SUOMALAINEN

 Ellet vihaa

silmittömästi kokoomuslaisia,

huvittuneena sääli

vaipasta asti aivopestyjä kepulaisia,

ja halveksi epäsuomalaisten

rikollista roskaväkeä,

millainen ihminen sinä oikein olet?

Et mikään ihminen, vaan

joko kokoomuslainen,

kepulainen,

epäsuomalainen,

tai jokin selkärangaton,

moraaliton, inhimillisyyttä vailla

oleva matelija.

30.10.2020

PORVARILLINEN SUOMI

Ihmisyys ilman inhimillisyyttä,

Bradburyn luuranko

tappamassa lihan ja aivot

päästäkseen "vapaaksi".

11.09.2014-30.10.2020

ISÄ 1

Nimi haudallasi, ei minun ansiotani;

mutta kuolemasi, sinun

jonka niin monet pelastivat,

se on minun syytäni.

Serkkusi joka pelasti

sinut hukkumasta,

nimettömät miehet pikkuautossa

jotka pelastivat sinun kolarin jälkeen 1967,

äitini jonka sanoit pelastaneen sinut -

ja minä, jolla oli kuin

Pyhällä Pietarilla kolme tilaisuutta,

kolme tilaisuutta pelastaa sinut

ja ohitin kaikki; etkä

sinä noussut kuolleista,

vaan lepäsit nimettä,

ja vain sisaresi

toi nimen tälle kaistaleelle nurmikkoa

jonka alla, niin syvällä alla,

olet sinä, jonka pitäisi elää.

25.10.2020

MITÄ KYLVIT

 Yrität tehdä oikein
jokaista kohtaan -
ja päädyt tuottamaan
vääryyttä kaikille.

Joku on yksin

ja hylättynä, toisten

yllä on multaa;

siinä on tekojesi jälki.

21.10.2020

VAPAUDENKAIPUU

Kissa huutaa ulos,
mutta kun otan valjaat käteen
se juoksee piiloon.

Ei vaihda vapaudenkaipuuteen
talutushihnaan,
vaikka kettu kulkee pelloilla.

16.10.2020

AVUNPYYNNÖT JOITA EMME KUULE

Leif Färding sanoi kustannustoimittajalleen

viimeisessä tapaamisessaan

seuraavan runokokoelmansa olevan postuumi,

ja kustannustoimittaja, muistellessaan

Aamulehden haastattelussa

vajaa vuosikymmen myöhemmin,

sanoi miettineensä, että

mitähän se sillä tarkoittaa,

mutta jättäneensä asian siihen.

Kyllähän kustannustoimittajilla

on sivistyssanakirjat,

ellei sivistystä.

16.10.2020

ILTAHÄMÄRÄSSÄ

 Illassa me yhä näemme aamun,

me jotka synnyimme

auringon noustessa

emmekä ole näkevä

sen nousevan uudestaan.

Me jotka tiedämme kuolevamme,

olevamme huomisen tomua,

me kiellämme tyhjyyden

olevan lähellä, sydämenlyönnin

päässä, odottamassa.

Me katsomme iltaruskoa

ja näemme vähenevässä valossa

nousevan auringonkehrän enteen,

ja sanomme "Vielä on aikaa",

kun hiekka on jo juossut loppuun.

16.10.2020

ILTARUSKOSSA

Tämä on elämäsi salaisuus:

Ontossa uurnassa

rintaasi vasten

kannat tyhjyyttä

vuosikymmenten.

16.10.2020

FINIS FINLANDIAE

Vanha Fiat perä pystyssä

autiotalon pihassa.

Seinien maalaaminen

jäänyt kesken;

vaaleanpunaista ja harmaat laudat

yhdellä sivulla,

mihin kaikki päättyi.

24.10.2017

KULTAKAUSI

Valju Järnefeltin maalauksen valo

tässä lokakuisessa perjantai-iltapäivässä,

sellainen joka saa miettimään

"Ei tässä mitään kuitenkaan kannata tehdä,

joten laitetaas kahvia tulemaan",

kunnes auringonkiila tekee hetkeksi

hakkuuaukean reunan nuorista koivuista

Edelfeltin maalauksen; puuttuu vain

tuohivirsuissa ryteiköstä rämpivä Jeesus.

