TAKAISIN KOTONA

Kolme hukattua vuotta,

kolme hukattua elämää,

ja taas kotona, yksin,

poissaolojen nykyisyyteen

aukaisemien haavojen keskellä,

joiden kautta

he astuvat nykypäivään,

kadotetut, joiden mentyä

maailma oli haalea ja kolea;

täällä he ovat läsnä

kuten kuolleet ovat

tulevaisuudessa joka

ei ollut heidän osansa,

muistojen haamuja,

joissa kipinöi side

joka yhdistää meidät

ja säilyttää heidän äänensä,

eleensä ja elävän katseensa

meissä kunnes kaikki värit

ja lämpö ovat maailmasta

poissa ja kaikkien surujemme

keskellä avautuvien haavojen

jälkeen olemme toisten

vieraita heidän tuskan

päivinään, ajassa

joka ei ole meidän.

26.08.2020

KUN MAAILMA MUUTTUU

Maailma, joka kerran

ja niin kauan oli muuttumaton, 

muuttuessaan särkee

tulevaisuutemme ja sydämemme,

ja sitten se jauhaa meidät

kuoleman myllynkivillä;

meidät, jotka uskoimme

sen olevan iäisesti sama,

vakaa ja liikkumaton.

12.09.-31.12.2020

HETALLE, KOTIINPALUUN JÄLKEEN

Vieläkään ei ruoho

kasva painuneella haudallasi,

johon sinut tammikuun

lyhyenä päivänä hylkäsin.

Nyt olen täällä, josta meidän

ei olisi koskaan pitänyt lähteä,

ja johon palasit, elottomana.

Niin suuri vääryys sinulle,

joka viikko isäntäsi kuoleman jälkeen

istuit hänen kuolinpaikallaan ja ulvoit.

Olit uskollinen, ja nyt maa

ei peitä hautaasi ruoholla;

mikään ei peitä menetystäsi,

sitä jonka koit ja mikä kuolemasi oli.

Nyt olen täällä yksin,

ja koko maisemaa

ja mieltäni repivät teidän

läsnäolonne ja poissaolonne.

26.08.-31.12.2020

ANNA MINULLE HETKI, IKUISUUS

 Anna minulle lämpö

reisiesi välissä,

kovettuneet nännisi

suudella ja purra,

anna minulle hetki

olla sinussa,

ikuisuus.

28.12.2020

KOSMINEN KAIPAUS

Etsimme tähtien keskeltä

viestejä toivonkipinäksi:

Ellei älyä, niin elämää,

mikrobien jälkiä ilmakehässä;

jotakin, joka sanoisi

meille, ettei ihmiskunnan osa

ole yksinäinen, tuhoontuomittu,

pimenevässä maailmankaikkeudessa.

28.-31.12.2020

TÄNÄ KYLMÄNÄ JOULUKUUN YÖNÄ

 Miten tahtoisinkaan

repiä pikkuhousut jaloistasi,

levittää jalkasi

ja tuntea lämpösi

tänä kylmänä

joulukuun yönä.

27.12.2020

BETLEHEMIN TÄHTI

 Enemmän puhuvat

taas kristityt

Betlehemin tähdestä

kuin Betlehemin miehityksestä,

vaikka jälkimmäinen

on totta nyt

ja edellinen tarua.

27.12.2020

ISÄ JA ÄITI 1

 Teidän poissaolonne

on vuolas haava,

jonka sivalsin

halki olemassaolomme.

27.12.2020

ALUSTA LOPPUUN SAAKKA

 Ensimmäisestä parkaisusta

kohdun ulkopuolla,

aina viimeiseen ennen arkkua,

ihmisen elämä on pelkoa

ja kaipausta menetettyyn.

27.12.2020

TÄNÄKIN YÖNÄ

Tapaninpäivän iltayö;

tahtoisin sinun jalkasi

olkapäilleni, olla läpi

yön sinussa.

27.12.2020

MINUN VIKANI

 Olen elänyt väärin,

olen tehnyt väärin,

sanonut väärin.

