MIEHENI MIKAEL I
Miten tänään, ennen kuin kuin tiesin Handkesta
(muistan Milosevicin kuvat Jugoslaviassa
viimeisinä kesinä ennen sotaa, jopa autojen
tuulilaseissa suuria mustavalkoisia julisteita
peittämässä kuljettajien näkökenttiä),
tulin poimineeksi Amos Ozin Mieheni Mikaelin kirjaston
hyllystä mukaani? Koska hän
on kuollut, Oz, aika
on tehnyt hänestä omansa,
ja koska avatessani kirjan luin olevan
talven Jerusalemissa ja sivuilla satoi vettä,
vesipisarat osuivat ja valuivat pitkin ikkunoita,
ja vaikka mietin 71 vuotta pakolaisina eläneitä,
sanojen tuleminen kuolleelta,
talvinen vesisade, koleat entisen luostarin käytävät,
tänä pilvisenä, harmaanruskeana lokakuun
tihkusateisena iltapäivänä, tekivät
tästä oikean päivän poimia juuri tämä kirja
sadepisaroiden parvien kulkiessa pitkin
tyhjyydessään äänettömän kirjaston ikkunoita.
Astuin ulos, avasin kännykän
ja luin Handkesta kävellessäni kauppaan.
Ehkä on tuleva oikea päivä lukea taas häntä.
10.10.2019
