Tänäänkin toivon,
että olisin
joku muu,

vaikka
tuulenvire puissa.

22.04.2010

Koko planeetta Maan,
sinisen kiertotähden,

koko muurahaiskeon lailla
sen pinnalla kuhisevan ihmiskunnan,

luonnon ja siitä siinneen,
olisi oltava isänmaamme,

se meitä suurempi,
jonka puolesta olisimme valmiita kuolemaan,

mutta ennen kaikkea
jonka puolesta olisimme valmiita elämään.

14.04.2012

Kuu,

valkoisena hehkuva

avaruuden sylissä
sinisten peltojen yllä
joilla kiemurtelevat
mustat varjot.

09.01.2009-28.01.2013

FOLKE BERNADOTTE(1895-1948)

Siionistien ja heidän Israelin valtionsa mukaan

juutalaisten pelastaminen

natsien keskitysleireiltä

on rikos,

josta on rangaistava

kuolemalla.

28.01.2013

Toiset poimivat kevätkukkia,
minä poimin syksyn lehtiä
lumihiutaleiden pudotessa.

28.10.2009

POIKA GAZASTA

"Jotkut meistä ovat syyllisiä,
mutta me kaikki olemme vastuussa." 
Abraham Joshua Heschel(1907-1972)
 
Verinen pikkupojan pää,
mutta tämän lapsen silmät
yhä näkevät,
ne näkevät ja kertovat.

Ne kertovat ihmisen kärsimyksestä,
ne kertovat ihmisen pahuudesta,
ne kertovat ihmisen välinpitämättömyydestä,
ne kertovat kuinka me ihmiset
emme ole Jumalan kuva
kuin silloin
kun verisenä lapsena
me katsomme maailmaa silmiin
sen haavoitettua meitä,
sen sallittua tämän,

sallittua kärsimyksen,
sallittua rikoksen ja
sallittua sen että rikollista ei rangaista,
vaan uhria.

Ja me kaikki olemme vastuussa.

12.01.2009

Kun
aamulla valossa
etsin lohtua,
nyt illalla
tyydyn sateen
ropinaan, suruun.

06.06.2010

Lintujen laulu
kesäkuun ensimmäisenä päivänä,
elämän äänet.
Valokuvassa
pelastusliiveissä verinen uhri
Gazan puolesta.

01.06.2010

Linnut, te laulatte
kun minä jo kaipaan unta.
Te teette pesiä,
te teette poikueita
kun minä jo kaipaan unta.
Te lennätte kaukomaille,
kun minä täällä
kaivaten unta
käyn katumassa hautausmaalla.
Ja kun te nukutte ikiunta
minä yhä kaipaan unohdusta.

01.06.2010

Toukokuun koleudessa
sadetta ja hyttysiä
ennen hämärää
ilmassa.

30.05.2010

Kärpänen pörrää pääni ympärillä

keittiön valkeudessa,
vaikka olen avannut sille ikkunan
ulos koleaan yöhön,
jotta se jättäisi lämmön taakseen,
jättäisi minut rauhaan
ja lentäisi
ulos pimeyteen ja kylmään
kuolemaan,
jottei minun tarvitsisi
tappaa sitä.

07.09.2009

Po Chü-i, multaa ja tomua
tuhatsatakuusikymmentäkolme vuotta
ja silti läsnä
runojensa kautta.
           
Mutta mitä jää heistä
jotka eivät kirjoittaneet
tai maalanneet sirpaleita itsestään
tavoittamaan jälkipolvien mielet?

Mitä jää heistä,
joiden osa oli kova työ,
köyhä elämä kaikissa merkityksissään?
Heistä, jotka eivät eläessään olleet kuuluisia,
heistä, jotka kuolemansa jälkeen
elävät vain rakkaidensa muistojen kautta?

05.08.2009

Tihkusadetta,
ei tiedä alkaako vai loppuuko sade,
se on alkamisen ja loppumisen välissä,
kuin elämä.

Sade voi syvetä ja jatkua kauan
harmaansinivalkoisten pilvien alla,
alkavan illan valjussa valossa,
ja elämä voi ottaa
teistä lyhyemmän,
jonakin pian koittavana päivänä
olla ohi.

Hetken hämmästys,
ehkä katse samanlaiseen näkymään kuin nyt,
ja sitten, pimeys.

