TAKAISIN KOTONA

Kolme hukattua vuotta,

kolme hukattua elämää,

ja taas kotona, yksin,

poissaolojen nykyisyyteen

aukaisemien haavojen keskellä,

joiden kautta

he astuvat nykypäivään,

kadotetut, joiden mentyä

maailma oli haalea ja kolea;

täällä he ovat läsnä

kuten kuolleet ovat

tulevaisuudessa joka

ei ollut heidän osansa,

muistojen haamuja,

joissa kipinöi side

joka yhdistää meidät

ja säilyttää heidän äänensä,

eleensä ja elävän katseensa

meissä kunnes kaikki värit

ja lämpö ovat maailmasta

poissa ja kaikkien surujemme

keskellä avautuvien haavojen

jälkeen olemme toisten

vieraita heidän tuskan

päivinään, ajassa

joka ei ole meidän.

26.08.2020

KUN MAAILMA MUUTTUU

Maailma, joka kerran

ja niin kauan oli muuttumaton, 

muuttuessaan särkee

tulevaisuutemme ja sydämemme,

ja sitten se jauhaa meidät

kuoleman myllynkivillä;

meidät, jotka uskoimme

sen olevan iäisesti sama,

vakaa ja liikkumaton.

12.09.-31.12.2020

HETALLE, KOTIINPALUUN JÄLKEEN

Vieläkään ei ruoho

kasva painuneella haudallasi,

johon sinut tammikuun

lyhyenä päivänä hylkäsin.

Nyt olen täällä, josta meidän

ei olisi koskaan pitänyt lähteä,

ja johon palasit, elottomana.

Niin suuri vääryys sinulle,

joka viikko isäntäsi kuoleman jälkeen

istuit hänen kuolinpaikallaan ja ulvoit.

Olit uskollinen, ja nyt maa

ei peitä hautaasi ruoholla;

mikään ei peitä menetystäsi,

sitä jonka koit ja mikä kuolemasi oli.

Nyt olen täällä yksin,

ja koko maisemaa

ja mieltäni repivät teidän

läsnäolonne ja poissaolonne.

26.08.-31.12.2020

ANNA MINULLE HETKI, IKUISUUS

 Anna minulle lämpö

reisiesi välissä,

kovettuneet nännisi

suudella ja purra,

anna minulle hetki

olla sinussa,

ikuisuus.

28.12.2020

KOSMINEN KAIPAUS

Etsimme tähtien keskeltä

viestejä toivonkipinäksi:

Ellei älyä, niin elämää,

mikrobien jälkiä ilmakehässä;

jotakin, joka sanoisi

meille, ettei ihmiskunnan osa

ole yksinäinen, tuhoontuomittu,

pimenevässä maailmankaikkeudessa.

28.-31.12.2020

TÄNÄ KYLMÄNÄ JOULUKUUN YÖNÄ

 Miten tahtoisinkaan

repiä pikkuhousut jaloistasi,

levittää jalkasi

ja tuntea lämpösi

tänä kylmänä

joulukuun yönä.

27.12.2020

BETLEHEMIN TÄHTI

 Enemmän puhuvat

taas kristityt

Betlehemin tähdestä

kuin Betlehemin miehityksestä,

vaikka jälkimmäinen

on totta nyt

ja edellinen tarua.

27.12.2020

ISÄ JA ÄITI 1

 Teidän poissaolonne

on vuolas haava,

jonka sivalsin

halki olemassaolomme.

27.12.2020

ALUSTA LOPPUUN SAAKKA

 Ensimmäisestä parkaisusta

kohdun ulkopuolla,

aina viimeiseen ennen arkkua,

ihmisen elämä on pelkoa

ja kaipausta menetettyyn.

27.12.2020

TÄNÄKIN YÖNÄ

Tapaninpäivän iltayö;

tahtoisin sinun jalkasi

olkapäilleni, olla läpi

yön sinussa.

27.12.2020

MINUN VIKANI

 Olen elänyt väärin,

olen tehnyt väärin,

sanonut väärin.

Olen ollut

ihminen,

erehtyväinen,

kompuroiden

halki toisten

risteävien elämien,

jättäen

jälkeeni

hävityksen.

28.12.2020

HE JOTKA TEKEVÄT MARTTYYREITÄ

 Mitä olisi marttyyri ilman heitä,

jotka olivat valmiita tarttumaan

kiveen ja jouseen ja miekkaan,

heittämään ja ampumaan ja iskemään,

kunnes uskolla oli

veressä pyhitetty todistuksensa?

Ei mitään.

Kunnia heille, joille se kuuluu.

