Mortui vivos docent

Lehteilen Pessoan Levottomuuden kirjaa,

miettien kuinka keskinkertaisuus kohoaa sivuilta

lävistäen lukijansa totuudella,

miten kirjailijan tärkein tehtävä ei ole kirjoittaa,

vaan julkaista,

luottamatta ystäviin, tuttaviin ja kadunmiehiin

jotka toisivat raapustetut sanat ajasta irrallaan

kuin kuihtuneet kukat haudalle

toisen ajan eteen tarjolle. Ei

kirjoittajansa vaan aikansa postuumi teos,

muistomerkki tomuksi muuttuneille unelmille

joiden siiventynkiä ei tarvinnut leikata,

unelmille joiden vaha ei sulanut

Ikaroksen jäädessä kauas auringosta,

Minoksen vangiksi nähden unia valonhehkusta,

meren sinisestä syleilystä,

kauan sitten lahonneista laivoista

purjehtimessa ohi Belémin tornin

ja kuninkaista, joiden ruumiita kukaan

ei tuonut kotiin Afrikan taistelukentiltä.

24.11.2016