31.07.2009

VASTAUS FRANCOIS VILLONILLE(1431-n.1463)

Missä ovat viime talven lumet?
Pilvinä taivaalla,
vetenä joissa, järvissä ja merissä,
kaivoissa ja pohjavetenä,
hankina kaukaisissa maissa.
Mutta missä on runoilija,
joka kirjoitti sanat?
Hän on multaa ja tomua,
noiden lumien monesti kostuttamaa.

30.07.2009

Uusi vuosi, seison
muinaisten tähtien alla,
niiden kipunoivat liekit
vuosituhansia matkanneita
valohiukkasia,
ja minä, miljardeja vuosia
tyhjyydessä pyörineen
pallon kamaralla
olemassa vain silmänräpäyksen,
mutta sen nuoruuden merien
kuumista lähteistä ponnistavat
lajini geenit,
vasta taipaleensa alussa
kohti noita tähtiä.

01.01.2009

Kukaan ei ole oman onnensa seppä,
vaan kaikkien onnella
on useampi takoja.

03.01.2009

Elämä on mahdollisuus,
jonka toteuttaminen täysimittaisesti
ei ole vain omissa käsissäsi,
vaan myös kaikkien niiden
joiden ohitse
kuljet tässä maailmassa.

03.01.2009

Päivä, niin kuin mikä tahansa päivä
illassa, musta yö
ikkunoiden takana,
päivänvalon muisto
hehkulamppujen loisteessa,
kellon viisarit syövät sekunteja
keittiön seinällä,
tämäkin päivä päättyy,
niin kuin mikä tahansa päivä,
kaikki päivät toistensa kaltaisia,
sama päivä yhä uudestaan ja uudestaan,
vain varjot syvempiä
aamuin, illoin,
ja yön musta aalto
upottaa meidät alleen
hieman aiemmin.
Syksy matkalla talveen.

15.10.2008

Miksi ihmiset surevat
vapaaehtoisesti vieraissa maissa sotivia,
palkkansa eteen kaatuvia
aikuisia miehiä
       
ja unohtavat, paitsi
sotaa puolustavassa propagandassa,
lapset jotka kuolevat
samassa sodassa, omassa maassaan?

15.11.2009

Tässä maailmassa
on turha asetella kuolleita
hautoihinsa sikiöasentoon.

Tässä maailmassa
vain kärsimys
syntyy uudestaan,
eivät kärsijät.

16.11.2009

Niin askeetti kuin libertiini
ovat huomenna tuhkaa ja tomua,
toisen pehmeä himo,
toisen kovetettu usko
molemmat korkeintaan
sanoja paperilla.

16.11.2009

Sumussa Tampere,

Pirkkala,
auki kaivetut tienvieret

ja nousevat kerrostalot,
sumussa ihmiset tienvarsilla.
Tienpenkoilla

viimeiset rippeet lumesta,
Pirkkalan hautausmaan kivissä
viimeiset muistot
ihmiselämistä.

17.11.2009

Luin ensin Tyrtaioksen vastenmielistä kiihkoilua
- kuinka, Tyrtaios,
elit sitten niin vanhaksi
jos vain elämä eturintamassa,
taistelun tiimellyksessä
muka oli elämisen arvoista -
ja sitten näin uutisotsikon   
"yhä useampi arvostaa talvisotaa",
aivan kuin sota olisi ollut jotenkin myönteinen asia.

Arvostaisivat sitä, että
enempää uhreja ei tullut siinä amputaatiossa,
että moni eli edes vuoden 1941 kesään,
sai ne päivät ennen kuin
Tyrtaioksen intoilun hengessä
saivat nuorina miehinä
kuolla joukkojen eturintamassa,
nyt nimensä haalistuneina
monessa kivessä ja monumentissa,
kuten isoenoni
- muutama vuosi ja kukaan
ei kivistä tiedä
kuka lepää minkäkin kiven alla
Kemin sankarihautausmaalla.

Niin aika pyyhkii pois nimet
joita Tyrtaios,
typerys,
nimitti ikuisiksi.

28.11.2009

Joen rannalla hyppimässä pesistään
lähteneitä linnunpoikasia,
vanha kalastaja puuveneessään

yskii nostaessaan vastaankamppailevaa

haukea.

He kaikki ovat lähellä kuolemaa.

