AURINGONLASKU

Punainen Auringon kehrä

taivaanrannassa sytyttää

alastomien puiden

kuivat oksat

tuleen.

28.04.2019

TYHJYYDEN LAPSET

Taivas on autio,

jumalat ovat poissa,

kuolleet vanhempiemme myötä,

isovanhempiemme myötä;

jumalat ihmistä suuremmat,

pienemmät heitä.

Tyhjä taivas,

kulissi autiudelle

vailla merkitystä ja mieltä.

Eläinradan tomua

jumalat joihin

ripustimme olemassaolomme.

Mitä meistä tulee,

tyhjyyden lapsista?

28.04.2019

TUONELAN LINTU

Lentää äänettä lintu musta maasta hämärän,

saapuu lintu musta varrelta virran kuoleman,

hakee lintu musta maasta elämän sielua ihmisen,

kantaa kohti halki verhon olevan alas Tuonelaan.

Kenen sielun hakee lintu musta kuoleman,

kantaa luo virran mustan maassa Tuonelan,

kenen silmät sulkee laulu linnun sen,

kenen sydän sammuu, väsynyt?

Kuka iäisyyteen herää maassa Tuonelan,

missä on yö ikuinen ja virta musta juoksee,

äänetön? Varjo keskellä varjojen,

kuka meistä pian on?

Ehkä kuulet laulun mustan linnun sen

alla näiden yön kirkkaiden tähtien,

ehkä kuulen sen; kerran kuulee laulun sen

ihminen jokainen ja iäti tähdet poissa silloin on.

Siellä missä pesii lintu musta kuoleman,

siellä loista tähdet ei, ei kimmellä vesi

virran Tuonelan valossa Auringon. Siellä

varjot hämärässä, mykät, muistaa elämän.

28.04.2019

VAMPYYRIRUHTINAS

Jeesus ei pese teitä

puhtaaksi perisynnistä

ikuiseen elämään,

Jeesus tappaa teidät

ja syö teidän lihanne

ja juo teidän verenne.

22.04.2019

LAPSEN RUKOUS

Lapsena, lapsen typeryydellä satuihin jumalasta uskoen,

rukoilin kuolevani ennen teitä kaikkia. Ajatus,

että eläisin teidän jälkeenne, oli liian tuskallinen,

liian kammottava ajatella. Se oli kipu

joka lävisti minut ja kuin ydinsota

oli sienipilvi tulevaisuuden yllä. Rukoilin,

anna minun kuolla ennen isää ja äitiä,

ennen muoria ja vaaria, ennen...

Mutta eiväthän olemattomat yliluonnolliset

olennot voi toteuttaa toiveita, yhtä hyvin

olisin voinut vanhaa lamppua hieroa. Te

kuolitte, minä elin, mutta kuolin teidän

myötänne, turhaan yrittäen koota itseäni

kuin kauhuelokuvan pilkottu elävä

ruumis, torsoksi jätetty. Kuolema

ja elämä, katkeria, ja mitä kauemmin

elät, sitä enemmän kuoleman katkeruutta

maistat ja sitä vähemmän elämästä

ja itsestäsi on jäljellä.

22.04.2019

KEVÄTILTANA

Takaisin kaupasta paikkaan

joka ei ole koti, kävellen

Canetti kädessä ja

selkäreppu täynnä ihmiskoneen

polttoainetta, kaikki

kuonaksi muuttuvaa:

Ihminen tuottaa ulostetta

ja virtsaa, taidetta,

viisaita sanoja

lämpimiin kevätiltoihin,

aikaan hukkuviin

kuten lintujen laulu

kosken kuohuun.

22.04.2019

RADIOSTA KUULTUA

Miehet eivät itke.

Niillä ei ole tunteita.

21.-22.04.2019

HUHTIKUINEN LAUANTAI

Outo rauha tämän autiuden keskellä,

tyhjä tie metsän halki

ja ainoa ääni joen solina

sen kuohuessa  eteenpäin mustana.

Eilisen linnut ovat vaienneet.

Ihmiset jossakin kaukana poissa,

mökeillään kylmien järvien rannalla.

Pysähtyä tai jatkaa,

kumpikin yhtä hyviä,

merkityksestä riisuttuja.

Tässä paikassa ja siellä

missä hiekkatie kohtaa murenevan

asfaltin, sama tyyneys.

