Nykyään julistetaan kiivaasti,
taholta kuin taholta,
ettei ole olemassa hyviä terroristeja.

Kumma kyllä, moni näin julistavista
tuntuu hyväksyvän terrorin
kun sitä harjoitetaan asepuku päällä
tai ainakin jonkin valtion nimissä.

Vieläpä niin, että jos valtio
murhaa ihmisiä terrorihyökkäyksissä,
he julistavat sen oikeutta tehdä näin,
ja jos tämän valtion omia kansalaisia
kuolee heidän alistamiensa ihmisten terrori-iskuissa,
niin alkaa hirvittävä itku ja parku
näiltä samoilta tahoilta.

Heidän mielestään terrori-iskuilla
ei voi koskaan olla oikeutusta,
mutta kun valtio harjoittaa valtioterrorismia,
niin jo sille löytyykin oikeutusta.

Kun entinen terroristijohtaja lähettää
helikoptereita ampumaan ohjuksia asuinalueelle,
häntä ylistetään. Jos hänen terroristikollegansa
vastaavat itsemurhaiskulla asuinalueelle,
niin heidät tuomitaan samojen henkilöiden toimesta,
jotka puolustavat entistä terroristijohtajaa,
nykyisin suurta kansaansa suojelevaa "mestaripoliitikkoa".

Entinen terroristijohtaja kun taistelee terrorismia vastaan,
vaikka se onkin hänen oman valtionsa kylvämää,
ja vaikka väkivallan loppuminen riippuukin vain heistä,
niin yllättäen väkivallan syypäitä ovatkin heidän alistamansa,
joita vaaditaan lopettamaan sortajiensa vastustaminen,
koska hyviä terroristeja ei ole
ja sorretuilla ei ole oikeutta puolustaa itseään
(toisin kuin sortajilla),
sanoi kansainvälinen laki mitä tahansa;
näin julistaville on kuitenkin loputtomasti hyviä sotilaita,
jotka tappavat aseettomia siviilejä,
naisia, lapsia ja vanhuksia monta kertaa enemmän
kuin terroristit,
mutta asepuku tai "oikeanvärinen" lippu tekevät heistä syyttömiä
näille ihmisille, joiden vankka uskomus on
ettei ole olemassa hyviä terroristeja,
mutta ilmeisesti paljon hyviä sotarikollisia.