Vadelma
1
Viime yönä söin unessani
elämäni parhaimman vadelman,
suuren, kylmän ja mehukkaan.
En ole koskaan pitänyt
erityisesti vadelmoista,
mutta unessani se oli
täydellinen marja.
Ja tänään, kun valossa
ja koleassa tuulessa
yritän lukea
Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja
yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen,
en voi olla miettimättä tuota vadelmaa,
joka oli yhtä todellinen kuin tämä hetki
jonka yllä unen raukeus yhä lepää muistona.
2
Laiva purjehtii,
enkä voi olla ajattelematta,
tiesikö Eino Lönnbohm heistä muuta,
kuin että he olivat naimisissa,
aivan kuin tiedän,
että tuo vadelmani oli hetken, unessa,
totta, sillä
"nainen nuori, moinen,
kuin Sinä, sielussa min heijastuu
kaikk' kaunis kaunis, hellä, herkkä, haaveiloinen,
pyhä, kukkiva kuin pihlapuu"
jo 37, ja sulhon katseessa
perillisiä vailla olevan langon tuki ja valtaistuin,
ei haparoiva rakkaus. Ruotsalaisen
"Suomen karhun" ei tarvinnut laulaa rakkaudesta,
kun kaikki oli kirjattu, tarkistettuna,
dokumentteihin lakimiesten ja virkamiesten toimesta
ja sinetein vahvistettu.
3
1698, Rooma.
"Köyhänä" - aatelisen köyhänä,
ei köyhän köyhyyttä kokeneena,
vaan paavin palvelijana
kuolee Vladislav IV poika, äpäräkreivi,
Katariina Jagellonican viimeinen vesa.
Historian alaviite, hätäinen piste
kun oli kiire lopettaa Puolan Vaasojen tarina
teinipojan piestessä vangittuja karhuja hengiltä kepeillä
Ruotsissa, kruunu kutreillaan
ja mielessään sota, Puola
ja suuren valtakunnan tuho.
Paljon verta vuodatettavana
ennen kuin juoksuhaudassa
kuului laukaus.
Ota vadelma, Wasenaun kreivi,
kylmä kuin marmori
haudallasi Roomassa.
06.06.2015
