Miten kirjoittaa jotakin
mitä kukaan ei ole ennen kirjoittanut,
miten ilmaista uudella tavalla se
mikä on jo kerrottu?

Kerron sen, mikä on jo kerrottu,
kuvaan sitä, mikä on jo kuvattu,
vedän johtopäätökset
jotka on tehty monesti ennenkin,

en luo uutta,
toistan vanhaa,
en pystytä perustuksia,
laitan vain yhden laatan katolle
muiden joukkoon.

Muisti avaa portit menneeseen,
mielikuvitus luo tulevaisuuden eteemme.
Monesta mahdollisesta tulevaisuudesta
elämämme toteuttaa yhden;
sen tallentaa muisti sirpaleina
ja mielemme kokoaa sirpaleista
menneisyytemme.

Ei maailmaa muuteta runoilla,
maailmaa muutetaan aseilla.
Yksi aseistettu ihminen
voi muuttaa maailmaa enemmän
kuin kaikki maailman runoilijat yhteensä.

Runoilijat ovat voimattomia ja heikkoja,
heidän kaikki sanansa vie tuuli,
hukuttaa alleen median sähköinen myrsky.
Yhden laukauksen voi kuulla koko maailma.

Talvi on vihdoinkin tullut,
painanut lumisen sinettinsä maahan
osoitukseksi omistajuudestaan.
Ja kirkastunut maisema
on jättänyt lumen alle
väsyneen vuoden,
luonnon jonka syksy riisui
räsyisiksi käyneistä vaatteistaan.

Kuin jossain lännenelokuvassa
ihmelääkettä vankkureistaan
autiomaakaupungin asukkaille
myyvä huijari,
joka lupaa sen auttavan kaikkeen,
myy Yhdysvallat demokratiaa
muualle maailmaan,
omaa kotona tehtyä sekoitustaan
joka sopii Yhdysvaltain mukaan kaikille
ja on apu kaikkiin ongelmiin.

Ja kun sitten totuus paljastuu,
että lääke ei auta vaan pahentaa asioita,
onkin lipeäkielinen liikemies
kauppaamassa demokratiaa jo toisaalla,
ehkä itsekin uskoen
kun sanoo,
ettei vika ollut lääkkeessä
vaan sen ostajissa.

Yhdysvaltalaiset tuntuvat pitävän sotaa
toimintaelokuvana -
huonona sellaisena,
nimeä myöten,
joka tulee suoraan videolle ja dvd:lle
valkokankaalla käymättä.
.

Operation Phantom Fury
on tämänkertaisen nimi.
Ei tarvitse suomentaa,
sehän ei ole nykyään tapana,
lisätään vain selittävä loppuosa
nimen perään suomeksi,
tässä tapauksessa:
Operation Phantom Fury -
Fallulahin kaupungin valtaus.

Yli satatuhatta näyttelijää,
kymmenentuhatta yhdysvaltalaista sotilasta
pääosassa,
mutta sen varastaa Maan Isä Ovaalihuoneessa
jos homma menee hyvin,
jos ei -
no, joku kenraali saa konnanroolin,
joka vielä on varattu irakilaisille
ja Bagdadissa päitä katkovalle jordanialaiselle.

Yksi juttu on kuitenkin varma:
Jatko-osa on jo suunnitteilla.

Joen varrella puut menettäneet lehtensä maalle,
taivas kietoutunut harmaisiin pilviin
joen yllä,
jonka tumma pinta
ei heijasta mitään,
ei paljasta mitään syvyyksistään.
Tuuli on kolea,
tulevasta lumesta kuiskiva viima,
talven airut pohjoisesta.
On hetki syksyn ja talven välissä.
Värinsä kadottanut maa
vielä ilman lumen valkoista vaippaa.

Mikä minä olen?

Olenko muiden,
maailman ja menneisyyden
muovaama,

vai teenkö itseni?

Onko minulla kyky
olla huomenna toinen ihminen?
Onko minulla voimaa
olla huomenna toinen ihminen?

Ovatko tekemäni valinnat
aitoja,
vai onko jokainen
tienhaara elämässäni
ollut harhaa,
jokainen päätös
jo ennalta selvä,
vain yksi tie
ja vain yksi loppu?