Syyskuun viimeinen lauantai

Räystäältä putoilee yhä vettä auringon paistaessa.

Olen laittanut sivuun Mukan Tabun, otan mukillisen kitkerää

vanhaa kahvia. Kuuntelen, kun koira rapsuttaa itseään eteisessä,

haluaa ulos, pudonneiden lehtien ja auringon lämmön

kanssa kisaavan kolean tuulen keskelle,

nuuskimaan hajuja, niin kuin minä selaan verkosta

ihmisen hirmutekoja pimenevän planeetan pinnalla.

Pilvet lipuvat auringon eteen, hämärtyy.

Lasken mukini alas, haen takkini.

26.09.2015