PUU JOKA PUDOTTAA LEHTENSÄ YLLEMME

Ihmisen on vaikea alkaa ymmärtää,

vaikeampi hyväksyä se tosiasia,

ettei hän ole elintärkeä osa

tätä maisemaa, tätä aikaa,

jonka osa hän on.

Ei sen tarkoitus,

ei elintärkeä osa

joka nivoo ja selittää

ajan ja kohtalon;

hän on enemmän kuin lehdet, jotka

vuodenajat kasvattavat ja riisuvat

puiden oksilta, mutta vähemmän

kuin puu joka taimenesta

kasvattaa juurensa kietomaan

hänen luunsa ja tomunsa

omaksi voimakseen,

pudottaen lehtensä

hänen ylleen.

24.03.2021

LOSKAINEN KEVÄTTALVEN PÄIVÄ ILMAN SATORIA

Mitä muuta tehdä harmaanvalkoisen

iltapäivän ajattomuudessa,

vesipisaroiden putoillessa

tuulen ravistamilta oksilta,

kuin istua koleissaan terassilla

lakki takapuolen alla, kahvia juoden,

ja miettiä minkälaisen runon

jokin vuodenaikojen ja ihmisen katoavaisuuden

tavoittava taituri, Bashõ tai Buson,

olisi tästäkin loskaisesta näkymästä

vetänyt mielensä siveltimellä? 

24.03.2021

HYVÄT IHMISET, TE JOTKA OLETTE KERÄÄNTYNEET RISTINPUIDEN JA NAULOJEN KANSSA

Kaikki eivät voi olla Jeesuksia,

jumalaisia ja viisaita,

sairaat parantavia,

veronkantajat käännyttäviä,

joten, hyvät ihmiset,

suhtautukaa suopeammin

meihin Barabbaihin;

enemmän teillä on

yhteistä meidän kanssamme

kuin täydellisyydessään

teitä moittivilla Jeesuksilla;

olemmeko me koskaan

syyttäneet teitä synneistä,

vaatineet teitä

tapanne parantamaan?

Kuten kerran vapautitte

meistä ensimmäisen,

niin vapauttakaa meidät,

myöhäiset Barabbaat,

ja taas naulatkaa

Jeesukset risteille.

23.03.2017-24.03.2021

IHMINEN VAIN ON POISSA

Kuun lailla

vähenee ihminen

- mutta vailla

uutta ilmestymistä.

Vanha kuu

kasvaa taas

uutena kuuna;

ihminen vain on poissa.

30.04.2017-24.03.2021

KUOLEMA JÄLKEEN KUOLEMAN

Lumisateesta on tullut vesisade

ja sillä ei ole vitunkaan väliä,

kaikki viisitoistatuhatta päivää

pääni sisällä sulamatta pois.

25.01.2018

HEINÄKUUN AAMUSSA

Sateen ropina,

vesipisarat ikkunassa,

takana elämä

täynnä tällaisia aamuja,

joita vallitsivat

nyt hiljenneet

hengitykset, varjot

lihassa ja veressä,

kostea metsä

lasin sulkemana

kuin menneisyys.

03.07.2018-21.03.2021

ILTAPÄIVÄ KEVÄTTALVELLA

Kevättalven auringonsäteet,

iltapäivän pitkät varjot

sinisillä hangilla -

ja mieli palaa

menneeseen, kun

valo ja varjo

näin langeten

eivät kohdanneet

vain hiljaisuutta.

16.-21.03.2021

MAALISKUINEN ILTA

Halki hämärtyvän alkuillan

kolean hiljaisuuden,

lumipisarat repeilleestä

pilvikatosta putoavat

tummansiniselle lumelle.

16.03.2021

OODI JUHANI SILJON MUISTOLLE

Orja Saksan tahtoi olla,

suomalaisten verta vuodattaa.

Vapautta vastaan käyden

maksoi kuolemallaan

murhan hinnan,

antoi hengen keisarille,

jonka istuin kaatui rymisten.

Madot söivät maassa

kansan petturin.

15.03.2021

ALKUILTA MAALISKUUSSA

Iltapäivän hämärtyessä illaksi

lämpötila laskee pari astetta;

enää ei vesi tihku räystäiltä

ja puiden alastomilta oksilta,

ilma on sakeana lumihiutaleista

ja valo pakenee maisemasta.

14.03.2021

KEVÄTTALVI

 Halki maaliskuun päivän

pitkän harmauden

putoilee räystäiltä vettä,

ainoa liike maailmassa

pisaroiden viivat

ilman halki.

14.03.2021

ANNETTAKOON KEISARILLE SE, MIKÄ KEISARILLE KUULUU

Älkäämme arvostako Suomea,

koska se ei ole meitä arvostanut,

vaan vienyt meiltä kaiken.

Olkaamme sitä kohtaan kuin vierasta,

jonka kaikki synnit ovat silti meille tutut,

ja jonka kaikki hyveet

ovat noiden syntien tahrimat.

Älkäämme silti kuvitelko,

että Suomi välittäisi ylenkatseestamme,

sillä Suomen katse on heissä,

joita varten Suomi on olemassa,

ja me emme kuulu heihin.

Kuitenkin, antakaamme

Suomelle ylenkatseemme,

sillä kuten eräs nasaretilainen

tapasi sanoa. annettakoon keisarille

se, mikä keisarille kuuluu.