20.04.2019

KRISTITTY SIIONISMI SUOMESSA

Laulaen "Hoosianna, Daavidin poika"

Suomen herännäiset ja muut hihhulit tanssivat

laittomien siirtokuntalaisten ja miehitysjoukkojen sotilaiden kanssa

ylitse murhattujen palestiinalaisten ruumiiden,

yli tuhottujen kylien ja kaupunkien,

kohti Taivaallista Jerusalemia

jossa Suomen uskovaisten Herra,

Perkele Virosta, odottaa.

20.04.2019

PÄÄSIÄINEN

Keväinen päivä, kuin syksy, niin vähän

eroaa ylösnousemus hautajaissaattueesta.

Samat lehdettömät puut vasten samaa

harmaanvalkoista pilvien kattoa, kellastuneet

lehdet maassa (mutta miten kuivia, miten

käpristyneitä - tässä näet ajan kosketuksen).

Mieli epäilee, näkee huhtikuussa lokakuun.

Aika johtaa meitä harhaan, näyttäytyy

alkuun palaavana polkuna, ja silti

totuus on etääntyminen, siteiden katkeaminen

noihin vuosiin ja ihmisiin jotka muistoissamme

elävät todempina kuin nämä koleat päivät

jotka luvaten vihreyden ja lämmön valtaa

ajavat meidät halki aution, toisen syksyn.

20.04.2019

VASARA JA TALTTA

Huokoisesta kivestä meidät on tehty, ihmiset;

helposti muokattavasta, helposti rapautuvasta.

Harva meidän kohtaamistamme

ei tätä kiveä muokkaa, meitä.

Maailma muokkaa meitä,

me harvemmin maailmaa -

liian heikko on ihmisen käsi

hyvässä ja pahassa.

Mutta toisia ympärillämme,

vasara ja taltta kädessä hääriäviä,

me iskemme kuten he meitä,

ja muokkaamme.

Sillä huokoisesta kivestä on tehty ihmiset,

helposti rapautuvasta, helposti

vasara iskee taltan syvään

ja irrottaa palan kiveä, palan ihmistä.

19.04.2019

SUOMALAINEN TRAGEDIA

"Minun lapseni ovat tärkeämpiä ja arvokkaampia kuin mustaihoiset lapset,

persut sanoivat minulle niin", kirjoittaa

tyytyväinen nuori äiti selittäessään miksi äänestää Epäsuomalaisia

- ja yrittää tuhota lastensa mahdollisuudet elämässä

antamalla tukensa koulutuksen, sosiaalitukien

ja terveydenhuollon leikkauksille. 

- Minun annetaan vihata julkisesti ja tuntea itseni paremmaksi ihmiseksi

koska minulla on vaalea ihonväri, joten

viekää pois kaikki, mikä toisi lapsilleni tasa-arvoa

tässä rapautuvassa yhteiskunnassa.

Viha on rakkautta voimakkaampi

kun vieressä on myrkkykäärme Eedenin puutarhasta

sopottamassa vihaa korvaan.

19.04.2019

SORIN AUKIOLLA

Sorin aukiolla puliukot ja puliakka

vaihtavat puhelinnumeroita, suunnittelevat

juominkeja. Heilläkin elämänsä,

ennen, ja nyt tämä; vielä nuori

mies Aku Ankka tatuoituna nilkan yläpuolelle

ja mitä hänelläkin on odotettavana:

Viinaa, känni ja krapula.

Toistetaan kunnes hän on kuin harmaapäinen

mies mustissa, jonka ohimennen vilkaistessa,

toisessa seurassa, voisi

luulla aivan tavalliseksi pienipalkkaiseksi

kaveriksi. Mutta ei.

Hänkin on antanut periksi,

lakannut elämästä, odottaa

vain viinaa, känniä ja krapulaa.

Toki heillä on tekosyynsä,

elämä liian paljon kestettäväksi,

joten parempi kerätä harmaassa

hölkkäpuvussa olevan kolmannen,

keski-ikäisen miehen tapaan tyhjiä tölkkejä

jotta saisi vähän lisää alkoholia

elimistöön. Ja solidarisuudesta

kaiken ohjaksia pitävä nainen mustissa

antaa hänen ottaa tölkit, 

vaihtaa muutaman ystävällistä lähenevän sanan.

Kertoo mitä on suunnitteilla:

Viina, känni ja krapula

kun aurinko ei enää paista

Sorin aukiolle.