       
Näe kissat hiipimässä rantapuskissa,
vapisevat kädet ottamassa tupakkaa
ja tupakansytytintä taskusta,
ensimmäisenä heistä kuolevan
hauen viimeinen henkäys.

Vanha mies perkaa, paistaa ja syö hauen,
heittäen palasia kissoille,
jotka tulevat syömään monet linnunpoikasista.
Ja pian mies itse menee käymään lääkärissä
kuullen,
että hänellä on keuhkosyöpä.

Ja hän tulee takaisin

istumaan joenrannalle
katsellen vettä,
huokaillen, polttaen ja yskien,
ja lintu tulee nousemaan siivilleen
hänen ylitseen
juuri kun kissa iskee.

23.07.-04.08.2009

RAATTAMA

Tuntureiden keskellä
aivan normaali suomalainen
kylämaisema peltoineen ja sekametsineen.
Ei mitään eksotiikkaa,
nykypäivä täälläkin, arki.
Oma arkemme vain hetken
lävistää tämän paikallisen ajan ja tilan,
etsien jotakin
jota kotona ei olisi.

12.08.2009

Saana,

jylhelmpi kuin muistoissani.
Kaikki tuntui lapsena niin suurelta,
mutta Saanan muistan pienempänä,
pehmeämpänä,
rauhallisena Kilpisjärven rannalla,
en kohoamassa massiivisena muinaisuudesta
ihmisen mökeiksi muuttuneiden
unelmien ylle.

15.08.2009

Usva tyynen järven

mustan veden yllä,
taivaanrannassa

auringon viime puna.
Hämärän keskellä,

avaran taivaan alla
matkalla kotiseudun halki

maailman taas
sulkeutuessa ympärilläni.
Olen helpottunut.

17.08.2009

Aika on harhaa,
olemassaolomme kuin valtamerten vesi,
kaikki sekoittuu, on yhtä,
ja silti erillään.

19.08.2009

Vesisadetta, vanhaa kahvia
ja väsymys,

käyn pesemässä
silmieni ympäristön virkistyäkseni,
sammutan kahvinkeittimen,

työnnän ikkunan auki,

kuuntelen
sateen ropinaa

nojautuessani
taaksepäin tuolissani,
otan käteeni kirjan,
Kolmesataa Tang-kauden runoa,
luen.

19.08.2009

Avoin ikkuna,
tuuli tuo mukanaan syksyn tunnun.
Viileä, kuulas,
kuin ihminen tiensä päässä
joka on sovussa

itsensä kanssa.

19.08.2009

Jokainen elämä

tuntuu katkeavan kesken

ja jokainen elämä

on silti

kokonaisuus.

22.08.2009

Feidias avustajineen teki ne,
Perikles oli suunnitelman takana
ja Ateena (osin liittolaistensa varoilla)
rahoitti ne.

Mutta millä nimellä ne tunnetaan nyt?

Elginin marmorit, mikä mainio
osoitus siitä kuinka
helppoa varkaan on pyyhkiä pois
2200 vuotta historiaa ja
ihmiset teoksen taustalla
ja niiden sijaan
sitoa ne omaan nimeensä,
jättäen sen niiden myötä historiaan...

Ehkäpä jonakin päivänä tulevaisuudessa,
kun paljon on unohtunut,
niitä esitellään Elginin tekeminä,
Elginin rahoittamina tai
Elginin kaupunkia kerran koristaneina,
sillä miten muuten
niiden nimenä
voisi olla Elginin marmorit?

22.08.2009

Sade alkaa kun ulkona on jo pimeää,
pisarat putoavat näkymättöminä,
puiden oksien keinuessa mustina tuulessa.
       
Näkymätön sade, vain ääni
kertoo sen olemassaolosta minulle
niin kauan kuin en astu ulos

tunteakseni veden ihollani.
Ja yllä pilvien tummansininen taivas
lähestyy värissään mustaa,

painava peite surujen Maalle.
Kuinka voin hengittää sen alla,
kun nytkin se on jo vaikeaa?

26.08.2009

LOCKERBIE JA KATUMUS

Jotta "Länsi" olisi tyytyväinen,
on joidenkin muslimien kaduttava,
olivat he syyllisiä tai eivät.
Aivan kuten Yhdysvalloissa on tärkeintä
rangaista jotakuta rikoksesta,
oli hän syyllinen tai ei,
itse tuomion ollessa tärkein

on tässä asiassa muslimien
"Lännen" edessä osoittama katumus
tärkeintä,

olivat katujat
sitten syyllisiä tai eivät.
"Lännelle" ei merkitse mitään,
ketkä muslimit katuvat,
kunhan jotkin

muslimit katuvat.

