättä.

21.07.2020

ERO

Tänäkin yönä

minä olen elossa

ja te

olette kuolleet,

mutta on

tuleva yö

jolloin me kaikki

olemme poissa.

21.07.2020

KIRJOITTAMISESTA II

Jokainen teksti

on kuolleiden kirjoittama

kuolleille.

Sanot vastaan,

julistat eläväsi,

mutta

odota vain hetki

ja he kantavat

kylmää ruumistasi.

19.07.2020

KIRJOITTAMISESTA I

Jokaisen sanan kirjoittavat

kuolevat kuoleville,

jokainen kirjoittaja kuollut,

jokainen lukija kuollut

ajan pois hiomana,

hiekkaa iäisyyden rannoilla.

19.07.2020

NÄISTÄ TÄYTYISI TÄMÄ RUNO RAKENTAA

Kupillinen kahvia ja viimeinen banaani,

sadetta enteilevä harmaanvalkoinen pilvikate,

tyvenessä seisovat puut

ensimmäisine keltaisine lehtineen.

06.08.2015

Keltaiset lehdet

pihakoivussa,

siinä meni

tämäkin kesä,

nopeasti kuten

kesien on tapana.

05.08.2015

Aika murentaa ihmisen,

levittää hänen

rapautuvat sirpaleensa

halki vuosikymmenten.

31.05.2013-15.07.2020

LIIAN MYÖHÄÄN

Kuinka helppoa onkaan

meidän

kertoa kuolleille

että me

rakastamme heitä.

"Vain" kuolema,

tietoisuuden loppu,

kyvyttömyys heidän kuulla

meitä, esti meitä

kertomasta heille

että me

rakastamme heitä.

Kerran läheisemme

ovat kertova

hekin

rakastavansa meitä,

kun kuolemamme

vapauttaa heidän

tunteensa ja

kielensä.

11.07.2020

Nebhepetre Mentuhotep II:sen(2046-1995 eaa) Mahat-kappeli Abydoksessa

Ehkä tästäkin on luettavissa symbolismia,

jokin olemassaolon halki kudottu ironia

joka näyttää ihmiselle hänen paikkansa:

Egyptin yhdistäjän, kuningas Mentuhotep II:sen

muistopyhäkön seinäkirjoituksia Abydoksessa

rapautti löydettäessä saostuskaivon jätevesi.

Lopetat sataviisikymmentävuotisen hajaannuksen,

aloitat uuden kulttuurin kukoistuskauden -

ja neljätuhatta vuotta myöhemmin muistosi

hukkuu ihmisten kuseen ja paskaan.

11.07.2020

OLEMATTOMUUTEEN

Tämäkin päivä

on unohtuva

ennen kuin

sen pyyhkäisee pois

olemassaolosta

mielemme myötä

kuolema.

11.07.2020

HUMANISTINEN KOSMOLOGIA

Mitä ihmisen elämä

voi merkitä

kuolevassa maailmankaikkeudessa?

11.07.2020

TIEN PÄÄ

Lopulta

kaikki

päättyy

hiljaisuuteen.

08.07.2020

HEINÄKUUT

Harmaa, hämärä

sateinen iltapäivä,

heinäkuussa viime

vuonna monta

tälläistä hetkeä

kun kaikki

oli murenemassa,

ja nyt,

pelkään viestejä

kaukaa,

ja pelkään

ettei niitä tule.

Sataa tihuttaen

epätoivoisten haaveiden

haudoille.

04.07.2020

YKSILÖLLISYYDEN ILLUUSIO II

Ihminen illuusioista

vaarallisin

ja kestävin

on yksilöllisyys;

kuvitelma

seisomisesta erillään

perheen, suvun,

yhteiskunnan ja lajin

kokonaisuudesta.

Ihminen on osa

ihmiskunnan jatkumoa,

lihan ja veren ja ajatuksen,

ja irrottaa hänet

suvun satavuotisesta

ja lajin miljoonavuotisesta

yhteydestä

on hakata ihmisen raaja

irti ja sanoa sitä kokonaiseksi.

01.-03.07.2020

YKSILÖLLISYYDEN ILLUUSIO I

Yksinään

uhminen

ei selviydy.

Ihminen

syntyy ja elää

yhteydessä ihmisiin.

Yksinään, erossa,

ihminen on

elinkelvoton;

kuin ihmisen solu

tai elin

erillään ruumistaan.

Vain osana,

soluna ihmisten kokonaisuudessa,

hän on olemassa.

01.07.2020

Kaikki tiet

elämässä

johtavat

hautausmaalle.

01.07.2020