DOSTOJEVSKI

Hetki, jolloin giljotiinin terä

lähtee liukumaan

ja ikuisuus sekunneissa

ennen kuin se kohtaa lihan;

vanha, väsynyt hevonen

piestävänä, ruoskittavana,

hakattavana kun

ihmisjoukko nauraa,

nauraa kunnes hevonen

tuupertuu.

Yhä uudestaan, giljotiinin

terä ja hevonen

musikan hakattavana;

niihin kiteytyi

maailman salaisuus,

totuus maailmasta.

29.09.2018

KELLO 03.06

Äänetön, äänetön syksy-yö

kunnes

pimeyden halkaisee ääni ja valo.

Hypähtää olemassaoloon

tasku-universumissani ja katoaa.

Virtuaalihiukkaseni metallia

ja ytimessä lihaa, vettä ja luuta

kallon kypärässään päämäärä,

jostakin jonnekin. Ja

pois tästä kokoon

käpertyneestäni kosmoksestani.

Puiden lehvistöt humisevat,

tähän yöhön,

tähän syyskuun yöhön

minä olen eksynyt.

28.09.2018

SINÄ PÄIVÄNÄ JOKA ON TULEVA

Kerran kaikki kuolleemme

tulevat elämämme

ovista sisään

ja kantavat

meidät ulos.

Kankeita me olemme,

kylmiä ja kankeita,

ja vapaita elämän tuskasta,

lämpimästä verestä

suonissa, sykkeestä joka sitoo

meidät aikaan.

Vapaita me olemme

kuolleidemme koleissa käsissä

jotka vuosien halki

kantavat meidät

muiston tuolle puolen.

26.09.2018

Keltainen kolli

tulee vajan takaa

tuttavallisena

kuin olisimme tavanneet;

tervehdin, hän

odottaa sisäänpääsyä

kuin pitäisi sitä itsestäänselvänä.

Pahoittelen, kannan

kauppakassin sisään ja suljen

oven, tuntien kuin

olisin jättänyt ystävän

ulos sateeseen.

12.09.2018

Syksy, lehdet

putoavat

ja minä, yhä

matkalla

ei minnekään.

12.09.2018