27.08.2009

Linnut sirkuttavat yhä,
vaikka tuuli on jo kolea
ja maassa kellastuneita lehtiä.
Niiden toimet ovat vielä kesken,
kuten ihmistenkin,
mutta toisin kuin linnut,
eivät ihmiset koskaan
saa asioitaan päätökseen.

27.08.2009

Pihakoivuissa taas muutama

keltainen lehti

eilistä enemmän.

Äsken luin Du Fua,

nyt kuuntelen Marin Marais'n musiikkia.
Syksyn tuntu musiikissa,

runoissa syksy

Jangtsen varrella
yli kaksitoista vuosisataa sitten.

Kaikki kuvina mielessäni,
tunteina.

Niin elävinä,

kuin voisin jättää

tämän syksyn
taakseni

ja astua niihin.

28.08.2009

Ulkona,

yön pimeydessä

sataa vettä,

on jo satanut kauan

 kuten myös

minun mielessäni

nämä katkerat kuukaudet.

04.10.2009

Vihreällä nurmikolla, 

vaaleanruskealla hiekalla

keltaisia, ruskeita

ja oransseja koivunlehtiä,

tuulen kasaamia, yhteentuomia

tämän syksyn

kirkkaassa

valossa.

Niiden lailla

tahtoisin antaa

kohtaloni pohjoistuulen käsiin.

14.09.2009

Pitkä tammikuun

yö kätkee hanget ja kätkee

pilvet. Pimeys.

16.01.2013

Yössä yhtä nyt

taivas ja maa, pimeys.

Talvi, tammikuu.

16.01.2013

Ei ääniä, ei

valoa. Pimeys ja hiljaisuus.

Talven pitkä yö.

16.01.2013

Päivän haalea

valo talviyössä vain

hatara muisto.

16.01.2013

Aamu, kaukana;

sen valju valo toivo

tammikuun yössä.

16.01.2013

Yön jäljet aamun

hangilla, eläinten niin

monet näytelmät.

16.01.2013

Yö kätkee paljon,

mitä aamu ei näytä;

hämärän salat.

16.01.2013

Punaiset pilvet

talven taivaalla, yllä

puna-Tampereen.

18.01.2013

Tammikuu, valon

kasvu neljän jälkeenkin

yhä kirkasta.

Taivaanrannassa pilvet

verenpunaiset.

18.01.2013

HAITI, TAMMIKUUN 12. 2010, KELLO 16.53 PAIKALLISTA AIKAA

Kuinka kuvata sen,

että sadattuhannet ihmiset olivat ensin elossa
ja minuuttia myöhemmin
he olivat kuolleet tai kuolemassa?
           
Miten sen voi kuvata?

Voit ottaa valokuvan kadusta täynnä ruumiita,
luhistuneista taloista - luhistuneesta kaupungista! -
mutta miten kuvaat 200 000 - 300 000
ihmisen elämän muuttumisen kuolemaksi
maan liikkuessa vailla pahuutta, vailla sääliä?

Miten sen voi kuvata?

Lyhentäen muokattu 24.01.2010 kirjoitetusta runosta 21.01.2013.

Afganistanilaiselle runoilija Mohammad Hussainille(k.2008)

Maailmassa,
jossa runoilija
päätyy
samaan kaivoon
sokattoman
käsikranaatin kanssa
on liian paljon
runouden
tosissaan ottavia
kriitikoita.

02.11.2008

Xie Lingyun(385-433) Suomen syksyssä

Auringonsäteet kultaavat kirjan aukeaman,
hengitän syvään kirpeää syysilmaa,
luen kauan sitten kirjoitetut runot
ja näen mielessäni maisemat,
joita en koskaan näe omin silmin.
Kenties niitä ei ollut
runoilijan siveltimen vetoja ennen.

Xie Lingyun,

1575 vuotta sitten kuollut,

yhdessä ympäröivän luonnon kanssa
saa minut tuntemaan että elän.
Se on ilo, josta kiitän
silmäkulmani kosteudella.