14.03.2021

OLKOON MENNEISYYDEN RIKOS TULEVAISUUDEN TOIVON AIRUT

Kusipäisenä lapsena potkin

julmuuttani nurin muurahaispesän;

nyt, vanhana ja viisaampana,

tahdon vain potkia nurin

porvareiden ja heidän

renkiensä puoluekokoukset.

Muurahaiset eivät koskaan

rakentaneet pesäänsä uudestaan,

kokonainen yhdyskunta tuhoutui

yhden ilkeän lapsen vuoksi.

Älköön porvareiden ja heidän

renkiensä puolueita,

kun ne ovat viimein poissa,

maailma nähkö

myöskään koskaan uudestaan.

10.03.2021

ISÄ JA ÄITI 2

 Muistan teidät, itseäni nyt nuorempina,

Tornionjoen hiekkaisen rannan luona

juomassa kahvia teltan edessä.

Oliko Kekkonen vielä presidentti,

vai jo Koivisto? Ehkä molemmat -

muistojen sirpaleista,

monesta illasta ja aamusta,

vuosien varrelta,

mieli kokoaa verisin sormin

yhtenäisen maiseman.

Jos jokin teitä yhdisti, niin se oli

Lappi, ja me - ja meistä minä,

teidän pettymystenne ja kuolemanne

tuleva arkkitehti, olen kävelemässä

kumisaappaillani joenrantaa,

peläten sen vettä, kuvitellen näkin

tai joen itsensä aallon

kohoavan sieltä tempaamaan

mukaansa. Mutta ei näkki,

ei Tornionjoki armahtanut teitä.

Tunturit kohoavat taivaanrannassa

 kuin tulevat vuosikymmenet,

jääkausien louhimat tunturit,

raskaat ja synkät, odottavat,

pettymystä ja kuolemaa tuovat

katkerien virheiden vuosikymmenet,

joiden mädännyt sato kestää kauemmin

kuin muisto noista päivistä

jolloin tekin olitte ehkä

hetken onnellisia.

09.03.2021

VAIN MUISTISSA TUTUT ASKELEET JÄTTÄVÄT JÄLKENSÄ LUMEEN

Lumihiutaset tanssivat

tuulessa

pihan yllä,

jossa lumihangen pintaa

eivät enää riko isännän saappaanjäljet,

eivät uskollisen koiran tassunjäljet.

Lumihiutaleet tanssivat

tuulessa

molempien hautojen yllä,

ja vain yksinäisen muisti

tuo takaisin pihaansa

routaisen maan kietomat.

09.03.2021

ISÄ 3

 Unessa kohtasin sinut taas.

Eksyneenä vieraaseen kylään,

vaeltaen sen tyhjillä, lumisilla kaduilla,

tapasin sinut; olit nuorempi

kuin kuollessasi,

pari vuosikymmentä oli kasvoiltasi

poissa, etkä yllättynyt nähdessäsi.

Minä itse olin yllättynyt,

yllättynyt ja helpottunut,

kuten aina kun unissa

tulette ja puhutte minulle

äänillänne joita en enää kuule.

Unessani istuimme autiossa 

kahvilassa ja puhuimme,

ja ennen kuin uni oli ohi,

en sitä siksi ymmärtänyt.

Kuten te, minäkin

elän nyt vain unissa.

08.03.2021

PITKÄT JÄÄHYVÄISET

Kuinka vaikea meidän

onkaan päästää irti

elämästä, silloinkin

kun se on jo kauan

ollut ohi. 

Toisten,

ja omastamme.

08.03.2021

 

MENNYT KESÄKUU

Aamu on saapunut,

valo ja lintujen sirkutus

- menneisyys katkennut oksa

pimeässä jalan alla

katki rasahtava.

09.06.2013-06.03.2021

VALO JA PIMEYS

taivaanrannan kajo

ilta aamu

välissä päivä

nukkua pois

16.10.2013

VASTAUS ERICH FRIEDILLE(1921-1988)

Epäile häntä

joka sanoo

olevansa huolestunut,

sillä monen

"huolestuminen" aikanamme

on epärehellistä;

mutta älä myöskään

usko sitä, joka sanoo

olevansa vailla epäilyksiä.

Ihminen joka niin väittää,

puhui hän totta tai valehteli,

on vaarallinen.

Epäile, ja ole varuillasi,

sillä tämä aika

ei salli varmuutta.

06.03.2021

YKSINKERTAINEN TOTUUS

Viattomien vuodatettu veri

on viattomien verta, oli

vuodattaja kuka tahansa.

22.03.2015

ULKOPOLITIIKASTA OLET HEIDÄT TUNTEVA

Ne, jotka tukevat sortoa ulkomailla

eivät vastusta sitä kotimaassakaan teoilla,

olivat sanat mitä tahansa.

22.03.2015

PIENET KALAT JA SUURET HAIT

Kotimaan pienet kalat

ihailevat ulkomaiden suuria haita

ja haaveilevat verestä vedessä.

22.03.2015

MIKÄ TEKEE IHMISEN

Ilman toimivaa omaatuntoa

ei ole moraalia eikä inhimillisyyttä,

ilman inhimillisyyttä

ei ole ihmistä.

22.03.2015

VÄKIVALTAAN USKOVAT PORTINVARTIJOINA

Sorretut vaihtuvat, mutta

vain tulemalla sortajiksi

saavuttavat he väkivaltaan

uskovien hyväksynnän.

22.03.2015