Donna nobis pacem

Elävät yrittävät ymmärtää kuolleiden

poismenoa, omaa elämäänsä ilman

heitä, ja jokainen

elävä on oleva kuollut ja

ei mitään, tuhkaa ja luita,

ja maailma ja aika jättävät

heidät jälkeensä, tulevat

uudet elävät, ja kuolevat,

ja mikään ei kestä

paitsi kuolema, poispyyhitty

olemassaolo, aukko maailmassa.

25.07.2017

O tempora o mores

Kesken Bird Of Paradisen

"Se, miksi lähdin New Yorkiin oli avustustoiminta..."

Koska vain rikkaassa suurkaupungissa

jossa ei paikallisella minimipalkalla saa asuntoa maksettua

on apua tarvitsevia rikkaalle suomalaiselle pellavapäälle,

joka ei halua vaihtaa vanhusten vaippoja,

viedä paskaisia ja kusisia vaippoja roskiin,

taluttaa mummoja ja pappoja suihkuun ja takaisin

katsellen räntäsadetta ikkunasta,

vaan mennä ympäri jenkkilää

paikallisten vammaisten siivellä.

Ja sitten vetää rahaa mainokseen menosta.

Mieluummin

"Rexona Motion Sense -teknologia..."

Helvetin Youtube-mainokset.

24.07.2017

Eram quod es, eris quod sum

Ymmärrä, hyväksy

että toivoa ei ole. On vain

juostava ja uskottava,

että umpikuja

on pitkä ja takaa-ajavat

eivät saavuta ennen sen

loppua. Mutta loppu,

loppu on aina varma.

20.07.2017

Pirkkala 1957

Kerroit sen niin monesti, itkevä opettaja

eräänä aamuna, varovainen kysymys

"Miksi opettaja itkee?"

"Jean Sibelius on kuollut!"

Ja te ihmettelitte, koko luokka,

kuka se sellainen Sibelius oli.

Ja nyt... Haudallasi

ei ole vielä edes kiveä.

20.07.2017

Vuodet verisiä lasinsirpaleita käsissäsi,

se mikä elämästä jää sen lähestyessä loppuaan:

Kipu ja palasia, muistoja, vailla

järjestystä, vailla suurta kertomusta.

19.07.2017

Kiiltomato

Meidän on ymmärrettävä, ennen kaikkea,

että kaikki tämä mistä olemme osallisia -

mitä me kutsumme elämäksemme -

on kesäyössä kimmeltävä kiiltomato,

hetken vihertävä valo pimeässä yössä.

Te nauratte. Kiiltomato? Niin,

kiiltomato joka etsii ja kaipaa

toisia vihreitä välähdyksiä hämärässä.

19.07.2017

Suomalaisen kirjallisuuden suurmies

Juoppo-Leino se viinaa joi, viinaa joi ja kerjäsi,

kerjäsi ja mateli, kerjäsi ja nuoli,

viinaa joi ja nuoli, nuoli ja mateli.

Kun kirjat oli kirjoitettu, runot oli kansiin saatettu,

vielä jäi viina ja matelu, kerjäys

ja saappaiden nuolenta hyyryläiselle.

Vielä jäi viina ja anelu, juopon itsesäälin kyyneleet.

19.07.2017

Dunkel ist das Leben, ist der Tod!

Ja emmekö kaiken tämän jälkeen,

väsyneinä, luovuttaneina,

ole valmiita siihen hiljaisuuteen,

joka odottaa meitä,

tyyni yö päivän äänien

vaietessa kasvavaan hämärään?

19.07.2017

Láthe biṓsas

Ja luulen, että hienostunein elämä

on se, jota ei voida elää.

Konstantinos Kavafis(1863-1933)

Elämä, jota ei voida elää?

Uni, haave,

kuvitelma, houre.

Unessaan elää kuninkaana palatsissa,

kerjäläinen sillan alla paleleva.

Hienostunut unelma

pahvivuoteella lepäävälle,

kun pakkanen ojentaa kouransa

kohti lepattavaa sydäntä.

17.07.2017

Kirjallisuuden suurmiehistä

Makaan lattialla kirjojeni keskellä, luen Dostojevskia

joka kirjoitti vuolaasti elääkseen ja juonet

taipuivat leivän, voin ja pelipöydän tarpeen mukaan,

ja se oli neroutta, hävitä sanojen hedelmät

peleissä, haave rikastua ilman sanoja

pakotti kirjoittamaan yhä lisää, romaanit

joiden taustalle Bahtin punoo suuret teoriat

polyfonisesta romaanista, kun Fjodor

tarvitsi vain rahaa, ennen kaikkea rahaa, rahaa;

aivan kuin Balzac, aina veloissa ja aina

eläen kuin maailmanmies, vaikka

vain kynäniekka, sanoja suoltava -

ahneus muuttuu nerokkuudeksi,

ja rahan tarve, rahan himo kirjallisuustieteilijän

käsissä suuriksi suunnitelmiksi uudistaa romaanitaide,

kun kirjailija vain halusi juoda, syödä, käydä
huorissa, pelata ja ruokkia akan ja mukulat. Heikko

kuin kirjojensa häviäjät, siinä

nerouden salaisuus, taiteen lähde.

17.07.2017

Sub judice

Sadepisaroiden hidas ropina,

tuuli joka taivuttaa puiden oksia marionetteinaan;

tämä kylmä kesä, tämä

kuoleman vuosi, vuosi jolloin

saatoin lukea jäähyväisesi

vain katseessasi herätettyäni

sinut kuolemaasi, isäni.

Ota minulta pois

näiden päivien

myrkkymalja.

17.07.2017

Aamu koittaa hitain harakanaskelin

harmaanvalkoisten pilvien alla;

vihreys käy läpi valon metamorfoosin

tummasta vaaleanvihreään.

Kalpeina taipuvat koivujen,

haavojen ja leppien lehvistöt

 koleassa tuulessa.

14.07.2017

Sadetta sateen jälkeen,

vailla loppua.

Peltojen yltä on sumu haihtunut,

mutta kolea tuuli puhaltaa yhä.

Taivaalla harmaanvalkoiset pilvet

liikkumattomina.

12.07.2017

Jumala, Jumala

näytä sarves:

Tuleeko huomenna

maailmanloppu?

Ikkuna on auki heinäkuun viileään yöhön,

koivujen oksat havisevat tuulessa

ja minun mieleni on tunnistavinaan syksyn,

syksyn äänet ja tuoksun kesässä.

Ehkä tämä on syksy, mielen ja yksilön,

vuodenajoista vapaa...

06.07.2017

Ikaros ja Prometheus

Miksi Ikaros on uhkarohkeuden symboli

ja Prometheus on sankaruuden?

Koska Prometheus varasti tulen jumalilta

koko ihmiskunnalle

ja Ikaros nousi liian korkealle uhman vallassa;

yhteinen hyvä teki Prometheuksesta sankarin

ja oman halun seuraaminen

suisti Ikaroksen taivaalta meren

syliin hukkumaan.

03.07.2017

Kahvinkeittimen naksunta,

taivaalla tummansiniset ja valkoiset pilvet

törmäävät kuin barokin mestarin toimesta kirkon kupolissa,

ikkunasta putoaa ampiainen laskulle räpsähtäen,

tietokoneen kaiuttimesta kilahdus

uuden viestin merkiksi.

Olen sidottu maailmaan ympärilläni, tähän

dadaan uskovan demiurgin luomukseen.

02.07.2017