28.12.2020

KESKILUOKAN ALUEELLA

Aamuyöllä,

koirien haukkuessa,

jänis juoksee karkuun

pitkin kapeaa tietä,

keskiluokan isojen talojen

ja pikkuruisten pihojen

keskellä. Useammin

niillä pihoilla näkee jäniksen

kuin asuntolainaansa maksavien

sosionomin ja insinöörin pariskunnan.

Seinien sisällä kasvava perikunta

voi kolmenkymmenen vuoden

päästä kehua ostajaehdokkaille,

kuinka talo on vanha,

mutta piha

vähän käytetty. 

27.-31.12.2020

ELÄMÄ, KUOLEMA

 Elämä, kuolema:

Kuin kääntäisit valokatkaisijan

päälle ja pois,

ja lamppu ja sulake

kärähtäisivät.

28.12.2020

PETTYMYKSESTÄ

Ihminen pettyy maailmaan,

toisiin, itseensä.

Vain järjestys vaihtelee

yksilöstä toiseen.

28.12.2020

IHMISEN ELÄMÄ

 Jätämme jälkeemme

ensin toisten haudat,

sitten omamme.

Siinä ihmisen elämä,

ihmisen loppu.

27.12.2020

GNOTHI SEAUTON

 Onko mitään katkerampaa

ihmiselle, kuin oppia

tuntemaan itsensä?

Sillä oppiakseen

täytyy elää

ja tehdä virheitä,

ja kun lopulta tunnet

itsesi, tiedät myös

virheidesi määrin.

31.12.2020

ALDOUS HUXLEYN MUKAAN

Ehkäpä aika voisi jo seisahtaa,

edes hetkiseksi, ja

jatkaessaan jättää meidät,

ihmiset, jälkeensä

hiipuvaan valoon

ja väheneviin ääniin.

28.12.2020

VITUTUS

Tänäkin yönä

voin naida

vain muistoasi.

27.12.2020

LAIHA LOHTU

 Ehkä on omalla tavallaan

armeliasta, ettei yhdenkään

ihmisen elämä

jätä merkkiään ikuisuuteen.

Armeliasta

ja merkityksetöntä.

28.12.2020

VOI TEITÄ

 Olen elänyt elämäni

kompuroiden halki

toisten risteävien elämien.

Voi heitä.

28.12.2020

JOULUKUUN LOPUSSA II

 Aamun valjossa valossa

tämä vuosi on valmis

päättymään,

mutta kukaan ei kerro

minne meidän pitäisi mennä

tässä elämäksi

kutsutussa tarinassa.

28.12.2020

AINA LIIAN MYÖHÄÄN

 Emme omaa oikeita sanoja

ennen kuin niillä

ei ole enää merkitystä;

sitten pystytämme

ne kuin ristit

väärin elettyjen

hetkien muistoksi.

28.12.2020

IHMINEN

Ihminen -

et ole kosminen erehdys.

Edes.

28.12.2020 

ANNA MEILLE

 Anna meille meidän

jokapäiväinen surumme,

jotta hymyn

yllättäessä meidät

se iskisi

tietoisuuteen kuin sisuuksiin

kaivautuva puukko.

Ei ihmistä

ole tehty onnelliseksi,

vaan kimpuksi kärsimyksiä,

nahan ja pään

sisään sullottuina.

28.12.2020

VIHAAN ON IHMINEN TARKOITETTU

Älkää antako minulle anteeksi,

koska minäkään en kykene

teille anteeksi antamaan.

Vihaan on ihminen tarkoitettu,

ja katkeruuteen; niitä kylvämään

ja niittämään, ja niihin

tukehtumaan.

28.-31.12.2020

TURHA TOIVO

Mitään en niin pelkää

kuin toivon koiperhosen

heräämistä horroksesta

kylmään talvipäivään.

Niin mitätön ja lyhyt

on sen lento,

ja niin katkera.

28.12.2020

JOULUKUUN LOPUSSA

Loska-aamu mustaa, harmaata,

ruskeaa ja valkoista vuoden lopussa;

valvottu yö, ja ajattelen vain

teitä, menneisiin vuosiin

hukkuneita. Tämäkin

päättyvä vuosi surua

surun jälkeen. Esirippu

on kauan sitten laskettu,

ja silti yhä seison lavalla

ja odotan valojen sammumista.

28.12.2020

LOPUSSA

Lopussa meillä ei enää ole

sanoja, vain silmämme täynnä

epätoivoa ja pelkoa,

kuoleman otteessa.

Ja silloin me sanomme

enemmän ja todemmin

kuin nyt sanojen

virratessa huuliltamme.

28.12.2020

EI SINUN USKOSI SINUA PELASTA

 Ei sinun uskosi sinua pelasta,

eikä minun epäuskoni

minua tuomitse.

Yhdessä me hukumme,

toivoa vailla,

kuten ihmisen osa on.