02.11.2008

Niin kirkas valo,
niin vähän lämpöä,
syksy,
alastomina seisovat lehtipuut
kuin ikäneidot,
kuihtuneina,
ja nuoruus
vain haalistuneita värejä
saappaiden alla.

02.11.2008

Auringonpaistetta hetki lisää,
syviä hengenvetoja terassilla
ennen sisälle paluuta,
ja taas muutaman minuutin
kaikki on paremmin.

02.11.2008

Istuin terassilla,
nautin kirpeästä ilmasta,
auringonvalosta
ja luin runoja
Yhdysvalloista ja Iranista.
Niiden innoittamana
punoin mielessäni
pienen runon,
johon muistan
olleeni hyvin tyytyväinen.

Jatkoin lukemista

tallettaen runon mieleeni,
ja kun olin valmis
ottamaan sen pankkiholvistaan
kirjoittaakseni sen
elektroniseen muistiin,
olikin se poissa,
muutama arvaillen muistettu sana,
lyhyt muoto
muistona
kuin muutama tekstiilin jäänne
ja pronssinen osa
kardinaali Newmanista ja
hänen arkustaan.

02.11.2008

Jos haluat saada ihmiset ajattelemaan,

ärsytä heitä,

kiistä se, mihin he uskovat,

jotta he joutuvat puolustamaan sitä

sokean palvonnan

tai hiljaisen hyväksynnän

sijaan.

21.01.2013

Sininen taivas valkoisten hankien yllä,

Auringon kylmä hehku 150 miljoonan kilometrin päästä.

Uunissa räiskyy tuli, luen Siegfried Lenziä,

ankean haikeaa tekstiä. Jotenkin jo

kaiken ulkopuolella, luopuneena

ja silti tulen lämpö, Auringon kirkkaus

kutsuvat taas sisään, hetkeksi.

20.01.2013

Kirjoitamme, jotta toiset lukisivat,
että ylitse ajan sillan
ojentaisimme heille ajatuksemme
kun kätemme eivät yllä kohtaamaan.

20.01.2013

Aamu, yöstä hämärä,
tummansininen hetki
jossa päivä odottaa
talven hiljaisuudessa
hiljaa hengittäen.

20.01.2013

Cicero valitti runoilijoiden

esittävän parhaimmat ja urhoollisimmat miehet

heikkoina - inhimillisinä...

Hänestä oli häpeä olla inhimillinen.

Ehkä viime hetkinään Cicero,

ojentaessaan kaulansa

kohti miekan terää,

olisi tahtonut Antoniuksenkin

sittenkin osoittaneen heikkoutta?

25.11.2012-18.01.2013

Yö ja unessa maa,
sade ja muistot
pimeyteen hukkuvat.

30.09.2012, muokattu 18.01.2013.

Sade, syksy,
kellastuneet lehdet tuulessa,
ruskeat vesilätäköt
heijastavat mustia puita.
Pitkät, haaleat päivät
kohti talvea kulkevat.

08.09.2012

Heinäkuun yöt yhä hämärämmät,
kesän valosta syksyyn.
Päivien yllä pilvien harmaa kate,
maassa juoksevat sadevesien purot.
Vanheneva vuosi, vanheneva mieli,
jonnekin pois lipuvat päivät
muistojen sameana virtana.

11.07.2012-18.01.2013

Taivaanrannassa palaa tammikuun Aurinko,
heittää kultaisia keihäitä
ylitse sinisinä kimmeltävien hankien.

17.01.2013

RUNOILIJA NAZIM HIKMETIN(1902-1963) REHABILITOINNISTA TURKISSA
 

Nazim Hikmet,

he palauttavat sinulle kansalaisuuden

tänä hetkenä

kun kapitalismilla on

paskat housussa.

Mutta se taistelee vastaan:

Gazan köyhiin, sorrettuihin ihmisiin

kohdistuvan verilöylyn rinnalla

kilpailee Lännen tiedotusvälineissä

monimiljardöörin vakava sairaus.

Sivilisaatio ja sen eliitti sairastavat,

ja sorrettujen ihmisten asuttama slummi

on muuttunut teurastamoksi

jossa veri virtaa

hyökkääjien estäessä

toimittajia todistamasta sitä.

He sanovat puolustavansa itseään,

mutta he eivät halua kenenkään

ulkopuolisen näkevän sitä,

Goljatia pieksemässä Daavidia.

Eikö mikään muutu?

