IHMISEN SYNTY

Kylmä sade ropisee syyskuun iltapäivässä,

luen vuosikymmeniä lukemista odottaneita kirjoja

- Jakov Lindiä, Yasar Kemalia, Maksim Gorkia.

Räystäiltä putoaa vesipisaroita, ainoa ääni

tässä iltapäivässä. Käännän sivuja,

lähes kolmekymmentä vuotta odotusta,

nimeni ja vuosiluvut. Ja nyt,

nyt minä luen elämäni illassa, sanoja

kannettavaksi halki tihenevän hämärän,

sateen ropistessa, vesipisaroiden

juostessa pitkin ikkunaa.

20.09.2017