Sinä kurkotat ja huudat,

ja minä vedän sinut

syvyyksiin vajotessani.

28.12.2020

MUKAELMA

Tämä on mukaelma englanninkielisestä runosta, jota en ole itse kirjoittanut, ja jonka olen unohtanut niin täydellisesti, etten voi enää löytää sitä.

Oi Kristus, oli tarpeeksi tietää

   että miettimällä syntymättämiä asioita

keräät ylös vuodet jotka menevät

   kuin kanan pesue alle siipiensä.

Oli tarpeeksi tietää, että nuo jotka

   pahemmat kuin vuodet jotka lankeavat,

jotka kuulivat Sinua pilkattavan vuoksi turvallisen leposi

   eivät luottaisi Sinuun Sinun kutsuessasi.

Oli tarpeeksi että Sinä olit kuollut,

   koska Itseäsi Sinä et kyennyt pelastamaan,

paitsi menettämällä Sinun rinnaltasi

   poikasi, jotka ajoivat Sinut hautaasi.

DUBLIN

 Yritämme pelastaa

tässä elämässä

niin usein

väärät ihmiset

oikeiden sijasta -

koska oikeiden

me jo annoimme

kuolla.

19.12.2020

IHMISEN HAASTE AJALLE

Kun Djoser rakennutti porraspyramidinsä,

hänen arkkitehtinsä ja rakennusmiehensä repivät maahan

ensimmäisen ja toisen dynastioiden kuninkaiden hautakompleksit,

jättivät vain maan kätkemiksi hautojen galleriat,

menneisyyden, jonka ylle uusi kunnianhimoinen aika

pystytti oman mahtinsa merkin,

kuten ihmiskunnan tapa on: Jotta

voimme julistaa omaa kunniaamme,

omaa kuolevaista olemassaoloamme,

ja ikuisuuden toivoamme

halki aikojen, raastamme maahan

edesmenneiden muistomerkit omalle olemassaololleen,

heidän ajalle kohottamansa haasteet.

Nostamme, ja unohdamme

tulevat sukupolvet, niiden

kuolemattomuudesta uneksuvat varkaan kädet,

jotka tulevat tekemään mitä me

teimme. Sanot, Djoserin pyramidi

on kestänyt neljäkymmentäviisi vuosisataa;

minä vastaan: Katso,

kivinen ydin yhdessä rakennuksessa

temppelien ja kappelien kirjomasta rakennetusta maisemasta,

joka ylisti hänen elämäänsä ja voittoaan kuolemasta,

on jäljellä, kun hänen tulevaisuutensa

varkaan käsin loi meidän nykyhetkemme

rauniokentän, riisutun pyramidin,

kivestä kohotetun kertomuksen

ihmisen kunnianhimosta ja kohtalosta.

08.12.2020

YÖ NOUSEE MAASTA

Puunlatvojen siluettien

ympärillä valon

viimeinen oranssi hehku;

männyt ja kuuset, joulukuun

iltapäivän pyhimykset.

08.12.2020

ÄLÄ

Älä odota toimittajalta totuutta,

älä filosofilta viisautta,

älä ihmiseltä inhimillisyyttä,

älä runoilijalta ymmärrystä

ihmisen syvään uurtuneille vioille.

13.10.2016-07.12.2020

ENNEN KUOLEMAA

Tämän vieraan

muodon

luoda yltään,

ja saavuttaa

mikä ominta itseä on,

vuosien muokkaaman sisällä

muuttumaton.

24.03.2016-06.12.2020

LOCKE JA BURKE, ELI SUURIN KUNNIA MIKÄ VOI FILOSOFIEN OSALLE TULLA (HEIDÄN KUOLINVUOTEILLAAN)

Yhä tänäkin päivänä filosofit ja filosofianhistorioitsijat

kertovat lukijoilleen haltioituneina, kuinka

Locken ja Burken maatessa kuolinvuoteillaan,

näiden vietettyä viimeiset aikansa

lemmikkeinä suuraatelin talouksissa,

talon emäntä (mutta ei isäntä) suvaitsi

mitä armollisimmin saapua hetkeksi

filosofin kuolinvuoteen äärelle,

ja suoda hänelle täten suosionsa.

Filosofit ovat innoissaan toistaneet

tätä heimonsa opetusta vuosisadat:

Jos pelaat korttisi oikein, nuolet

tarpeeksi vallitsevan yhteiskunnan hallitsijoiden perseitä,

voit sinäkin lopulta olla

rikkaiden ja mahtavien lemmikki,

ja jonkun pian historian unohtaman vallasmiehen vaimo

voi hetken pitää sinua kädestä kun kuolet.

He eivät voi kuvitella suurempaa kunniaa.

02.12.2020