Olen ollut

ihminen,

erehtyväinen,

kompuroiden

halki toisten

risteävien elämien,

jättäen

jälkeeni

hävityksen.

28.12.2020

HE JOTKA TEKEVÄT MARTTYYREITÄ

 Mitä olisi marttyyri ilman heitä,

jotka olivat valmiita tarttumaan

kiveen ja jouseen ja miekkaan,

heittämään ja ampumaan ja iskemään,

kunnes uskolla oli

veressä pyhitetty todistuksensa?

Ei mitään.

Kunnia heille, joille se kuuluu.

28.12.2020

KESKILUOKAN ALUEELLA

Aamuyöllä,

koirien haukkuessa,

jänis juoksee karkuun

pitkin kapeaa tietä,

keskiluokan isojen talojen

ja pikkuruisten pihojen

keskellä. Useammin

niillä pihoilla näkee jäniksen

kuin asuntolainaansa maksavien

sosionomin ja insinöörin pariskunnan.

Seinien sisällä kasvava perikunta

voi kolmenkymmenen vuoden

päästä kehua ostajaehdokkaille,

kuinka talo on vanha,

mutta piha

vähän käytetty. 

27.-31.12.2020

ELÄMÄ, KUOLEMA

 Elämä, kuolema:

Kuin kääntäisit valokatkaisijan

päälle ja pois,

ja lamppu ja sulake

kärähtäisivät.

28.12.2020

PETTYMYKSESTÄ

Ihminen pettyy maailmaan,

toisiin, itseensä.

Vain järjestys vaihtelee

yksilöstä toiseen.

28.12.2020

IHMISEN ELÄMÄ

 Jätämme jälkeemme

ensin toisten haudat,

sitten omamme.

Siinä ihmisen elämä,

ihmisen loppu.

27.12.2020

GNOTHI SEAUTON

 Onko mitään katkerampaa

ihmiselle, kuin oppia

tuntemaan itsensä?

Sillä oppiakseen

täytyy elää

ja tehdä virheitä,

ja kun lopulta tunnet

itsesi, tiedät myös

virheidesi määrin.

31.12.2020

ALDOUS HUXLEYN MUKAAN

Ehkäpä aika voisi jo seisahtaa,

edes hetkiseksi, ja

jatkaessaan jättää meidät,

ihmiset, jälkeensä

hiipuvaan valoon

ja väheneviin ääniin.

28.12.2020

VITUTUS

Tänäkin yönä

voin naida

vain muistoasi.

27.12.2020

LAIHA LOHTU

 Ehkä on omalla tavallaan

armeliasta, ettei yhdenkään

ihmisen elämä

jätä merkkiään ikuisuuteen.

Armeliasta

ja merkityksetöntä.

28.12.2020

VOI TEITÄ

 Olen elänyt elämäni

kompuroiden halki

toisten risteävien elämien.

Voi heitä.

28.12.2020

JOULUKUUN LOPUSSA II

 Aamun valjossa valossa

tämä vuosi on valmis

päättymään,

mutta kukaan ei kerro

minne meidän pitäisi mennä

tässä elämäksi

kutsutussa tarinassa.

28.12.2020

AINA LIIAN MYÖHÄÄN

 Emme omaa oikeita sanoja

ennen kuin niillä

ei ole enää merkitystä;

sitten pystytämme

ne kuin ristit

väärin elettyjen

hetkien muistoksi.

28.12.2020

IHMINEN

Ihminen -

et ole kosminen erehdys.

Edes.

28.12.2020 

ANNA MEILLE

 Anna meille meidän

jokapäiväinen surumme,

jotta hymyn

yllättäessä meidät

se iskisi

tietoisuuteen kuin sisuuksiin

kaivautuva puukko.

Ei ihmistä

ole tehty onnelliseksi,

vaan kimpuksi kärsimyksiä,

nahan ja pään

sisään sullottuina.

28.12.2020

VIHAAN ON IHMINEN TARKOITETTU

Älkää antako minulle anteeksi,

koska minäkään en kykene

teille anteeksi antamaan.

Vihaan on ihminen tarkoitettu,

ja katkeruuteen; niitä kylvämään

ja niittämään, ja niihin

tukehtumaan.