19.04.2019

KIIRE KUOLEMAAN

Kaupan kassalla ylipainoinen nuori mies

valkoisessa paidassa kaivaa lompakostaan

kuolemaansa; pieniä kolikoita,

yksi toisensa jälkeen, hitaasti

kuin ruumiissa etenevä syöpä

hän nostaa esiin oman poismenonsa avaimet,

laskee kassakoneen päälle

voidakseen ottaa käteensä tupakantekovälineet

jotka hyvin muistan vaarini käsissä.

Kolikoiden kilahdukset

arkun ruuvien kiristämistä.

19.04.2019

TÄMÄN KAIKEN

Tämän kaiken

me annamme pois.

Sen mitä

elämäksi sanomme.

Tämä kaikki

antaa meidät pois.

Se mitä

maailmaksi sanotaan..

Tyhjyydessä ne

ovat oleva yhtä, olematta.

17.04.2019

FASISTEJA VASTAAN

Ihminen, joka antaa vihan

vääristää itsensä

kieroon kasvavaksi myrkkypuuksi,

on yhä ihminen

ja silti vähemmän.

Hän on kuoleva sisältä

ennen kuin hän lahoaa maassa,

hän levittää myrkyllisiä

siemeniä ja hänen juuriensa

ympärillä ei mikään

kaunis ja tosi voi elää.

Hän on valheiden

ja kärsimyksen lähde,

hän on yhteiseen sydämeemme

viilletty, mätää tihkuva haava.

Meidän on pelastettava

toisemme näiltä kadotetuilta

inhimillisyydellä kovalla kuin

graniitti.

17.04.2019

KUOLEMAN JÄLKEINEN KUOLEMAA VALMISTAVA RITUAALI

Tyhjentäessään vanhempiensa asuntoja

heidän lapsensa kaivavat omaa hautaansa

sitä ymmärtämättä, tyhjän tilan

johon laskea lepoon kuoren

josta he ovat katoava,

ja heidän huomaamattaan

heidän lapsensa katsovat ja tarkkailevat

ja oppivat, kuten he oppivat kerran itse,

miten päättyneen elämän jäljet poistetaan

häiritsemästä yhä eläviä. He

valmistautuvat, lapsenlapset,

omien vanhempiensa laskemiseen

siihen unohduksen hautaan

jonka nämä näiden asuntojen

tyhjentyessä itselleen tekevät

tulevaan aikaan. Eikä

yksikään sukupolvi usko

todella kuolevansa.

15.04.2019

EPÄSUOMALAISET

Viha on monelle helpompi tunne omaksua

kuin myötätunto; 

myötätuntoa he häpeävät,

vihaa he kantavat kuin kunniamerkkiä,

ylpeinä siitä, että

he haluavat ihmisten kärsivän

ja saavat heidän kärsimyksensä odotuksesta

iloa ja nautintoa itselleen.

Heille, jotka säälivät,

heille, jotka tukevat toisia,

heille ne nauravat

koska on helpompi vihata ja pilkata,

on helpompi nauraa

kuin kuunnella omantunnon ääntä

kun se huutaa kallosi sisällä

muistuttaen siitä

että vain inhimillisyys tekee ihmisen.

15.04.2019

ELÄT, VIELÄ

Se, että nämäkin katkerat päivät

päättyvät, ei ole lohdutus.

Ne päättyvät kuten

on päättynyt niin moni reitti

tässä elämässä: Umpikujaan.

Mutta tästä umpikujasta

ei ole tietä takaisin.

Joten tyydy siihen, ettei

tämän tien loppu

ole vielä näkyvissä.

Sinulla ovat yhä nämä

päivät, nämä katkerat päivät,

se kipu joka elämästä on tullut.

Ja se kipu kertoo sinulle

että elät, vielä.

13.04.2019

KAPPALE SINISTÄ TAIVASTA

Kappale sinistä taivasta

valkoisten pilvien välistä;

haalea taivas,

kuin muisto

ja liian monta vuotta

välissä sen

ja tämän valkoisenharmaan

päivän joka on elämä nyt.

Tavoittamaton,

se mikä kerran oli

ja elettiin huonosti.

12.04.2019

NUORUUTENI PARIISI

Takaisin kaupalta toisessa kädessä kauppakassi,

toisessa Hemingway, ympärillä

lumen uudelleenvaltaama maisema,

puhdas ja kylmä,

ja kirjan sivuilla

hänellekin jo hävinnyt maailma,

kadotetun sukupolven Pariisi,

olla nuori ja uskoa itseensä

paikassa jota rakastaa -

miten outoa tuntea

tämän kasvavan sisälläni

kuin tuli Hemingwayn työhuoneen uunissa,

lämpö keskellä tätä autiutta

jonka läpi näen vuodet

täynnä elämää.