Kyllä,

kärsiviä on enemmän

ja maailma on

menossa vessanpöntöstä

alas,

mutta

runoilijasta voi tulla nyt

profeetta oman maansa

mullassa.

16.01.2009, muokattu 16.01.2013.

300 000 000 AD

Huolimatta siitä

kuinka monta palestiinalaista

israelinjuutalaiset murhaavat,

kuinka äänekkäästi he julistavat

hallitsevansa Palestiinaa ikuisesti,

ei Pangaea Ultiman kamaralla

tule kävelemään yhtään juutalaista

- ikuisuuden ollessa liian pitkä aika

sotarikollisen käsittää.

04.01.2009-16.01.2013

Ympäriltään
ihminen löytää
sisämpänsä,
sen tuulen piiskaamat
lumiset pellot,
ohuen lumipeitteen
läpi pilkistävän
kesän kellastuneen ruohon.

04.01.2009-16.01.2013

Aamu valkenee kerrankin kirkkaana,

viimeiset tähdet hiipuvat taivaalta

sen pehmenetessä sinisen sävyissään.

Mutta taivaanrannassa

sankka ja synkkä pilvimassa

odottaa - purjehtimiskäskyä

vailla oleva armada.

27.12.2008-16.01.2013

21 astetta pakkasta ja harmaat pilvet,

haalea ankeus poissa
sinisen taivaan,

Auringon hehkuvan kiekon,
kirkkaiden värien tieltä.

Jos vain koira rinnallani
askeltaisi kepeämmin,
ilman iän tuomaa hitautta,
kipeitä niveliä,
olisin onnellinen.

31.01.2009

AUSTRALIA: REQUIEM

Tuhkaa. Paloautoja
palaneiden autonromujen reunustamalla tiellä.
Kukaan ei katso romujen sisälle.
Sanovat vain odottavansa ruumiita niistä.
Ruumiit voivat odottaa.
Taivaanranta on savusta musta.
Siellä oli vielä pari päivää sitten
pikkukaupunki, satojen ihmisten elämä.
Nyt, eloonjääneen sanoin, Hiroshima.

08.02.2009

Miksi ei Suomen lipussa
ole vihreää, mustaa ja harmaata,
näitä Suomen vuodenaikojen,
luonnon ja suomalaisen kansanluonteen
ominaisvärejä? 

Ja punaista,
kaiken aatteen, maan,   
perheriitojen ja juopuneiden kiistojen
takia vuodatetun veren vuoksi?

31.7.2009

Tupakan puolesta ovat marssineet
ja marssivat kuolemaansa
kymmenet miljoonat ihmiset,
eikä tämä joukkoteurastus
herätä suurempaa huomiota.

Ihmiset valittavat juutalaisten kansanmurhaa
ja ensimmäisen maailmansodan länsirintaman kauhuja,
Amerikkojen alkuperäisasukkaiden tuhoamista
ja orjuuden sekä kolonialismin
veristä satoa Afrikassa.

Mutta entä he,
jotka eivät kuolleet nälkään Ukrainassa Stalinin vuoksi,
eivät kuolleet nälkään Kiinassa Maon Suuren hyppäyksen vuoksi,
eivät kuolleet nälkään Intiassa ja Irlannissa
brittivallan seuratessa sivusta,

vaan jotka kuolivat tupakan vuoksi,
itse tupakoitsijoina tai näiden lähellä eläneinä,
kuka laskee heidät ja suree heidän joukkotuhoaan,
kuka nostaa heidän surmaajansa tupakkayhtiöistä
historian suurten teurastajien rinnalle?

02.08.2009

ERÄÄN RAKKAUSTARINAN KRITIIKKIÄ 
ELI MITÄ AJATTELEN KEISARI XUANZONGISTA(685-762)

Keisari Xuanzongia minä halveksin.
Hänen suuri rakkaustarinansa muistetaan,
mutta ei sitä
että hän teloitti monta lastaan
vuosia ennen kuin koitti päivä
jolloin armeijan lepytti vain
Yang Guifein hengetön ruumis.

Eikä mikään tarina kerro,
että hän olisi kaivaten itkenyt lapsiaan
kuten hän itki

kuristettua

Yuang Guifeitä.

02.08.2009

(Xuanzongin ja Yuang Guifein rakkaustarina on Kiinan historian kuuluisimpia.)

