Nykyään julistetaan kiivaasti,
taholta kuin taholta,
ettei ole olemassa hyviä terroristeja.

Kumma kyllä, moni näin julistavista
tuntuu hyväksyvän terrorin
kun sitä harjoitetaan asepuku päällä
tai ainakin jonkin valtion nimissä.

Vieläpä niin, että jos valtio
murhaa ihmisiä terrorihyökkäyksissä,
he julistavat sen oikeutta tehdä näin,
ja jos tämän valtion omia kansalaisia
kuolee heidän alistamiensa ihmisten terrori-iskuissa,
niin alkaa hirvittävä itku ja parku
näiltä samoilta tahoilta.

Heidän mielestään terrori-iskuilla
ei voi koskaan olla oikeutusta,
mutta kun valtio harjoittaa valtioterrorismia,
niin jo sille löytyykin oikeutusta.

Kun entinen terroristijohtaja lähettää
helikoptereita ampumaan ohjuksia asuinalueelle,
häntä ylistetään. Jos hänen terroristikollegansa
vastaavat itsemurhaiskulla asuinalueelle,
niin heidät tuomitaan samojen henkilöiden toimesta,
jotka puolustavat entistä terroristijohtajaa,
nykyisin suurta kansaansa suojelevaa "mestaripoliitikkoa".

Entinen terroristijohtaja kun taistelee terrorismia vastaan,
vaikka se onkin hänen oman valtionsa kylvämää,
ja vaikka väkivallan loppuminen riippuukin vain heistä,
niin yllättäen väkivallan syypäitä ovatkin heidän alistamansa,
joita vaaditaan lopettamaan sortajiensa vastustaminen,
koska hyviä terroristeja ei ole
ja sorretuilla ei ole oikeutta puolustaa itseään
(toisin kuin sortajilla),
sanoi kansainvälinen laki mitä tahansa;
näin julistaville on kuitenkin loputtomasti hyviä sotilaita,
jotka tappavat aseettomia siviilejä,
naisia, lapsia ja vanhuksia monta kertaa enemmän
kuin terroristit,
mutta asepuku tai "oikeanvärinen" lippu tekevät heistä syyttömiä
näille ihmisille, joiden vankka uskomus on
ettei ole olemassa hyviä terroristeja,
mutta ilmeisesti paljon hyviä sotarikollisia.

Ja niin kävi Belsanissa,
että niin sissit kuin valtiovalta
eivät lasten vuoksi
antaneet periksi
vaan yhdessä heidät uhrasivat
sodan jumalille.

Lapsia on helppo ampua
Belsanissa, Rafahissa, Groznyissa
ja kaikkialla
koska he harvemmin
tapaavat ampua takaisin.

Eivät kenraalit sodi,
he päättävät hyökkäyksistä,
he päättävät puolustuksesta,
ja katsovat sitten kartoistaan
miten kävi.

Terrorismin vastainen sota,
on siinäkin käsite,
mutta kun yhdysvaltalaiset ovat asialla,
nämä tietämättömyydessään vahvat,
ei kai sovikaan odottaa
että he tajuaisivat
sodan siittävän terrorismia,
pommin olevan köyhän risteilyohjus,
ja kaiken takana olevan asioiden
joita ei aseilla ratkaista,
jos ei sitten tapeta kaikkia
toiselta puolelta.

Kun kommmunismin peikko katosi
tarvittiin uusi,
ja löydettiinhän se,
islam,
ja vieläpä kävi niin mukavasti
että olikin tutut kaverit vastassa,
kaverit,
joiden kanssa kaadettiin
Neuvostoliittoa ja pistettiin
Afganistania kivikauteen,
vapauden nimissä silloin,
vapauden nimissä nytkin
taistellen,
mitä nyt eri puolilla.