Kirjallisuuden suurmiehistä

Makaan lattialla kirjojeni keskellä, luen Dostojevskia

joka kirjoitti vuolaasti elääkseen ja juonet

taipuivat leivän, voin ja pelipöydän tarpeen mukaan,

ja se oli neroutta, hävitä sanojen hedelmät

peleissä, haave rikastua ilman sanoja

pakotti kirjoittamaan yhä lisää, romaanit

joiden taustalle Bahtin punoo suuret teoriat

polyfonisesta romaanista, kun Fjodor

tarvitsi vain rahaa, ennen kaikkea rahaa, rahaa;

aivan kuin Balzac, aina veloissa ja aina

eläen kuin maailmanmies, vaikka

vain kynäniekka, sanoja suoltava -

ahneus muuttuu nerokkuudeksi,

ja rahan tarve, rahan himo kirjallisuustieteilijän

käsissä suuriksi suunnitelmiksi uudistaa romaanitaide,

kun kirjailija vain halusi juoda, syödä, käydä
huorissa, pelata ja ruokkia akan ja mukulat. Heikko

kuin kirjojensa häviäjät, siinä

nerouden salaisuus, taiteen lähde.

17.07.2017