Venetsian kurtisaani

En voinut lukea Ian McEwanin romaania,

edetä ensimmäisiä rivejä pidemmälle sen maailmaan

ennen kuin tämän lainakirjan loppuun olin kirjoittanut viestin

sen seuraavalle lukijalle:

Sorron Jerusalem -palkinnon saaja McEwan

on siionistien huora.

Tämän kirjoittamisen, sinisellä musteella, jälkeen

taika murtui ja sivut seurasivat toistaan;

olin astunut kaunokirjallisuuden fiktiiviseen Venetsiaan,

jolla on tiettyjä yhtymäkohtia todelliseen kaupunkiin,

mutta jonka kaduilla törmää samoihin hahmoihin

yhä uudestaan, kuten Iosif Brodskiin tämän

itse muokkaamana hahmona, todellisuudesta

irti leikattuna paperinukkena,

joka McEwanin hahmojen lailla astuu palatseihin,

joista kaunokirjallisuuden rinnakkais-Venetsia pääosin koostuu,

palatseista ja kirkoista ja ravintoloista ja hotelleista.

Niin rinnakkaisesta kuin aidosta Bysantin vesasta

ovat arkipäiväiset alkuasukkaat paenneet mannermaalle

näitä nykypäivän langobardien laumoja,

turisteja ja kirjailijoita ja kirjailijoiden kuvitteellisia turisteja.

05.07.2016