Autiot kadut,

pimeät ikkunat vailla verhoja

huhtikuun loppuillan valkoisessa valossa,

vain yksi kerros lomittuvaa elämää,

ajan lävistämää kuin perhonen

neulan pölyiseen laatikkoon

ristiinnaulitsema.

12.04.2019

JÄLKEESI

Mietit, huolehdit

mitä jätät jälkeesi?

Et jätä mitään.

Maailma sulkeutuu

kanssasi olemassaololta.

12.04.2019

SINÄ OLET MAAILMA

- Se mitä jälkeeni jää,

sinä sanot,

katsoen ohi oman

kohtalosi,

tulevaan;

mutta mitään ei

jää, ei ole

maailmaa, vuosia

tuollapuolen

oman poismenosi.

Viet kaiken

mukanasi.

10.04.2019

KUOLEMAAN VIHITYT

Morituri te salutant

Kuin kuolleet lasketaan

Ganges-virran vietäviksi

välttämättömän hyväksyneistä

väsyneistä käsistä,

niin me luovutamme

vanhuksemme, rakkaat vanhuksemme

hoitokoteihin ja vanhainkoteihin,

lähetämme heidät

viimeiselle matkalleen,

kuolemaan,

kauniiden sanojen kera

joihin kukaan ei epätoivossaan usko.

09.04.2019

TAKATALVI

Tulla sisään paluun tehneen talven keskeltä,

lumen puhdistamana ja väsyttämänä

käveltyäsi kaksi tuntia

maailmassa jota ei eilen ollut ja

istua sohvalle kahvimukillisen kera

kädessä viimeinen Sebald, lukea

Napoleonin enon keräysvimmasta,

koinsyömästä univormusta ajacciolaisessa

museossa lumisateen jatkuessa ikkunoiden

takana,  

ja olla, tavalla jota et voi selittää,

jossakin tyytyväisyyden ja onnen välillä.

09.04.2019

LUMI PALAA

Äkisti maisema taas valkoinen;

puhdas,

kirkas ja kylmä maailma.

Se on käärinliina,

jonka sisällä synnymme uudelleen,

lumi.

Kevään sateista

ja kuolleesta ruohosta

me olemme astuneet pelkistettyyn olemassaoloon.

Meidän jalanjälkemme,

eilen mudassa,

nyt tahrattomat valkeudessa.

09.04.2019

ITSENSÄ ORJUUTTAJAT

Meillä on hyvä presidentti,

sanoo iäkäs nainen kaupan kassalle;

pieni ja pullea, kyyryselkäinen

rouva - josta herra tasavallan presidentti

ei piittää paskan vertaa.

Näitä pieniä kansanihmisiä

riittää narutettaviksi, näitä

mitättömyydet itsensä yläpuolelle ylentäviä.

He pitävät kaappinsa päällä

näitä huonosta savesta heikosti muotoiltuja

patsaita, ihailevat ja elävät

näiden kautta

joiden kullatuista pääkalloista

pitäisi kansan juoda janoonsa.

08.04.2019

ELÄMÄN KUDOS

Menneet vuodet joka hetkessä läsnä

lävistäen nämä kivun päivät;

tuskan rinnalla enemmän kuin muisto

päivistä jolloin olimme ehyitä.

Se, mikä oli elämä kudottuna

siihen, mitä siitä jäi; nämä

viikot, kuukaudet ja vuodet hukkumista,

ja kuin risteävä tie

jolle ei voi astua, menneisyys

ja ne jotka sitä yhä asuttavat,

omat vähemmän säröilleet itsemme

ja he, joita kaipaamme,

he jotka tekivät elämästä

enemmän kuin veistä sisuksissa

kääntävän kidutuksen.

06.04.2019

KÖÖPENHAMINAN PELLE

Mitä on sanottava elämästä,

jonka ydin oli kiihkeä julistus

etteivät muut uskoneet

syvästi satuolentoon

jonka he jakoivat hänen kanssaan?

He jotka muodon vuoksi

uskoivat, kastoivat jalkansa

ja pesivät kätensä luterilaisuudella,

elivät; elivät ihmisen elämän -

hän kylpi uskossa ja jätti elämättä.

01.04.2019