Valta vaatii vaikenemista,
sorrettujen unohtamista:
Sotilassaappaiden äänen kuullessaan
on taputettava, jotta
pian kuuluvat avunhuudot hukkuvat.

(Lyhennelmä 08.04.2012 kirjoitetusta runosta.)

Aivan yksinään nukkuu pieni koirani
maton sisällä kylmässä maassa.
Eivät enää avaudu
hänen rakastavat silmänsä
tervehtimään minua ilolla.

02.09.2009

Tuli taas yö,
kuu keltaisena pilvien väliin,
mustiksi metsät ja pellot.

Sammuvat kylän valot harjanteella,
hapuan takkiani,
päiväni alkaa.

Kun kaikki ympärilläni
uppoaa yön rauhoittavaan mustaan,
vajoan minäkin, vapautuen.

05.09.2009

Ei ihmisen elämä koskaan
ole kuin tarina,
romaaniksi soljuva elämäkerta
selkeine tienviittoineen
syntymästä kuolemaan.

Ei, ihmisen elämä
rönsyilee sinne ja tänne,
kuin pensas villiintyneessä puutarhassa
se kasvaa vailla ohjausta
joka suuntaan.

06.09.2009

Aamu-usvaan kietoutuvat
pihakoivujen vihreät,
keltaiset lehdet.

Kun usva häipyy,
pilvet väistyvät
ja auringonsäteet
               
kirkastavat samat
koivujen lehtiverhot,
kutsun kellastuneita lehtiä   
kultaisiksi.

13.09.2009

Kevätyön kuutamo,
pitkät tummat varjot
halki sinisen hämärän.

04.05.2012-15.01.2013

Pakkanen, niin ulkona
hankien ja hämärän maailmassa
kuin mielen
surun ja katumuksen
kolkoissa saleissa.

4.2.12-15.1.13

Tammikuinen iltapäivä,
hiljaa syvenevä hämärä
kutoo pimeän verkkoa
ihmismielen siihen kietoen.

27.01.12-15.01.13

Luen 1163 vuotta sitten kuolleen buddhalaisen runoja,
kadehtien häntä. Meidän molempien mielestä
tämän näkyvän maailman tuolla puolen odottaa tyhjyys,
mutta hänelle tuo tyhjyys oli merkityksiä täynnä oleva,
vapauttava paljastus, minut se saa katkerana
katsomaan puiden kellastuneita lehtiverhoja
sateen ropistessa ympärilläni.
Minulle tyhjyys on vain tyhjyyttä, katoamista,
ei palaamista kaiken yhteyteen vaan siitä irtoamista.
Kuin yksi kellastunut lehti putoaisi kuisesti,
halki valottoman yön.

16.09.2009

Ulkona, yön pimeydessä
sataa vettä,
on jo satanut kauan
kuten myös
minun mielessäni
nämä katkerat kuukaudet.

04.10.2009

Orjista on kirjoitettu niin paljon,
ilmoitti yksi klassisen Kreikan tutkija,
että minä kirjoitan vain
aatelisista, poliitikoista
ja filosofeista -
hänelle hiljaisen,
sorretun vähemmistön edustajista,
koska heidän aikalaisilleen
oli alettu jakaa
huomion murusia...
Yksikin orjan hautakiven
tekstin julkaisu
oli hänelle kuin
herne prinsessan patjojen alla.

16.10.2009

Jokaisen häneen uskovan
Jumala lopulta uhraa itselleen
oman olemassaolonsa alttarilla.

(Lyhennetty 23.10.2009 kirjoitetusta runosta.)

Eikö juuri Jumala
huutanut Barnabasta vapaaksi,
eikö juuri Jumala
käskenyt päästää ryövärin vapaaksi,
eikö juuri Jumala
naulannut puusepän pojan ristille,
eikö juuri Jumala
haavoittanut häntä kylkeen keihäällä,
eikö juuri Jumala
pelannut noppaa hänen ristinsä juurella,
häviten ja voittaen, voittaen ja häviten
kunnes Yeshua Yosefin poika
veti viimeiset,
kivuliaat henkäyksensä?

23.10.2009

Taas yö,
taas uusi musta yö
sateineen

mutta miten
syvään
voinkaan hengittää

pimeyden keskellä,
vesipisarat ihollani
puhdistaen mieleni.

