Yksi silmä, kaksi

silmää tai ei yhtään -

miehet eivät ymmärrä

naisia, näkivät

he kuinka

monella silmällä

tahansa he

ovat sokeita.

25.08.2018

Päivät kuolevat

kuin lehdet puiden oksilla,

kirkastuvat kellastuessaan,

putoavat märkinä koleaan maahan

ja rapisevat kuivina

jalkojen alla.

25.08.2018

Yllättäen on pimeää,

syksyilta

kun vielä äsken

katsoessani ulos

oli vaalea kesäyö.

25.08.2018

Elokuun lopun ilta

ja maisema sulautuu mieleen,

sen tyhjyyteen.

Ei liikettä, ei ääniä.

Kenen seinälle tämä on ripustettu?

25.08.2018

On ilta.

Hämärtää.

Kaiken vihreän keskellä

keltaisia lehtiä.

Kesä

on kuolemassa.

Kuten kaukaiset äänet hiipuvat,

syksy synty, hitaasti.

25.08.2018

Älä pyydä ihmisiä antamaan anteeksi

mitä he eivät voi sinulle anteeksi antaa.

Älä ainakaan seisoessasi

heidän hautojensa äärellä.

25.08.2018

Enemmän elämää takana

kuin edessä; pahinta

elämät, jotka

jääneet taakse, muistoihin.

Omaan kuolemaamme

emme voi

vieläkään uskoa,

olemme agnostikkoja;

mutta heidän,

jotka hautasimme

ja petimme,

heidän hautakiviensä äärellä

me uskomme

heidän kuolemaansa

ja omaan kipuumme.

18.08.2018

Valitsit minkä

tien tahansa elämässä,

kaikilla sama loppu.

18.08.2018

Tulee syksy, kuten

neljäkymmentä ennen sitä.

Niin monta vuotta

ja kaikki

kuin kellastuvat lehdet puissa,

odottamassa tuulenvirettä

joka kantaa ne

kylmään maahan.

18.08.2018

ISABELLE EBERHARDT(1877-1904)

Äkillinen tulva syöksee

meidät autiomaahan

ja elämään; me

jotka emme aiemmin

eläneet olemme

Saharan kuutamossa varjoina

enemmän kuin koskaan

Välimeren pohjoisrannalla
pohjoisen kalpeassa auringonvalossa.

Me elämme, kiihkeästi;

ja tulee tulva, äkillinen

kiehuva pyörre vettä

vuorilta ja

tempaa meidät

pois elämästä.

13.08.2018

ruohonleikkurin ääni

keskipäivän pysähtyneessä hiljaisuudessa

leikkaa päivää halki

luuytimeen jossa kipu välkehtii

muistoina

13.08.2018

jonkinlainen rauha

hetkeksi

jonka halki

menneisyyteen vangitut

yhä huutavat

kuolemaansa

ja omatuntosi

kyyhöttää

jossakin mielen nurkassa

kädet korvillaan

08.08.2018

sen mitä etsit

elämässäsi

löydät sisältäsi

etkä sinä

siitä irti pääse

08.08.2018

lopulta tämä

yksinäisselli elämässä

kun he ovat

kaikki virheitä

polkusi viereen viskaamiasi

mitään et antanut

kaiken veit

ja itseäsi

itseäsi sinä suret

08.08.2018

missä surin vaariani

hautasin koirani

isäni aution talon

pihaan muistoihin

08.08.2018

kaiken jälkeen

tämä kiirastuli

ilman taivasta

elämän virheet

merkitty haudoilla

ilman ylösnousemuksia

08.08.2018

autio piha

umpeenkasvava

vain

poissaolosi

on läsnä

08.08.2018

KATSO SISIMPÄSI PEILIIN

Tämä valo, tämä kuoleva kesä,

tämä henkeään haukkova elämä

ja kaikki sen

mukanaan syvyyksiin kiskoma.

He, joiden olkapäillä

seisten se kohoaa aaltojen ylle

saadakseen keuhkoihinsa ilmaa

ennen vajoamistaan

tummiin vesiin, kuolleiden vesiin

jotka itse loi

sykkivistä sydämistä

ja rakastavista mielistä

välinpitämättömyydellä pelkonsa

kentäksi. He, syvyyksissä

joiden pitäisi hitain askelin

kulkea tämän kesän varjoissa,

istua kuihtuvalla nurmella

ja hengittää, hengittää

tätä ilmaa joka

niin kirvelee kurkkua. Tämä

häviävän olemassaolon

kipeä valo, tämä hiipuva

kesä ja sen tyhjät varjot,

se itse kyhätty risti

jonka naulat ensin

iskit halki heidän olemassaolonsa.

07.08.2018

YHÄ OLEMASSAOLOON

Herään yhä olemassaoloon, mielen

pimeyteen takaisin tyhjyydestä

joka kuolemien lailla kalvaa

tätä pelkäävää tietoisuutta.

Olla ja muistaa, kaksiteräinen

miekka pelkkää terää ilman kahvaa

verisin käsin kannettava

katumus, joka ei muuta, vain muistuttaa.

Tämä, yhä uudestaan, kiinalaisten

rattaanpyörä sisuksissa

kunnes kerran, tyhjyys

johon kaikki epätoivo ja suru

häviävät, sadepisaroita ja

kyyneliä mutaiseen veteen

jossa olimme hetken heijastus.

07.08.2018

Alkuiltapäivällä tyven hetki,

mieli lipuu

kuten lapsuudessa vene tummalla järvellä

halki kaislikoiden

karit väistäen.

Tyventä, ajatukset

rauhallinen liplatus

veneen kylkeä vasten,

lumpeet ja rantavedessä

lahoava puinen vene,

levossa. Hiljaisuus

pilvet veteen hukkuvat,

elämä ja sen karit.

08.06.2017

Ja tänäkin aamuna sama

katkera, turha taistelu

katumuksenosoituksena:

Ne hetket,

jolloin tämä oli väistettävissä,

haudat; kuin kääntäisi

kivistä veistä sisuksissaan,

mutta niin kauan kuin

te lepäätte kivien alla

ja minä tunnen,

se tullaan käymään

ja häviämään.

06.08.2017