28.-31.12.2020

TURHA TOIVO

Mitään en niin pelkää

kuin toivon koiperhosen

heräämistä horroksesta

kylmään talvipäivään.

Niin mitätön ja lyhyt

on sen lento,

ja niin katkera.

28.12.2020

JOULUKUUN LOPUSSA

Loska-aamu mustaa, harmaata,

ruskeaa ja valkoista vuoden lopussa;

valvottu yö, ja ajattelen vain

teitä, menneisiin vuosiin

hukkuneita. Tämäkin

päättyvä vuosi surua

surun jälkeen. Esirippu

on kauan sitten laskettu,

ja silti yhä seison lavalla

ja odotan valojen sammumista.

28.12.2020

LOPUSSA

Lopussa meillä ei enää ole

sanoja, vain silmämme täynnä

epätoivoa ja pelkoa,

kuoleman otteessa.

Ja silloin me sanomme

enemmän ja todemmin

kuin nyt sanojen

virratessa huuliltamme.

28.12.2020

EI SINUN USKOSI SINUA PELASTA

 Ei sinun uskosi sinua pelasta,

eikä minun epäuskoni

minua tuomitse.

Yhdessä me hukumme,

toivoa vailla,

kuten ihmisen osa on.

Sinä kurkotat ja huudat,

ja minä vedän sinut

syvyyksiin vajotessani.

28.12.2020

MUKAELMA

Tämä on mukaelma englanninkielisestä runosta, jota en ole itse kirjoittanut, ja jonka olen unohtanut niin täydellisesti, etten voi enää löytää sitä.

Oi Kristus, oli tarpeeksi tietää

   että miettimällä syntymättämiä asioita

keräät ylös vuodet jotka menevät

   kuin kanan pesue alle siipiensä.

Oli tarpeeksi tietää, että nuo jotka

   pahemmat kuin vuodet jotka lankeavat,

jotka kuulivat Sinua pilkattavan vuoksi turvallisen leposi

   eivät luottaisi Sinuun Sinun kutsuessasi.

Oli tarpeeksi että Sinä olit kuollut,

   koska Itseäsi Sinä et kyennyt pelastamaan,

paitsi menettämällä Sinun rinnaltasi

   poikasi, jotka ajoivat Sinut hautaasi.

DUBLIN

 Yritämme pelastaa

tässä elämässä

niin usein

väärät ihmiset

oikeiden sijasta -

koska oikeiden

me jo annoimme

kuolla.

19.12.2020

IHMISEN HAASTE AJALLE

Kun Djoser rakennutti porraspyramidinsä,

hänen arkkitehtinsä ja rakennusmiehensä repivät maahan

ensimmäisen ja toisen dynastioiden kuninkaiden hautakompleksit,

jättivät vain maan kätkemiksi hautojen galleriat,

menneisyyden, jonka ylle uusi kunnianhimoinen aika

pystytti oman mahtinsa merkin,

kuten ihmiskunnan tapa on: Jotta

voimme julistaa omaa kunniaamme,

omaa kuolevaista olemassaoloamme,

ja ikuisuuden toivoamme

halki aikojen, raastamme maahan

edesmenneiden muistomerkit omalle olemassaololleen,

heidän ajalle kohottamansa haasteet.

Nostamme, ja unohdamme

tulevat sukupolvet, niiden

kuolemattomuudesta uneksuvat varkaan kädet,

jotka tulevat tekemään mitä me

teimme. Sanot, Djoserin pyramidi

on kestänyt neljäkymmentäviisi vuosisataa;

minä vastaan: Katso,

kivinen ydin yhdessä rakennuksessa

temppelien ja kappelien kirjomasta rakennetusta maisemasta,

joka ylisti hänen elämäänsä ja voittoaan kuolemasta,

on jäljellä, kun hänen tulevaisuutensa

varkaan käsin loi meidän nykyhetkemme

rauniokentän, riisutun pyramidin,

kivestä kohotetun kertomuksen

ihmisen kunnianhimosta ja kohtalosta.

