LÄHTÖ SYKSYLLÄ

Kultaiset lehdet,
syksyn kirkastamat,
putoavat elokuun
viimeisessä iltapäivässä
kuten me kerran
putoamme aikaan
halki avaruuden sinen.

31.08.2020

KOTONA 2

Pihakoivun latva kullankeltaisena

taivaan syvänsinistä vasten

ripottelee lehtiään -

ja teidän pitäisi istua

saunanterassilla, koiran

ja isännän,

auringon valossa ja lämmössä,

syksyn kirpeässä tuulessa,

ja minun kävellä

pihan halki luoksenne

tuoden kahvikuppia,

vesikippoa ja sanojani.

31.08,2020

SYKSYMME

Muistot, kuten suru ja viha,

ovat pehmentyneet,

niiden reunat

ovat vähemmän kipeät,

ja värit kirkkaammat.

Aika lopulta hautaa

menetyksemme

syvempään kuin

mikään tämän kolean

maailman haudankaivaja.

Olen paljon vanhempi

kuin sinä koskaan olit,

ja omalla tavallani

olen täyttänyt nämä vuoteni

toisten kivulla.

Me heitimme molemmat

elämämme hukkaan,

omalla tavallamme;

niin paljon odotuksia

ja niin paljon pettymystä.

En koskaan ymmärtänyt,

en silloin sinua,

enkä koskaan myöhemmin

itseäni tai muita

ennen kuin oli liian myöhäistä.

Ja nyt, liian myöhään,

näen ne samat säröt

jotka meitä kaikkia yhdistävät,

kun omat pitkät vuoteni

värisevät syksynsä edessä.

31.08.2020

KOTONA 1

Olen kotona,

katselen kellastuneiden lehtien

putoavan pihakoivuista

villinä kasvavaan heinään.

Olen kotona,

ja kolme vuotta

on poissa,

hämärästi muistettu päivä;

olen kotona,

mutta kuolleet ovat

yhä poissa ja yhä

läsnä, heidän läsnäolonsa

viereisessä huoneessa,

pihalla kulman takana,

piharakennuksen saunassa,

verstaalla, takapihalla;

vain nousta ja mennä

ja nähdä heidät, kuulla

heidän äänensä,

kohottamalla vuosien verho.

Kävellä heidän luokseen,

kaksikymmemtä, kolmekymmentä

metriä ja neljä, yksitoista

vuotta - niin

lähellä, niin lähellä,

heidän läsnäolonsa,

heidän läsnäolonsa

heidän poissaolossaan.

31.08.2020

VUOSI JA SYKSY

Taas syksy,

ja välistä jäi elämättä

kokonainen vuosi -

ehkä syksyn lehtien

pudotessa

haudalle kotipihassa

minä elän

taas,

mutta sinä -

kaukana ja

kadotettu, mitä

voin tehdä sinulle?

Särkeäkö haaveesi,

toiveesi ja

luottamuksesi uudestaan?

Murtaako elämäsi

ja ystävyyden;

vai löytää sovituksen

vielä tässä maailmassa

ennen kuin me

olemme kuihtunut

ruoho ja kellastuneet

lehdet lepäämässä sillä

lumen alkaessa pudota.

21.08.2020

ENTROPIA

Kaikki päättyy,

kerran,

eikä mikään

enää ala.

Kaikki päättyy,

on jo

päättymässä,

päivä kerrallaan,

hiekkalasissa

hiekka juoksee

kohti tyhjyyttä,

emmekä me

ole hiekkalasi,

eivätkä päivämme

sen hiekanjyvät;

me olemme hiekanjyvä

eikä mikään

ole kääntävä hiekkalasia.

Aika ei käännä suuntaansa,

eikä olemassaolo toistu.

Me olemme hiipuva liekki

missä kerran oli tulimeri,

ja me sammumme

leimahtamatta,

hiipuvat kekäleet keskellä

pimeyttä ja sitten poissa,

eikä mitään

koskaan ollut.

20.08.2020

VALO PIMEYDESSÄ

Marraskuun pimeys ikkunoiden takana

ennen kello seitsemää aamulla. Läpi

yön jatkunut sateen ropina

on päättynyt, ja keskiaikainen

kirkkomusiikki ei ole koskaan soinut näin

kirkkaasti kuin nyt tietokoneen toistamana,

värisevä kynttilä goottilaisen

katedraalin talvihämärässä.

09.11.2015-15.08.2020

KADOTETTU KEVÄT

Illan hiipuvassa

valossa

purppuraiset pilvet

16.05.2013

SYNTYMÄN JÄLKEEN

Yhtenäkään kesänä

en ole ollut

vähemmän elossa

kuin tänä.

Mutta kuinka

monena kesänä

ovatkaan luiset

sormeni maan painamina

oleva kykenemättömät

kirjoittamaan:

Paitsi nyt.

14.08.2020

UNEN TUOLLA PUOLEN

Odottaen unta,

kuoleman esiporttia,

peläten sitä tietoisuuden

tuolla puolen

koittavaa hetkeä

johon ei kerran ole

heräävä; mutta

mitä siitä, tuosta

pelosta oman olemassaolon

koittavasta lopusta -

he, jotka olivat sinulle

enemmän kuin oma

jatkuva olemassaolosi,

ovat kohdanneet tyhjyyden

unen tuolla puolen.

Kun nuo kirkkaasti

palaneet kynttilät,

joiden äärellä värjöttelit,

ovat sammuneet,

mitä on sen tietoisuuden

rinnalla oman himmeän

liekkisi hiipuminen?

10.08.2020

ENNEN MUUTTOA, ODOTTAEN SYKSYÄ

Suljettujen verhojen ruskeaa reunaa

tassullaan raottava kissa

paljastaa yhä vihreät lehdet

puissa; en jaksa odottaa

kunnes toisten ikkunoiden

takaa näen kultaisten lehtien

putoavan syksyn koleassa valossa.

10.08.2020

ELOKUU

Aamupäivän pilvinen hämärä

enteilee sadetta, pisaroita

yhä vihreille lehdille,

mutta mitä minulle

omassa hämärässäni

ovat nämä usvan

kaltaiset päivät

tiellä syvempään

pimeyteen?

03.08.2020