16.10.2020

MIKSI JUMALA LOI KONKURSSIT

Muutenkin paska päivä, ja kun koitat

kuunnella tiedeuutista Youtubessa,

niin eikös Elovehnä-paketin kannesta

karannut ala hokea mainoksessa:

Yrittäjä ei luovuta,

koska yrittäjyys on enemmän kuin yrittämistä.

Kiittäkäämme Herraa

konkursseista.

16.10.2020

YKSILÖT MAAILMASSA

Alussa, lopussa,

ja kaikessa siinä välissä,

emme me ole.

Me olemme se

mikä jää pois

kun kuva on valmis.

Jos maailma on rakennus,

me emme ole edes tiili seinässä,

vaan rakennustelineet.

14.10.2020

UUNO KAILAS(1901-33)

 Olisivat nyt jotain saaneet siellä

Aunuksessa aikaan,

paitsi selkäänsä,

ja ampuneet sinut

kun aikoivat.

Siinä meni hukkaan hyvä luoti

kun oli jo Pyhä Sebastian

paaluunsa sidottu

vieraalla maalla

syntisten edessä.

14.10.2020

SOTIENVÄLISEN SUOMALAISEN RUNOUDEN SYMBOLI

Siljon lahonneesta peniksestä

haaveileva Kailas -

kärpässienen valkoinen tuppi

nostamassa verenpunaista lakkia.

14.10.2020

KAARLO SARKIA(1902-1945) 

Jollet elä lihassa, veressä ja hiessä,

vaan olet sanoissa,

miten sinulla voisi olla velka elämälle?

Ei elämä itseään sinulle antanut,

kajasti harhakuvana vain,

ja hiipui pois.

Sanat jäivät,

mutta mitä ovat sanat

kun lihatta maassa luusi ovat?

Toiset elivät, raatoivat,

himoitsivat, siittivät ja synnyttivät.

Sinä, sinä elit sanoissa ja sanat sinussa.

He elivät, he kuolivat.

Sinä kuolit,

et elänyt.

14.10.2020

SEITSEMÄN VUOTTA

Ilta, vasta

avautuneet lehdet

puiden oksilla.

Ilta, koivujen

oksat varistaneet

lehtensä pimeyteen.

18.05.2013-12.10.2020

SOTA ON VAIN FILOSOFIAN JATKAMISTA MIEKAN TERÄLLÄ

Parempi miekka filosofissa

kuin miekka filosofin kädessä.

21.10.2017

LINNUT TIETÄVÄT

Kolea, valjun valon päivä.

Linnut sirkuttavat keväästä

uudelleen paljastuneen

syksyn keskellä.

Ihminen näkee syksyn,

kuolleen ruohon,

ruskeat lehdet lumen alta

paljastuneina.

Linnut tievät:

On kevät.

24.04.2016-12.10.2020

YLÖS KIIRASTULESTA

Herätä siniseen taivaaseen, valkoisiin pilvenriekaleisiin
ikkunan takana, unista
joissa olet elänyt heidän poismenonsa,
joille tämä sininen taivas, tämä
auringonsäteissä kullattu ruska
ovat olemattomuus, ajassa ja tilassa;
jotka kuolivat, menettivät
 kaiken koska et ajatellut, nähnyt, ymmärtänyt -
mitä nimiä annatkaan typeryydellesi
joka hiipuu taivaan sineen, valkoisiin pilviin,
Auringon kultaan, aivan kuin olisit saanut anteeksi,
eikä vain mielesi harhailisi,
taas, kuten silloin kun tuomitsit heidät.

12.10.2020

JOKA PÄIVÄ MENNEISYYTEMME KUOLEE MEISSÄ

Iltausva kesantopelloilla,

ruska ja viimeiset säteet

punertavat metsänreunaa,

ja linnun alkaessa sirkuttaa

tässä myöhäisessä syksyssä

olen keskellä menneitä

kevätaamuja.

11.10.2020

KATUVA, ÄLÄ PETÄ ITSEÄSI

 Elämäsi on kokonaisuus,
eikä mikään hyvä
minkä teet tämän hetken jälkeen
voi hyvittää sitä kärsimystä
jonka aiheutit sitä ennen.

Emme voi saada anteeksi
tekojamme muuten kuin kuvaannollisesti,
emme voi hyvittää
tekojamme aidosti,
sillä menneisyys on hakattu hautakiviin.