08.12.2020

YÖ NOUSEE MAASTA

Puunlatvojen siluettien

ympärillä valon

viimeinen oranssi hehku;

männyt ja kuuset, joulukuun

iltapäivän pyhimykset.

08.12.2020

ÄLÄ

Älä odota toimittajalta totuutta,

älä filosofilta viisautta,

älä ihmiseltä inhimillisyyttä,

älä runoilijalta ymmärrystä

ihmisen syvään uurtuneille vioille.

13.10.2016-07.12.2020

ENNEN KUOLEMAA

Tämän vieraan

muodon

luoda yltään,

ja saavuttaa

mikä ominta itseä on,

vuosien muokkaaman sisällä

muuttumaton.

24.03.2016-06.12.2020

LOCKE JA BURKE, ELI SUURIN KUNNIA MIKÄ VOI FILOSOFIEN OSALLE TULLA (HEIDÄN KUOLINVUOTEILLAAN)

Yhä tänäkin päivänä filosofit ja filosofianhistorioitsijat

kertovat lukijoilleen haltioituneina, kuinka

Locken ja Burken maatessa kuolinvuoteillaan,

näiden vietettyä viimeiset aikansa

lemmikkeinä suuraatelin talouksissa,

talon emäntä (mutta ei isäntä) suvaitsi

mitä armollisimmin saapua hetkeksi

filosofin kuolinvuoteen äärelle,

ja suoda hänelle täten suosionsa.

Filosofit ovat innoissaan toistaneet

tätä heimonsa opetusta vuosisadat:

Jos pelaat korttisi oikein, nuolet

tarpeeksi vallitsevan yhteiskunnan hallitsijoiden perseitä,

voit sinäkin lopulta olla

rikkaiden ja mahtavien lemmikki,

ja jonkun pian historian unohtaman vallasmiehen vaimo

voi hetken pitää sinua kädestä kun kuolet.

He eivät voi kuvitella suurempaa kunniaa.

02.12.2020

P

 Yhä tahdon tuntea värisevän

lihasi talven harmaassa kylmyydessä,

kuolleita lehtiä, routaista maata, vasten

painaa ihosi, ja lyhyen päivän hämärtyessä

tuntea lämpösi sisälläsi.

30.11.2020

KELLO KAKSI TALVI-ILTAPÄIVÄNÄ

Päivä, tuskin valjennut,

pimenee.

Lumen valkoinen tomu ruskeassa maassa,

metsän musta reuna,

ja pellinharmaa taivas

päivän ja ajan kattona.

Tähän maisemaan meidän

on asetettava itsemme,

yhdellä aikaan

häviävällä siveltimenvedolla.

Katso, valon myötä sinä

vähenet.

30.11.2020

OI IHMETTÄ

 On päiviä
jolloin sitä
melkein
tuntee
itsensä
ihmiseksi.

Melkein.

29.11.2020

KREIKKALAINEN SAIPPUAOOPPERA

Myytit jälkeen Odysseian onnellisen lopun

antoivat antiikin maailmalle mitä

katkera tulevaisuus, jota elämme,

kutsuisi saippuaoopperaksi:

Odysseuksen Kirkelle siittämä, salattu

poika Telegonus surmaa vahingossa isänsä;

Telemakhos antaa anteeksi velipuolelleen,

ja menee naimisiin tämän äidin Kirken,

ja sisarpuolen, Kassifonen, kanssa;

Kirke synnyttää hänelle pojan,

Latinuksen, mutta riidellessään Kirken kanssa

Telemakhos surmaa tämän, ja Kassifone

kostaa äitinsä tappamalla Telemakhoksen.

Älkäämme unohtako isänsurmaajaa:

Telegonus on saanut nyt

kuolemattoman Penelopen vuoteeseensa,

ja siittää tälle Italuksen.

Mutta kuolema on lopullinen,

eivätkä kerran Haadekseen joutuneet

palaa lihaa ja verta olevina,

koskaan ei Odysseus ole

antautuva jälleen Kirken edessä,

koskaan ei hän

ole saapuva uudelleen

Ithakan rantaan

ja voittava kuolematonta

Penelopea jälleen omakseen.

