Viimeinen syksy, valo

tanssii pudonneilla lehdillä,

menneillä vuosilla.

25.09.2017

Oikusta nostan ja

pudotan kellastuneen koivunlehden

pahvimukissa höyryävään

kahviin: Syksyn maku.

24.09.2017

KAKSI

1

Lintu lentää ikkunaan,

tärähdys,

ja yläkerrassa jossa

ei ole ketään, jokin

naputtaa.

2

Kellarin

rapussa rapisee;

tuuli taas paiskannut

yöllä alaoven auki,

päästänyt hiiret

sisään talveksi.

24.09.2017

ISÄLLE

Enää emme aja matkalla

äitisi haudalle

ohi vanhojen koulujesi.

Enää et kerro

kuinka pelasit noilla pihoilla

jalkapalloa, hypit seivästä

ja juoksit.

Enää emme paluumatkalla

aja Pereen kautta

jotta näkisit,

mitä on muuttunut.

Enää et kerro

kuinka äitini

työnsi minua rattaissa

noilla teillä.

Et kuinka sinulle

soitettiin töihin

ja käskettiin mennä

sairaalalle kun synnytys

koitti, ja menit, bussilla.

Kuinka paljolta

olisitte säästyneet

jos synnytys olisi

ollut vielä vaikeampi

ja en olisi tässä.

24.09.2017

SAHANTIE

Tienvarressa poika ajaa mäkeä ylös polkupyörällä

etupyörä ilmassa. Ehkä siinä viidentoista,

musta lippalakki vaaleilla hiuksilla.

Ei ole vielä oppinut, että elämä on muutenkin

tarpeeksi hankala, ettei siitä tarvitse tehdä

itse vielä vaikeampaa vain näyttämisen vuoksi.

21.09.2017

34 VUODEN JÄLKEEN

Sade putoaa hitaasti, tien toisella puolen

pystyynjätetyt männyt kohoavat sumusta

hakkuuaukean keskellä. Vanhainkodilla

palaa runsaasti valoja. Ajattelen yhä, että

voisin löytää sinut sieltä, työstä, astumalla

läpi jostakin sumun kietomasta ovesta

ajassa. Tämä syyskuun ilta on äänetön,

tie on autio, talot ovat autioita. Kaikki

tiet johtavat takaisin lähtöpaikkaansa.

21.09.2017

IHMISEN SYNTY

Kylmä sade ropisee syyskuun iltapäivässä,

luen vuosikymmeniä lukemista odottaneita kirjoja

- Jakov Lindiä, Yasar Kemalia, Maksim Gorkia.

Räystäiltä putoaa vesipisaroita, ainoa ääni

tässä iltapäivässä. Käännän sivuja,

lähes kolmekymmentä vuotta odotusta,

nimeni ja vuosiluvut. Ja nyt,

nyt minä luen elämäni illassa, sanoja

kannettavaksi halki tihenevän hämärän,

sateen ropistessa, vesipisaroiden

juostessa pitkin ikkunaa.

20.09.2017

RAED AL-SALHIN HAUTAJAISET BETLEHEMISSÄ

Paareilla ylläsi lepää punaisia terälehtiä,

olet kiedottuna punaiseen ja valkoiseen

punaisten, keltaisten ja vihreiden lippujen alla.

Sinä, joka et peittänyt kasvojasi

kun kohtasit yksin miehittäjät,

matkaat hautaasi kasvosi peitettyinä,

vain suljetut silmäsi näkyvät,

kuten sinua kantavien tovereidesi silmät.

Tuhannet saattavat sinua kohti

haudan vapautta, kuoleman vapautta,

jotka sinä lunastit luodeilla munuaisissa

ja maksassasi, puolellatoista tunnilla

jotka makasit ilman apua tuolla kujalla,

kuukaudella jonka vaelsit koomassa

eläviltä nyt suljetuilla teillä.

15.09.2017

225 PÄIVÄN JÄLKEEN

1

Tämä on se, mikä on jäljellä.

Silmänräpäys ajassa,

kourallinen hiekkaa.

2

Ruoho kivettömällä haudalla.