11.10.2020

MINNE OLEMME MATKALLA

 Lopussa

meitä kaikkia odottaa

sama tyhjyys.

10.10.2020

MITEN VALTA LUODAAN

Öykkäröinti saa sivusta katsovat

 ihmiset kohteliaiksi, pelosta,

aivan kuten teloituskomppania

tekee katsojat isänmaallisiksi.

Kaksi julkista teloitusta,

sama tarkoitus.

09.10.2014-10.10.2020

OLISI TURHA PUHUA KEVÄÄSTÄ

Olisi turha puhua keväästä

ilman lintujen hajanaista sirkutusta

tänä huhtikuun lopun

kylmänä aamuna.

Radiossa soi Chopin,

valju pilviherson läpi

siivilöityvä valo

kuuraisilla kesantopelloilla.

24.04.2016

ISO-KÖLLIN TIELLÄ

Ovat pystyttäneet lintutornin

sitten viime käynnin,

kolme ja puoli tai neljä vuotta sitten,

kun koira oli elossa ja mukana;

kaataneet pajukot tältä

umpeenkasvavalta pellolta suon vieressä,

laittaneet ruokintapaikan

ja lyöneet metsäautotien varteen,

puukasaa vastapäätä, kyltin

jossa toivovat "Älä tee avotulta".

Ei lintuja, ei ihmisiä,

vain syksyn autio hiljaisuus

ja putoavat lehdet.

07.10.2020

ERÄS IHMISTYYPPI

 "Minä olen yrittäjä!"

- Mutta mitä sinä yrität?

Yritätkö olla ihminen?

Elää elämäsi

jottet katuisi, kun

pimeys sumentaa katseesi?

"Minä olen yrittäjä!"

- Onko se se mitä teet,

vai onko se mitä olet?

Mitä sitten teetkään?

Ja onko tuon

"yrittäjän" ulkopuolella,

onko sen sisällä,

mitään?

Onko siellä,

jossakin,

ihminen?

"Minä olen yrittäjä!"

06.10.2020

HETA

Lämpimän lokakuun illan viimeisessä,

punertavassa valossa

kävelen pudonneilla lehdillä

painuneen hautasi luo.

Sinun pitäisi kävellä

vanhana ja väsyneenä

rinnallani yhä, sillä

kuolema vei sinut liian varhain,

kuten isäntäsi, omassa

kivettömässä haudassaan.

Ja silti te olette molemmat

läsnä täällä tässä

illan tyyneydessä,

elätte, kauttani tai yhteydessä,

en välitä; en ole yksin.

05.10.2020

POIS

Finlaysonin vanhan

värjäämön vieressä

kanavan mustaan veteen

lentävät sulavina 

lintujen parvet.

23.02.2013-04.10.2020

OUROBOROS

Meissä elävä menneisyys

pitää meidät hengissä

yhä, kun

kaikki minkä vuoksi elimme

on poissa, menetetty

ihmiset ja toiveet,

tulevaisuus

joka kerran oli syy

elää, tulevaisuus

joka kimmeltää kekäleinä

muistoissa; nämä toiveet

jotka pettivät, nyt

haamuina pitävät

meidät elossa

kun elämä on

jo kauan ohi.

Itseämme pettäen,

tietoisesti,

me elämme huomiseen,

häntäämme purren.

02.10.2020

RAUHA

Istun terassilla kahvia juoden,

katselen kullankeltaisten lehtien putoavan,

ja te olette kaikki täällä,

te joita eniten kaipaan,

putoavien lehtien keskellä

syksyn kirkkaana valona.

02.10.2020

LOKAKUUN VALO

Tässä kirkkaassa syksyssä

läsnä kaikki menneet syksyt,

elämä, oma, ja heidän

jotka elävät nykyisyyteen

heijastuvassa menneisyydessä.

02.10.2020

MENNEISIIN VUOSIIN KÄTKEYTYY KAIKKI

Luen Wang Wein runoja englanniksi,

korruptoitunut pamppu kiittelee

hovioikeutta valkopesusta televisiossa,

Aurinko kätkeytyy metsän puiden taa.

Missä on Wang Wein valkoinen laki,

Buddhan luunsirpaleisiin jaettunako?

25.11.2012-18.01.2013-02.10.2020