Tässä antiikin myytit

antavat meille todellisuuden

kaikkien sänkykumppanien vaihtojen

ja toistuvien veritekojen takana;

todellisuuden, jonka

meidän kuolevan aikamme

epätoivoiset myytit

tahtovat meidän unohtavan

illan langetessa yllemme.

29.11.2020

OLEMATTOMUUDESTA SINÄ TULIT, OLEMATTOMUUTEEN SINÄ OLET HÄVIÄVÄ, IHMINEN

Kuinka kipeitä

nämä lyhyet hetket

kun kiirehdimme

olemattomuudesta olemattomuuteen.

Emme olleet,

emme ole oleva,

mutta nämä lyhyet hetket

kuinka kipeitä.

29.11.2020

SUOMI-PARKA, RAUKKA ARKA

Maa,

jonka Mannerheimin hevonen

raiskasi, ja

joka siitä lähtien

on lapioinut sen hevosen paskaa,

kalu jäykkänä

ja pillu märkänä

Mannerheimin

lahoaviin luihin.

28.11.2020

LAPIN TUMMAT VEDET

Eivät tunturit koskaan

heijastuneet tummista vesistä,

kylmistä vesistä,

eivät tunturit koskaan

kohonneet pinnassa veden,

eivät loistaneet tähdet,

kylmät ja kaukaiset tähdet,

tummissa vesissä.

28.11.2020

TÄMÄ MAA

Tämä maa ei anna mitään,

puukottaa vain selkään,

puukottaa edestäkin,

kun rehelliselle päälle sattuu,

potkii päähän

ja kysyy,

miksi sinä siinä ryömit,

ja nauraa päälle,

tämä maa.

28.11.2020

MANNERHEIM

Puoliksi hevosenlantaa,

puoliksi suomalaisten veristä lihaa.

28.11.2020

TAVALLINEN KANSALAINEN

 Mikä oikeus sinulla

on vihata muita maita,

jos et vihaa myös

sitä maata,

joka on sinulle,

kautta elämäsi, tehnyt

eniten vääryyttä?

27.11.2020

TROIJAN HEVONEN

Kuten Agamemnon

ja moni hänen tovereistaan

on toteava, kotirintama

voi olla pahempi kuin vieras maa,

jonka olet muuttanut teurastuskentäksi

ja rauniokasoiksi. Täällä,

takaisin maassa joka näkee teissä

muukalaisia, kotinne

ovat nyt Troijan hevonen

joka sulkee sisäänsä tikareita

hapuilevat valloittajat

tuntemienne ihmisten

naamiot kasvoillaan.

27.11.2020

VALTIOSTA JA SEN HALLITSIJOISTA

Jokainen tietyn valtion huipulle

kohonnut on henkilö, joka on

ymmärtänyt, ettei hän ole

olemassa valtiota varten,

ettei hänen tarvitse tehdä

mitään valtion eteen; että

valtio on esterata, kilpakenttä,

jolla kilpailtaessa kaikki on

sallittua, paitsi liian usein

ja näkyvästi huijaaminen;

he ovat ymmärtäneet, että

isänmaallisuus ja yhteinen etu

ovat vain lapsellinen satu

jota kerrotaan kakaroille,

yksinkertaisille ja herkkäuskoisille,

heille, joille pelin säännöt

eivät vielä ole tiedossa,

tai selviä koskaan. Valtio

ja yhteiskunta ovat

pelikenttä, ja ne

jotka tietävät olevansa

pelaajia, korjaavat

toisten kylvämän

ja niittämän sadon,

laittavat nämä kumartamaan

edessään ja kehumaan itseään.

Ja sitten heitäkin

odottaa vain loputon yö.

27.11.2020

MUURAHAINEN JA SAAPAS

Ihmiselämässä vaikeinta on tunnustaa itselleen,

että kaikki on lopultakin täydellisen turhaa

ja merkityksetöntä, että oma

olemassaolo päättyy tyhjyyteen,

ja että mikään tähän maailmaan jättämäsi

ei tule kestämään kuin hetken kauemmin,

ja että koko planeetta, koko maailmankaikkeus

ovat kohtaava saman tyhjyyden

jättämättä nekään jälkeensä mitään.