Syyllisyys jättää merkkinsä

sillä, mitä ei ole.

3

Emme koskaan tee oikeutta

ihmisille heidän eläessään.

Heidän kuoltuaan hukutamme

heidät siihen.

4

Olemme tehdyt

toistemme osista.

Pala palalta

meidät haudataan.

11.09.2017

Jokin on päättynyt

en vain tiedä

mikä

Ehkä se

olen minä

itse

Maailma,

aika-avaruus

ei ole vielä vain huomannut

09.09.2017

Jos jumala on olemassa,

hän on saippuakuplia puhaltava lapsi,

joka nauraa niiden,

meidän, puhjetessa.

08.09.2017

Onnellinen se,

jolla on huonot vanhemmat,

niin ettei hänen tarvitse heitä surra.

08.09.2017

Vanhemmilleni

Tiesin vanhempieni syntyneen kuolevaisiksi.

Ja silti...

Teidän olisi pitänyt kuolla vasta,

kun me olisimme olleet valmiita siihen

ja kun teidän kuolemanne olisi

tuntunut armolta.

08.09.2017

Kävely

Tumma tie, musta metsä, autiot talot.

Sama takaisin päin.

08.09.2017

VR

Vieressäni pöydällä tämän illan hämärässä on

Hermann Hessen Arosuden kulunut pokkaripainos

Otavan rumankauniissa Kolibri-sarjassa vuodelta 1964,

jonka olen ostanut tai joka on minulle ostettu

15 markalla vuonna 1992.

Olen tuolloin kirjoittanut nimeni etukannen taakse

edellisen omistajan nimen alle.

Hänen nimensä toistuu nimiölehdellä,

ilmeisesti eri käsialalla kirjoitettuna: Kalle Niittynen.

Saan selvän nimestä vain ensimmäisen version ansiosta.

Sen alla, jos saan epäselvästä käsialasta selville oikein, lukee:

Tytöiltä isänpäivänä 1967

Jostakin syystä, minun mielenkiintoni herättäen,

on sivun 10 alalaidassa leima:

SIITAMA

VR 18.08.1968 VR

Elokuun 18. päivä vuonna 1968 oli sunnuntai.

Satoi runsaasti, lämpötila Orivedellä oli 11 astetta.

Siitaman rautatieasema oli auki viimeistä vuotta.

Hannu Mikkola oli edellisenä päivänä voittanut Jyväskylän suurajot.

Keskisuomalainen kirjoitti etusivullaan "Maamme leipomot vaikeuksissa".

Vietkong aloitti hyökkäyksen Tay Ninhin ja Bing Longhin maakunnissa

lähellä Kambodzan rajaa.

Joku painoi Valtion Rautateiden leiman Herman Hessen Arosuteen.

07.09.2017

SYKSYN ÄÄNI

Syksy havisuttaa puita,

syksy kellastaa lehdet,

poimii ne tuulen viedä,

laskea maahan ruoholle ja soralle.

Syksy ajaa pilvet,

valkoiset ja harmaat, halki taivaan.

Syksy pudottaa sateen,

kylmän ja pitkän sateen ylle haalistuvan maan.

Syksy kuiskii puiden lehvistöissä,

kuiskii luopumisesta, maatumisesta.

Syksy kellastuvilla pelloilla ja niityillä

kertoo pakkasaamun lämmöstä hangen alla,

hiiren jäljistä lumella.

03.09.2017

TÄMÄ NÄYTELMÄ EI KERRO MEISTÄ

Me näemme itsemme

näytelmän keskusroolissa, vaikka

katseellamme tavoitamme

näyttämöstä vain osan. Ihmiset

tulevat, esittävät roolinsa ja poistuvat;

vain me jäämme. Se

on meidän virheemme, tämä

usko sankarin rooliimme tässä

tragikomediassa, kauan ennen

meitä alkaneessa.

02.09.2017

ENNEN LOPPUA

Me kaikki tiedämme tarinamme lopun

ja silti me pakenemme sen totuuden kohtaamista,

uskotellen, että osaltamme

käsikirjoitus on muutettu.

02.09.2017