26.10.2009

Francisco Ayala(1906-2009)

Kuinka onnellinen onkaan niiden ihmisten osa,
joiden omainen kuolee sata vuotta täytettyään;
täysi ihmisikä, vähän päällekin vuosia -
eikö silloin voikin olla surematta hänen kuolemaansa
ja vain iloiten ihmetellä hänen elämäänsä!

04.11.2009

OTTO HUNTE(1881-1960) ELI IHMISYYS

Kuinka ihminen näyttikään

todelliset kasvonsa

Otto Huntessa:

Hän oli aina

voittajan puolella

häviäjää vastaan. Näin Otto Hunte voitti aina.

(Otto Hunte oli saksalainen elokuvakuvaaja, joka natsien palveluksessa oli tekemässä juutalaisvastaista propagandaa - työskenneltyään sitä ensin natsien rappiotaiteilijoiksi julistamien elokuvaohjaajien kanssa - ja Natsi-Saksan kaaduttua oli tekemässä natsien vastaisia elokuvia.)

06.11.2009

Ihmisen elämä:

Lumipisaran matka

pilvistä maahan.

06.11.2009

LUETTUANI TURKULAISEN RUNOILIJAN RUNON JOSSA HÄN SEKOITTI KESKENAAN FILISTEALAISET JA ROOMALAISET

Turussakin varmaan sataa lunta nyt,
ja kun pian hämärä laskeutuu
ja sitten yö,
ja näkee vain valoja,
ja jossakin edessä pimeyden
joka on meri,
vapaus aina siihen asti
kunnes Ruotsin rantaan karahtaa,
niin silloin,
niin silloin Aura-joen varrella
voi pieni sydän kohota
kohti puiden latvoja.

06.11.2009

Elämä ja kuolema,
lumihiutaleita
illan hämärässä.

06.11.2009

Elämä ja kuolema,
lumihiutaleet sulamassa
kämmenellä.

06.11.2009

Minulla ei enää ole mitään,
ei mitään paitsi
menettämisen pelko.

16.11.2009

Tikka hakkaa keloa,
metsäkone komeaa, korkeaa kuusta
kahdeksankymmentä vuotta kasvanutta.
Tikka löytää madon,
metsäkone tekee aukean
satelliitin nähdä.

08.04.2012

Bab al-Shamsista, Auringon Portin kylästä,
nousee valo, nousee vapauden Aurinko
avaten portit toivolle.

Puskutraktorit eivät tuhoa Auringon Portin kylää,
sortovallan iskusotilaat eivät tuhoa Bab al-Shamsia,
se elää jokaisen siitä kuulleen mielessä,

heidän mielessään vapauden Aurinko nousee
Bab al-Shamsista jokaisena hetkenä,
eivätkä muurit ja sortovalta tule kestämään!

Vapaus ja toivo kuolevat Bab al-Shamsissa,
vapaus ja toivo nousevat Bab al-Shamsista,
vapaus ja toivo elävät Bab al-Shamsissa,

Bab al-Shams elää jokaisen
siitä kuulleen, vapauteen rakastuneen
mielessä käskien heitä eteenpäin!

Tammikuu, keskitalvi,
toisiaan seuraavat pimeät päivät;

on kuin kaikki olisi pysähtynyt

odottamaan

vuoden

seuraavaa sydämenlyöntiä.

10.1.2013

Leikkaan veitsellä omenaa siivuiksi, 

ja äkkiä muistan

tutkijan televisiossa

leikkaamassa ihmisen aivoja, 

tyynen rauhallisena

täsmällisiin siivuihin.

(2000 tai aiemmin.)

Lahoavat kuusenrungot 

nuorten koivujen keskellä

muistuttavat hakkuusta,

eikä puro niiden keskellä

ole muuta kuin

metsäkoneen jättämä arpi,

jota luonto hiljaa muokkaa omakseen.

(2000 tai 2001.)

Kallion harmaa ikuisuus.

Sen lohkeamiin sammal takertuu 

päättäväisesti, 

aivan kuin sekin olisi tässä 

kunnes jäätikkö vyöryy

taas pohjoisesta.

(2000 tai 2001.)

Joka aamu

pihan puissa 

lisää lehtiä kellastuneina, 

joka aamu 

hieman viileämpi tuuli

saapuu peltojen yli

tervehtimään

kun haen postin.

(2000 tai 2001)