Mikään eksistentialistinen uhma

ei auta meitä elämään tämän

tietoisuuden kanssa; yritä,

ja olet silti muurahainen keossa

jota potkii hajalle ihmisen saapas.

27.11.2020

EDWARD GIBBONIN(1737-94) OMANTUNNON RAPPIO JA TUHO

Gibbonilta jäi mainitsematta

kuinka yhteiskunnan tukipylväs ja hyväntekijä

Herodes Atticus, prefekti ja konsuli,

filosofi ja reettori, jonka

vaimonsa Regillan muistolle pyhittämän teatterin

hän muistaa nimetä,

hakkasi raskaana olleen

Regillan kuoliaaksi

ja joutui siitä oikeuteen.

27.11.2020

OI SUOMI LAHO SYNNYINMAA

Kuurainen marraskuun aamu,

harmaanruskea kuin isänmaan karvainen perse,

kylmä kuin äidinmaan riippuva rinta,

täynnä toivoa kuin vastakaivettu hauta.

On hienoa olla syntynyt uudestaan

unen mustista syvyyksistä

olemassaolon toivottomuuteen,

kuoleman hiljaisuuteen,

elämän rapautuvissa raunioissa.

27.11.2020

OI KURJA SYNNYINMAA

Suomi on vesiklosetti,

jota ei koskaan vedetä.

Kaikki ihmisenmuotoiset

ulosteet pysyvät

aina pinnalla.

Ja väitetään,

että on hienoa olla

virtsapisara siinä

vessanpöntössä.

27.11.2020

LAPPI

Vanhat muistot, joiden viiltäviä teriä

eivät vuodet ole ruostuttaneet,

vuosikymmenien takaa nousten vievät

minut luoksenne vaivaiskoivujen,

harmaan kiven ja harmaan taivaan maahan.

Oi kuinka kipeää tekee olla

nuoren itseni lyhyessä varressa,

seisoa vieressänne sanaa sanomatta,

kun tunturien huippuja verhoavat pilvet

kuten nyt kuolema teitä. Vain

minä tiedän minne vie se tie

jonka varrella olemme,

muistojen viiltäessä minua auki.

18.11.2020

MENNEIDEN VUOSIEN VALO

Valo virtasi kuuraiseen marraskuun aamuun
kun istuin pitkän yön jälkeen keittiössä,
mutta miten olisin voinut jäädä

valon täyttämiin tunteihin,

kun koko ajan odotin

ulko-oven käyvän, askeleita portaissa,

teidän tulevan keittiöön

menneiden vuosien valossa?

Ei, minulle ei kylmän päivän

koleaa valoa, vaan unen pimeys

kunnes ilta oli ajanut valossa

kylpevän menneisyyden pois.

09.11.2020

ISÄNPÄIVÄ

Kuurainen hautausmaa sunnuntaina alkuillan

viimeisessä valossa, tuomassa kynttilöitä

sinulle, kun pitäisi olla kotona

puhumassa Yhdysvaltain

vaaleista jalkapalloa katsellessa. Miten

katkeria ovatkaan nämä vuodet olleet,

miten kipeää tekee herätä jokaiseen päivään,

mutta täällä, kylmässä valossa auringon

ja kynttilöiden liekkien, on jotakin rauhasta

ja sinusta, isä.

09.11.2020

TÄRKEYSJÄRJESTYS

Yhden kellastuneen koivunlehden putoaminen
merkitsee enemmän
kuin kaikkien koskaan eläneiden
kokoomuslaisten kuolema.

09.11.2020

VEDEN JA VALON MAA

Marraskuu, rankkasade halki yön,

ja aamulla maiseman vettynyt

vesivärimaalaus kylpee valossa,

lapsi piirtänyt keltaisena hehkuvan

kaasupallon siniselle taivaalle.

06.11.2020

SUOMALAINEN

 Ellet vihaa

silmittömästi kokoomuslaisia,

huvittuneena sääli

vaipasta asti aivopestyjä kepulaisia,

ja halveksi epäsuomalaisten

rikollista roskaväkeä,

millainen ihminen sinä oikein olet?

Et mikään ihminen, vaan

joko kokoomuslainen,

kepulainen,

epäsuomalainen,

tai jokin selkärangaton,

moraaliton, inhimillisyyttä vailla

oleva matelija.

30.10.2020

PORVARILLINEN SUOMI

Ihmisyys ilman inhimillisyyttä,

Bradburyn luuranko

tappamassa lihan ja aivot

päästäkseen "vapaaksi".

11.09.2014-30.10.2020

ISÄ 1

Nimi haudallasi, ei minun ansiotani;

mutta kuolemasi, sinun

jonka niin monet pelastivat,

se on minun syytäni.

Serkkusi joka pelasti

sinut hukkumasta,

nimettömät miehet pikkuautossa

jotka pelastivat sinun kolarin jälkeen 1967,

äitini jonka sanoit pelastaneen sinut -

ja minä, jolla oli kuin

Pyhällä Pietarilla kolme tilaisuutta,

kolme tilaisuutta pelastaa sinut

ja ohitin kaikki; etkä

sinä noussut kuolleista,

vaan lepäsit nimettä,

ja vain sisaresi

toi nimen tälle kaistaleelle nurmikkoa

jonka alla, niin syvällä alla,

olet sinä, jonka pitäisi elää.

25.10.2020

MITÄ KYLVIT

 Yrität tehdä oikein
jokaista kohtaan -
ja päädyt tuottamaan
vääryyttä kaikille.

Joku on yksin

ja hylättynä, toisten

yllä on multaa;

siinä on tekojesi jälki.

21.10.2020

VAPAUDENKAIPUU

Kissa huutaa ulos,
mutta kun otan valjaat käteen
se juoksee piiloon.

Ei vaihda vapaudenkaipuuteen
talutushihnaan,
vaikka kettu kulkee pelloilla.

16.10.2020

AVUNPYYNNÖT JOITA EMME KUULE

Leif Färding sanoi kustannustoimittajalleen

viimeisessä tapaamisessaan

seuraavan runokokoelmansa olevan postuumi,

ja kustannustoimittaja, muistellessaan

Aamulehden haastattelussa

vajaa vuosikymmen myöhemmin,

sanoi miettineensä, että

mitähän se sillä tarkoittaa,

mutta jättäneensä asian siihen.

Kyllähän kustannustoimittajilla

on sivistyssanakirjat,

ellei sivistystä.

16.10.2020

ILTAHÄMÄRÄSSÄ

 Illassa me yhä näemme aamun,

me jotka synnyimme

auringon noustessa

emmekä ole näkevä

sen nousevan uudestaan.

Me jotka tiedämme kuolevamme,

olevamme huomisen tomua,

me kiellämme tyhjyyden

olevan lähellä, sydämenlyönnin

päässä, odottamassa.

Me katsomme iltaruskoa

ja näemme vähenevässä valossa

nousevan auringonkehrän enteen,

ja sanomme "Vielä on aikaa",

kun hiekka on jo juossut loppuun.

16.10.2020

ILTARUSKOSSA

Tämä on elämäsi salaisuus:

Ontossa uurnassa

rintaasi vasten

kannat tyhjyyttä

vuosikymmenten.

16.10.2020

FINIS FINLANDIAE

Vanha Fiat perä pystyssä

autiotalon pihassa.

Seinien maalaaminen

jäänyt kesken;

vaaleanpunaista ja harmaat laudat

yhdellä sivulla,

mihin kaikki päättyi.

24.10.2017

KULTAKAUSI

Valju Järnefeltin maalauksen valo

tässä lokakuisessa perjantai-iltapäivässä,

sellainen joka saa miettimään

"Ei tässä mitään kuitenkaan kannata tehdä,

joten laitetaas kahvia tulemaan",

kunnes auringonkiila tekee hetkeksi

hakkuuaukean reunan nuorista koivuista

Edelfeltin maalauksen; puuttuu vain

tuohivirsuissa ryteiköstä rämpivä Jeesus.

16.10.2020